Sleeping sun

Ah joulukuun alku on mielessä myös muuten, kuin movemberin vuoksi. Jotenkin marraskuu on ollut pitkä pimeä aika, kun ei oo ollu viime vuoden lumikinoksiakaan. On pimeää aamulla, kun pitäis töihin mennä ja pimeää kun pääsen. Rankkaa, raskasta, synkkää, valivalivali.. Oikeasti nyt on päällä aikamoinen väsymys. Kroppa huutaa lisää unta, vaikka oonkin ihan viimeaikoina nukkunut melkein tunnin enemmän yössä. Suurin haitta on noi salibandyreenit, jotka loppuvat kahdesti viikossa klo 22. Turha kuvitellakkaan, että uni tulisi ennen puolta yötä. Ylipäätään kovan reeniohjelman keskellä kroppa tuntuu haluavan lisää lepoa, joten sitä sitten on järjestettävä.

Fyysistä väsymystä vaikeempi on korjaa mielen väsymys. Jatkuva pimeys tuntuu syövän terää kaikesta kivasta. Kaikkein kivointa olisi, jos tulisi vähän lunta! Oh ihanat kinokset, lumipaini koiran kanssa, pulkkamäkeily, luistelu, .. <3 Pitkä lista kivaa! Oi Joulupukki, tuuppaa joku lumisadepilvi Turun päälle jookosta? Joko heti joulukuun alkuun valkoista kultaa jookosta?

Juuri oli uutinen, että Kupittaan luistelumato on nyt yleisölle auki. Mun piti heti kaivaa esiin luistimet, että saan tarkistettua terien kunnon! Viikonloppuna vois mennä kiertään matoa kuntoilumielessä. Mun tuurilla tietty tulee vesisade, kun tällaisia uhittelen :D Aikaisemmin ei kyllä millään ehdi. Tänäänkin pitää Nipsu ottaa kartturiksi ja juosta salibandyjoukkueen asioilla ja muutenkin ympäri cityä. Nipsu on muuten erittäin cool autossa. Luu ulkona tuijaa ulkona kulkevia narttuja! Salillakin olis luvassa selkä, vatsa ja ojentajat. Huh hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta. No sweat, sweetheart! Eiköhän tää tästä suttaanu ja kohta on joululomat ja aikaa vähän hiljentää vauhtiakin. Silloin viimeistään pitäisi saada mielialakin uuteen nousuun.

As good as I once was

4 yötä jouluun on, laskin ihan itse eilen. Mun joulu tulee lauantaina! Ah pääsen eroon näistä viiksistä. Movember muuttuu Decemberiksi ja en tarvitse edes suklaakalenteria ensimmäisen päivän muistamiseksi. 

Nää viikset on jotenki ihan törkeän rumat. Harvaa tummaa karvaa nenänalus täynnä. Ei uskalla edes niistää, ettei tule lisää karvattomia kohtia!  Velikin kauniisti kehui, että mies on noin 16 vuotta nuorempi amispoika, jolla on bemari ja poppi soi. Hyi yök! 4 pitkää yötä jäljellä.. Loppuun mallia viiksekkäästä cowboysta, joka myös valittaa vanhuttaan.

Tästä kaikesta

Tere!

Hyi, viime päivityksestä on jo viikko aikaa. Pitää myöntää, että se vähä vapaa-aika tällä viikolla on mennyt laiskotellessa ja koiran kanssa touhutessa. Tästä ryhtiliike ja lisää tarinaa tänne!

Viikonloppuna mulla oli yksi kummimuguloista hoidossa ja hommahan meni ihan putkeen. Illalla kaivettiin legot esiin ja tehtiin hurjannäköiset autot. Kylpyamme on edelleen nuorison suosikki, vaikka lelut olivatkin jostain vauva-ajalta. Seuraavana päivänä nautittiin auringosta Ruissalossa. Uh hieno sää ja koirakin pääsi mukaan leikkeihin. Toisin sanoen laatuaikaa kaiken tän kiireen keskellä.

Treenaus otti tällä viikolla pahasti takapakkia. Mulle iski maanantaina ihan kauhea vastsakipu. Välillä ei pystynyt edes seisomaan suorassa. Kivasti olin vielä pyörällä töissä ja kaikki se kolmen kilometrin kotimatka tuntui sadalta kilmetriltä. Pakosti jäi maanantain säbäilyt väliin ja tiistaikin meni maatessa. Keskiviikkona päätin, että olen tarpeeksi terve ja kävin tekemässä reippaan selkä/vatsa/ojentaja –setin. Rankkaa oli, mutta selvisin loppuun asti. Samalla löin treenikaverin kanssa loppuvuoden ohjelman lukkoon. Kahdesti viikossa salibandya ja kolmejakoinen saliohjelma. Tiistaisin jalat ja olkapäät, keskiviikkona tai perjantaina toi edellämainittu selkäreeni ja viikonloppuna rinta/hauis. Lyhyttä sarjaa ja isommilla painoilla. Tammikuussa vaihdetaan takaisin pidempiin sarjoihin.

Vatsan hyvinvointi on myös mennyt eteenpäin ihan tässä viime aikoina. Okei, maanantaina teki kipeää ja en todellakaan tiedä, että mitä söin väärin. Sunnuntaina söin vanhemmillani joulukinkkua, ah ihanaa! Ehkäpä se oli se, jota suolet eivät kestäneet. Kuitenkin jatkuva kipu ja paha olo on selvästi kadonnut. Ruokavalio on siis oikean suuntainan ja voin kohta alkaa testailemaan, että sopiiko joku poisjättämäni aines mulle sittenkin.

Loppuun vielä viikonlopun hyvä fiilis! Just oli uutinen, että Backstreet Boys tulee Suomeen. Spice Girls Kölnissä, Robbie Tallinnassa ja Bäkkärit Suomessa? Siitä sais vähitellen kasattua hienon sarjan nähtyjä teiniaikojen bändejä. Näihin tunnelmiin!

Oh perjantai!

Oi kyllä, se tulee ja armahtaa! Ihana perjantai < 3 Jotenkin nyt pää on aivan täynnä töitä, reenausta ja jalkakipuja. Eilen oli viides urheilusuoritus peräkkäin neljään päivään ja tälla kertaa piti reenit jättää kesken vajaan tunnin jälkeen. Kantapään sisässä alko pistää joka kerta, kun sen päälle pisti painoa ja siinä oli mun osalta ne salibandyreenit. Onneksi seuraavat pelit ovat viikon päästä, joten on mahdollista lepuuttaa jalkoja. Ajattelinkin huomenna mennä täydentään salireenit, kun vielä on tekemättä rinta, hauis ja ojentaja -reeni.

Tänään en todellakaan urheile. Heti alkuun mennään Nipsun kanssa seikkailemaan metsään ja meidän suosikkipaikalle, läheiselle kalliolle. Sieltä näkee pitkälle yli Turun ja viimeistään silloin kaikki työmurheet katoaa. Illemmalla yksi kummilapsistani tulee yökylään . Kamu on nyt reilut kuusi vuotta vanha ja ihan hurahtanut taikatemppuihin. Luvassa siis melkoista magiaa!

 

Sen salin lisäksi huomenna lisää Segailua ja wingsejä. Omnom! Mulla on nyt muutenkin menossa proggis, jossa jätän alkoholijuomat odottamaan pikkujouluja kuun vaihteessa. Yllättäen just nyt tulee useammasta paikasta kutsua, että tuu istuu iltaan viinille tai humputtelemaan yöelämään. Ei oikeen saa kannatusta tämä mun ns. tipaton marraskuu. Viimeksi, kun olin viihteellä, tuli jotenkin iso kyllästyminen ja oli helppo päättää olla ottamatta nyt mitään. 

Kasvattelen siis ennemmin viiksiä. Movember on toki hieno ajatus hyvän asian puolesta, mutta mun viikset ovat harvat ja rumat. Lisäksi ne kutittaa. Ilman joukkueen sitoutumista mulla tuskin olisi viiksiä tänä vuonna. Juuri katselin viime vuoden kuvaa ja nauroin itseni kipeksi, on se sen verran kamala :D Onneksi marraskuu on vain kerran vuodessa!

 Näihin tunnelmiin!

 

Huikea FightBack

Surffailin töiden ohessa etsimään motivaatiota mennän tänäänkin salille ja törmäsin Pekkaan. Kirjaimellisesti. Aivan huikea kaveri!

Pekka Hyysalo - FightBack - Mini Documentary from SMB Productions on Vimeo.

Kun mies on kuin Nalle Puh

Mies on jo pitkän aikaa ollut lempeä ja pölhö kuin Nalle Puh. Kukaties rakastettavakin. Ennen kaikkea suurin yhdistävä tekijä on ollut hahmojen ulkomuoto; hieman kömpelöitä ja pehmeitä molemmat. Kuten Puh, minäkin oon ollut ihan tyytyväinen itseeni. Ei täysin, mutta ihan. Olishan se huikeeta olla hyvässä bikinikunnossa, mutta ei siitä elämänlaatu niin hirvittävän paljon paranisi.

Viime kesällä pistin kovaksi tavoitteeksi parantaa suorituksia salibandykentällä ja pudottaa painoksi 92 kg. Ruokavalioon tein pieniä muutoksia ja liikunnalla trimmattiin loput. Painoa putosi 10 kg ja tavoite melkein täyttyikin. Tosin kesällä mentiinkin sitten sen edestä. Mun keskimääräinen treenikalenteri oli tällainen:

Ma salibandyreenit, alkulämmöksi jalkapalloa ja hallissa kova tempo

Ti ulkoreenit, 6-7 km lenkki, 27 vetoa rappusissa ja 16 min Tabata-kuntopiiri

Ke lepo

To ulkoreenit, 6-7 km lenkki, 2x10 min EMOTM-kuntopiiri, tunti jalkapalloa

Pe sali, selkä, ojentaja, hartiat

La sali, vatsa, rinta hauis

Su lepo

Välillä mentiin vielä kovempaa. Jälkikäteen mietittynä todella kova setti. Kesällä tuloksia tuli ja kunto kasvoi, mutta samalla tuli vastaan erinäisiä ongelmia. Ensin mun jalat kipeytyivät, kun käytin vanhoja paskoja juoksukenkiä. Uusien lenkkareiden myötä ne kivut poistuivat, mutta tilalle tulivat krooniset nilkkakivut ylipronaatoivien askeleiden vuoksi. Lisäksi palautuminen alkoi olla aika rajalla nöin vanhalle miehelle. Loppukesästä jäi jo reenejä väliin, kun tuli mysteerisiä rytmihäiriöitä keskellä päivää. Aika rajut oireet!

Nyt, kun kesäreenit poistuivat, tuli puolet kiloista takaisin ja kunto rapisi melkein silmissä. Lisäksi ruokavalio muuttui täysin, kun mulla todettiin ärtynyt paksusuoli. Enää en pistä mitään kovaa tavoitetta, vaan tahdon mennä hyvän olon mukaan. Paino saa pudota vaikka sinne samaan tavoitteeseen, jos on pudotakseen. Kunto ylös ja hyvä fiilis samalla. Edelleen ohjelmassa on salibandy pari kertaa viikossa ja kuntosali kolmesti. Jatkuvaa intervallireeniä en enää vedä, vaan lenkit mennään enemmän rauhallisesti. Niitä maksimeja ei kokonaan unohdeta, mutta ihan joka reenissä ei niitä haeta.

Alla on kuva lenkistä, kun juostiin Nipsun kanssa maanantaina ennen salibandyreenejä. Ihanaa, kun sekin onnistui ihan flexiä käyttämällä! Näillä eväillä kohti hyvää oloa :)

Welcome to the family

TITTIDII! Pitkään odotettu tapahtuma oli eilen, kun pääsin vihdoin Avenged Sevenfoldin keikalle. Missasin bändin edellisen hallikeikan liput noin tunnilla, joten tällä kertaa oli kaikki herätyskellot ja muut soimassa. Klo 9.00 ja Lippupiste auki. Pettymys oli alkuun iso, kun myynnissä oli vain istumapaikkoja, mutta eilen sekään ei haitannut mitään

Tunnelma katsomossa oli loppuillasta huikea. Ensimmäinen lämppäri Avatar yllätti meidät täysin. Huikea veto, hyvin paljon Rammstein-vaikutteista musiikkia. Lisäksi laulaja marssi ympäri lavaa, kuin Till konsanaan.

Toinen lämppäri olikin ennestään Spotifystä tuttu. Tunnelma ei kyllä tän aikana noussut juurikaan, vaikka yleisöä tulikin kaljahanojen äärestä enemmän kuuntelemaan. Perusmättöä, paitsi huikea valomeri yleisössä. En ehkä yksistään tätä menisi kuuntelemaan, mutta salimusana irroittaa viimeisetkin hikipisarat.

Illan odotetuin hetki oli aivan huikea! Kylmät väreet meni selässä, kun Shepherd Of Fire iski tajuntaan. Ihan mieletön veto bändiltä. Tulta, ilotulitteitta ja savua oli välillä hallin täydeltä. Minä en noita encore-biisejä olisi valinnut, mutta hyvin se näytti toimivan permannolla. Menen ehdottomasti uudelleen, jos vaan tilaisuus tulee.

Paluu tulevaisuuteen

Eilen tuli vietettyä nostalginen ilta, kun kävi kutsu pelaamaan Sega Mega Drivella ikivanhoja pelejä. Joskus aikoja sitten noiden parissa kului ilta jos toinenkin. Parhaiten muistan lauantai-illan kasiluokalta, kun kävin nykyisen asuintaloni naapurissa luokkakaverin luona pelaamassa NHL 94:sta. Oi niitä aikoja!

Hymy tuli huulille, kun ruutuun välähti Segan logo ja kohta korviinkin puski legendaarista 8 bittistä musiikkia :) Reenasin iltaa varten kuuntelemalla pelimusaa 8bit radiosta täältä.

Aivan huikea fiilis!

Voi mamma, mitä ne tekee sun pojalle?

Lainasin otsikon Prätkähiiriltä, koska se niin hyvin kuvaa tunnelmaa. Jostain sisältä kumpuaa sanomisen tarve ja halu tuottaa tekstiä. Ehkä samalla myös paljastalla oman elämän tapahtumia. Ainakin höpötellä kaikenlaista epämääräistä. Voi mamma!

Mulle elämä on ollut pitkään kuin miesten kukalliset bokserit. Ne sisältää perinteisen mallin ja sitten jostain putkahtaa pitkät lahkeet. Ne ovat kauniit päältä, mutta sisällä voi olla vaikka minkälaista yllätystä. Lisäksi ne voivat näyttää mukavalta, vaikka todellisuudessa puristavat juuri siitä pahimmasta paikasta. Suurin syy blogikirjoittelun alottamiseen on juuri halu oppia olemaan avoimempi ja olemaan piilottamatta kaikkea nauravan naamarin taakse. Itsekasvun paikka, että uskaltaa sanoa juuri näiden kalsareiden puristavan

Esitellään blogin toinen karvaturri Nipsu, parivuotias saksanpaimenkoiran ja mäyräkoiran sekoitus. Monet tulevat kyselemään, että mikäs otukka tämä on, koska Nipassa tulee esiin molempien rotujen ominaisuudet niin hyvin. Ulkomuodoltaan se muistuttaa hormooneita vetänyttä mäykkää. Luonteeltaan mitä valloittavin ja ystävällisin koira, kunhan tuntee olonsa turvalliseksi. Ego on suuri ja itsepäisyys myös, mutta niiden kanssa tulee toimeen. Nipsu on aina touhuumassa jotain ja usein leikki pientä sylivauvaa (:

Nyt tähän väliin annos urheilua ja palaillaan astialle!