Kolme maistuvinta reseptiä juuri nyt. NYT.

Keittiö on kodin sydän, sanotaan. Olen viettänyt paljon aikaa sydämellisesti omassa keittiössä, mökin keittiössä ja vieraissa keittiöissä. Keittiöissä on kiehunut pääosin uusia ruokia ja uusia reseptejä. On ollut iso into opetella uutta. Tässä top 3 keitosta viimeisen kuukauden ajalta. Reseptit varmasti poimittu jostain päin blogosfääriä tai ainakin anopin keittokirjasta, elä siis riemastu jos olen kopsinut juuri sinun originaalin idean.


Kuusenkerkkäsiirappi

Nyt, NYT. Kuusenkerkkäsato on jo pitkälti kypsän puolella, joten nyt on aika toimia. Pyydät maanomistajalta luvan ja menet nyppimään muovipussillisen kerkkiä. Noin parisenttiset vaaleanvihreät kasvustot kuusen oksista ovat parhaimmat tähän keitokseen. Sitten varaat noin viitisen tuntia aikaa keittelyyn ja riittävästi lasipurkkeja siirapin säilöntään. Pari pisaraa valmista siirappia on erinomaista puurossa ja etenkin rahkan päällä.

3 litraa kuusenkerkkiä
4 litraa vettä
1 kg sokeria
4 rkl sitruunamehua

Ensin huuhtele kerkät hyvin ja sitten kaada isoon kattilaan kerkät sekä vesi. Keitä suunnilleen kaksi tuntia, jonka jälkeen siivilöi keitoksesta kuusenjämät pois. Lisää sokeri ja sitruunamehu. Keitä toiset reilu kaksi tuntia. Kannattaa varoa liiallista keittämistä; mun ensimmäinen satsi kiehui toffeeksi asti. Hyvää sekin, mutta aika hankalaa saada purkista irti. Sopivan kypsyyden testaaminen onnistuu laittamalla lautanen ensin jääkaappiin ja sitten keitosta kylmälle lautaselle. Jos nesteeseen vedetty viiva ei kuroudu umpeen on siirappi sopivan paksua. Sitten etsitään se vanha Fingerpori, jossa Jorma pullottaa alushousuissa desinfioituihin lasipurkkeihin ja kylmään säilymään.


Broilernugetit

Kaupan nugetit ovat tunnetusti suolenpätkistä ja muista sideaineista kasattuja kötöstyksiä. Itsetehdyt taas ovat niin NAM! Eikä valmistukseen edes tarvita rasvakeittimiä, vaan normaalissa uunissa tulee todella rapea pinta.

Paketti parempaa broilerin lihaa, itse tein rintafileistä
Suolaa
2 kananmunaa
1 dl maissijauhoja
Suolaa
Pippuria
3 dl pankojauhoja
Parmesaania jyystettynä noin 1 dl
Paprikajauhoa, oreganoa, suolaa, pippuria
Oliiviöljyä

Pilko broileri sopivankokoisiksi paloiksi ja pistä näihin jo hieman suolaa. Ensimmäsielle lautaselle maissijauhot suolien ja pippurien kanssa. Vatkaa munat rikki ja laita toiselle lautaselle. Kolmanteen pankojauhot, juusto ja loput mausteet. Käytä sopivasti suolaa, koska sitä lisätään joka väliin. Dippaa kananpala ensin maissijauhoon, sitten munavatkuliin ja viimeiseksi pyörittele pankolautasella. Laita leivinpaperille ja ripauta päälle vähän öljyä. Paista pellillinen nugetteja uunissa 250 asteessa 20-30 min riippuen broilerpalojen koosta. Käy kääntämässä noin 10 min jälkeen ja lisää samalla pieni loraus öljyä. Tarjoile suosikkidippisi kera. Mulla oli luomuketsuppia ja avokadodippiä.


Banaanileipäset

Tässä on tarinan surkein kuva, mutta älä anna sen pelästyttää. Siinä on vähän liikaa vastavaloa, joten näyttää mun leipänen hieman palaneelta. Sitä se ei ollut! Ihanan kosteaa, pehmää ja kuohkea leipää suolivikaiselle! Ihme on, jos saat leivän säilymään edes kahtaa päivää jääkaapissa. Se on niin niiiiin hyvää.

2 banaania
3 munaa
Reilu 4 dl mantelijauhoja
2 rkl rypsiöljyä
0.5 dl turkkilaista jogurttia
2 rkl luomuruokosokeria
1 tl ruokasoodaa
3 tl leivinjauhetta
hunajaa
vaniljasokeria
suolaa

Muussaa ensin banaanit velliksi ja lisää munat sekä öljy. Sekoita mukavasti ja lisää sitten loput aineet. Sekoita hyvin. Lopuksi luraus hunajaa ja ripaukset suolaa ja vaniljasokeria. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia. Testaa kypsyys puutikulla. SYÖ. NAUTI.

Kaikki paitsi frisbeegolf on turhaa

BOOM! Aloitin uuden harrastuksen tuosta noin vain. BOOM! Jouduin sähköpostimainoksen uhriksi. Satuin kurkkaamaan Roskaposti-laatikkoon ja siellä oli paikallisen halpahintamyymälän mainos. Ajankulukseni sitä selailin ja BOOM. Frisbeegolf-kiekkosetti 7,99 €. Äkkiä puolisolle viestiä, että kipaisetkos kaupan kautta ja sijoitat mun uuteen harrastukseen alkupääoman.

Viikonloppuna sitten avasin kiekkosetin ja heittelin hieman lättyjä mökin takapihalla. Ihan mukavaa oli. Hiukan tuntuu kiekot kaartavan vasemmalle, mutta kai se heitto siitä suorenee, kun heittää vaan. Niin ainakin ajattelin. En tiedä voiko harrastaja edes kutsua kiekkoja lätyiksi. Otin kuitenkin riskin. Päätin siinä kohden poiketa mökiltäpaluumatkalla Maskun isolle kentälle kokemaan heittoa oikeassa ympäristössä. Ehkä siellä juuri ja juuri kehtaisi heitellä mun halpislättyjä, kun kerran päätin harrastuksen aloittaakkin. Otin siinäkin riskin. Lopulta koitti se päivä, kun parkkeerasin auton Maskun hiekkakuopille. Olin pukeutunut shortseihin ja teepaitaan, kun lämpöä oli se reilu 20 ja aurinko paistoi. Reteesti vielä lätsä päähän, kiekot käteen ja seuraamaan opasteita radalle. Sitten BOOM. Mun ohi puhisi tosiharrastaja. Oli lätsää, aurinkolasia, pitkää housua ja takkiakin, että voi rytikössä mennä rauhassa. Kengissäkin kivasti pitoa märälle kalliolle. Sitten laukkukassi, jossa vesipulloa, parikymmentä kiekkoa ja erillinen heittohanska. BOOM hävisin varusteurheilun jo kävelymatkalla. Henkisesti käännyin jo takaisin kotiin tässä kohden.

Fyysinen Siika jatkoi vielä matkaa, jotta tulisi luettua edes opastaulut. Todella pramea rata! Näköjään varusteurheilu on ainakin täällä perusteltua. 

Siitä taulukosta parit ylös ja etsimään ekaa rataa. Valitsin punaiset heittopaikat eli par 3 ja 88 metriä. Kuulostaa sopivalta haastelta ensimmäiselle ratasuoritukselle.

 

Eka heitto oranssilla driverilla kiersi taas vasemmalle ja kantomatka aika lyhyt. Okei, driverin piti hoitaa pidemmät matkat. Siispä toinenkin heitto vielä samalla lätyllä, että päästään korille asti. Mitvit! Taas vasemmalle kaartuva 30 metrinen! Vaihdetaas lätty keltaiseen mid-rangeen, jolla on tarkoitus kivasti lähestyä koria. Matkaa korille oli vajaa kaksikymmentä metriä. Kolmas heitto ja BOOM! Osuin sentään koriin. Siitä nostin lätyn pesään ja lopputulema yksi yli parin. Ajattelin tässä kohden, että menköön tämä ensimmäinen rata harjoittelun piikkiin. Samalla näin miten puhiseva varusteurheilija heittää puttilättyä heittohanska kädessään naapuriradalla. Uusiksi ja uusiksi samaa kahden metrin heittoa. Noi varusteurheilijat....

Siitä sitten rämmin upottavan suon läpi kakkosradan heittopaikalle. Missä mun kunnon kengät hei? Opastekyltissä luki, että par 5 ja 257 metriä. Yllä kuva heittopaikalta. Kori on tuolla jossain puurajassa olevan reiän takana. Kyltissä vinkattiin, että avausheitto kannattaa ottaa varovasti, sillä radan alkuvaiheissa on kaksi lampea, joihin lättyä ei kannata heittää. Mmm en edes näe lampia tähän paikalle. Eka heitto tuonne puustoon vasemmalle. Toinen puustosta pois kivasti keskelle väylää. Kolmannen osasin jo tähdätä keskelle väylää aivan lampien reunaan. Varmasti jotain kusetusta toi opastekyltti, mukamas avausheitolla pitää varoa lampia.. Siitä sitten jatkoin kohti koria. Neljäs kivasti taas puihin. Viides keskelle väylää. Kuudes kiveen ja seiska sopivasti väylälle. Kasi osui jo viiden metrin päähän korista ja siitä puttasin ysin sisään. Huijausta! Mukamas par 5 hei. Hmph puhinaa.

Viidennen radan jälkeen fyysinen minänkin lähti kotiin. Ei näillä taidoilla hei. Lisää reeniä pimeässaä jossain syrjäseudulla. Sitten voittajana radalle uusiksi. Ja vasta sitten alan varusteurheilijaksi tässä lajissa. BOOM!

Kuinka kertoa kukista ja mehiläisistä?

Mun historia salibandyn parissa voitaneen laskea alkaneeksi viimeistään lukiossa, jossei jo aiemmin pihapeleissä. Mun ensimmäinen maila tuli tuliaisina Ruotsista 90-luvun alkupuolella. Se oli käytännössä sähköputken pätkä, jonka toiseen päähän oli niitattu lavan tapainen ja toisessa päässä oli sähköputken sulkutulppa. Se lämittiin aika pikaiseen loppuun se lapa. Alkulaukausten jälkeen on koettu monta eri joukkuetta, seuraa, sarjatasoa, turnausta, valmennustehtävää ja jopa oman seuran perustaminen. Kaiken tuon historian haminan listaaminen on sekä mun egon boostaamista että tehty kertomaan sulle, että tämän tarinan pääosan esittäjä ei ole ihan nuori ja kokematon märkäkorva.

Tänään mun puhelin soi ja näytöllä luki: "Ei numeroa". Arvasin heti soittajan, koska näitä puheluita on ollut useampikin. Jännityksellä odotin, että koskeeko asia tän päivän reenejä vai kenties kysellään kesän kuulumisia. Meillä pyörii nyt kesällä aikuisjoukkueiden kesäharjoitukset, kun taas junnut viettävät kesänsä miten lystäävät. Muutama meidän junnuista on kasvanut niin isoksi ja vanhoiksi, että viimeistään ensi kauden jälkeen on siirryttävä aikuisten pariin. He ovat nyt jo yrittämässä mukaan miesten kakkosjoukkueeseen, johon ehkä itsekkin menen pelaamaan. Katsotaan nyt vielä, mutta edessä voi olla eläköityminen kilpajoukkueesta, junnujen valmentaminen ja pelaaminen toinen jalka haudassa -meiningillä,

Sovitaan tässä, että yksi junnuista on poika nimeltä Jonna. Soittaja oli kuin olikin Jonnan isä, isäpuoli, setämies tai joku vastaava perheenjäsen. Ovat kuulemma seuranneet miten Jonna on aika huonossa kunnossa ja kaipaisi enemmän lenkkeilyä, kuin mitä joukkue tarjoaa. Omatoimista juoksentelua. Tuntuvat kakkosjoukkueen 8-10 kilometrin lenkit aivan liian vaativilta, kun Jonnalle tulee seinä vastaan jo kolmen kilometrin jälkeen. Olen itsekkin vierestä harkoissa katsellut, kun väsy alkaa pojassa painaa. Setämies on kuulemma monesti koittanut pakottaa Jonnaa lenkille. "Pleikkari kiinni ja ulos", on sanoma kuulunut. Jonna on aina asiasta suuttunut ja mennyt ovet paukkuen omaan huoneeseen. Tiedäthän teinipojat hei? Mä en muista, mutta mun äiti jaksaa aina kertoa kuinka minulle ei voinut sanoa mitään ilman, että vedin rantapallon nenään. Pahimmassa tapauksessa meni oikein hiekkaa vakoseen. Teinipojat hei..

Setämies kysyi: "Kun Jonna luottaa sinuun kuin vuoreen, niin voitko puhua pojan kanssa? Nyt olisi hyvä sauma pistää elämä raiteilleen ja kasvattaa selkärankaa". Hämmästys! Mulla ei ole omia lapsia, mutta nyt pitäisi puhua pojalle kuin miehelle. Kerronko samalla kukuista ja mehiläisistä? Tässä on emi ja tässä hede. Sitten tarvitaan karvapallura pörräämään ja levittäämään siitospöllyt. Voi hertsumarepale! Hämmästys valtasi mielen; ei siitä ole pitkä aika, kun vielä ihailin esikuviani, ja nyt toimin muille sellaisena. Ihanan haastava tilanne! Pitää keksiä fiksu tapa ottaa asia puheeksi ilman, että juttelusta paistaa läpi setämiehen puhelu. Jonnassa on nähtävissä iso potentiaali, jonka esiinkaivaminen vaatii vain töitä. Kunto ja vauhti ylös, niin poika on valmis miesten peleihin. Hämmennys, ihana hämmennys!

Prinsessoja ja arkeologeja

Arvaa kuka olisin Arvaa kuka -hahmoista, jos voisin tästä näin päättää? Tumma Max gigoloviiksineen tai arvokkaasti harmaantunut Peter? Vanhan matemaatiikanopettajan näköinen Tom tai elähtänyt punapäinen hippi Alfred? Väärin meni! Olisin Bill; munapäinen pyöreä kalju ukkeli, jolla on poskillaan pahanteosta kiinnijääneen punoitus poskillaan. Bill maistuu nimenäkin suussa mukavan pehmeältä ja silti salaperäiseltä. Bill.

Vietän nyt kansallista prinsessaviikkoa. Mun mielestä tämä on jopa kansallisen liputusviikon arvoinen viikko. Suvivirret vielä tuoreesa muistissaan kirmaavat pienokaiset ovat täyttäneet leikkipihat ja urheilukentät. Eikä siinä vielä kaikki. Uskon siihen, että suomalainen lisääntyy kesäisin. On niitä Siikoja, jotka syntyvät maaliskuun 19 eli juhannuksen kieppeillä siitettyjä kansalaisia. Ja on niitä prinsessoja, joilla on synttärit kesäkuun alussa. Siinä ovat vanhemmat syttyneet vielä loppukesän lämpöön, kun syksy on jo painanut päälle. Siispä synttäreille mars!

Muista hei nauttia lasten seurasta. Rehellisempää ja antoisampaa seuraa saat etsiä. Vie prinsessa puistoon, askartele hänen kanssaan kruunu tai vaikka keinu pihalla. Jätä aikuisen huolet hetkeksi taakse ja elä ilossa. Prinsessaterveisin!