Pulsupäivitys 2.0.5

Päässä soi elokuvista tuttu jännitysmusiikki, kun kiipeän metsään: DIDIDIDDDIDIDIIDDDIDI! Mun elämä on juuri nyt, tässä ja nyt. Ei mitään mistä kirjoittaisin. On mielipiteitä, mutta en halua aina avautua. Vaalitkin tulee ja äänestää meinaan. Ei kirjoiteta siitäkään. On tapahtuamiakin, mutta en niitä halua jakaa tällä kertaa. DIDIDIDI. Jännitysmusiikkia, kun tunnelma tiivistyy. Jännin asia pitkään aikaan on Pulsu. Päivitetään Pulsun elämysmaan tilanne.

Ei se maailma toimi niin, että metsään puut mätänemään jätetään. Hyvä siis, että joku niistä löytyy ilon. Katsokaa mitä edistystä viime kerrasta. DIDIDI!

Pulsun pesäkin löytyi. Melkoinen puska tuolla alla.

Jätetään Pulsu rauhaan ja mennään sittenkin pieneen avautumiseen. Oon tässä miettinyt erilaisia sanontoja sekä yhdyssanoja, kun sitten (dididi lisää jännitysmusiikkia) löysin aivan huikean suomen kielen satiirin NYT:n koluminista täältä. Tuossa tekstissä on pätkän vertaa järkeä! Olen valmis julistamaan yhdyssanataidottomuuden yhdeksi lukihäiriön merkiksi. Minäkään en osaa niitä täydellisesti, mutta en tuotakkaan tekstiä ammatikseni. Nykyään Facebookin avatessa törmää yhteen tai kahteen virheeseen joka kerta. Nykyään en mene enää lounaalle ravintolaan, jossa ruokalistassa on yhdyssanavirhe. Höyry nakit, kaali laatikko tai punajuuri peruna muusi ei mene alas, kun jo ruokalistaa lukiesssa tulee edellinen ruoka ylös.Tai miltä kuulostaa, kun yksi maan johtavista fitnessbloggaajista mainostaa itseään keikkajuontajana näin: "kokemusta löytyy aina festari juonnoista gaalatilaisuuksiin ja messu promoista jääkiekon MM-kisoihin."?

Elä tulkitse tätä nyt niin, että pidän heitä huonoina ihmisinä. Ei ole huono kokki tämä eikä varmasti huono juontajakaan tämä toinen. Kysynkin tässä sitä, että miksi antaa muille yrittäjille etumatkaa tämänkään vertaa? Mikset pyydä jotain toista henkilöä tarkastamaan tuottamasi tekstin, kun se liittyy ammattiisi? Tai käytä edes asiantuntijaamme Googlea? Ei tuloksia hakusanoilla "messu promoottori". Ei mua haittaa jos joku raiskaa yhdyssanan kertoessaan jostain elokuvasta. Se korkeintaan puistattaa. En vain ymmärrä sitä, että ei kunnioiteta virallista kieltä. Minkä kuvan annat myydessäsi itseäsi tai palveluksiasi. Miksi antaa tuumakin periksi? Olen moksiskin tästä.

Puoli kuuta peipon pesästä

Seuraavan kirjoituksen tarkoitus ei ole loukata ketään eikä arvostella kenenkään elintapoja. Jokaisella meillä on omat valintamme ja tarinamme kerrottavana. Haluan vain yksinomaan kertoa mitä kohtasin eilen koiran kanssa seikkaillessa. OMG! KÄÄK! Mitä se nyt meinaa kirjoitella? Antaa tarinan puhua puolestaa.

Tässä Siikan pesä. 

 

Ja tässä pesässä asuu murkkuja. Opetin Nipsua lausumaan sanaa mulkku, mutta ei nää kirput jaksanut koiraa kiinnostaa yhtä haistelua enempää. Sen sijaan Nipsu itsessään päätti toimia tämän seuraavan kirpun pesänä.

 

Vannon, lupaan ja vannon, että otin kuvan myös palokärjestä hakkamassa päätään puuhun. You know ihan kuin minä välillä töissä. Kuva kuitenkin päätti siirtyä ajasta bittiavaruuteen. Löysin siis monta kevään merkkiä eilen; kevään tunne tuli erilaisten luonnonotusten pesistä. Sitten eteen tuli merkillisin kaikista keväänkorvilla esiinryömivistä otuksista. Keskelle metsää oli pesiytynyt nykyään sukupuuton partaalla oleva Puli. Pulituuri-lakan mukaan nimetty luonnonkappale on nykyään paljon harvinaisempi näky, kuin 20 vuotta sitten. Asuinalue on silti yhtä laaja kuin ennen: Puli viihtyy niin metsässä kuin ihmisasutuksenkin keskellä.

Kuvassa Puli kyykkii pesässään. Kohdatessamme ensin tuijoteltiin toisiamme tuimasti ja merkattiin omat reviirimme. Sitten Puli päästi äänen, joka oli tunnistettavissa ihan ihmiskorvalla. Kas meillä oli yhteinen kieli. Puli kertoi elintavoistaan hyvin itsevarmasti ja rehennellen; on kuulemma oppinut näppäräksi puusepäksi näinkin lyhyen kevään aikana. Olutta on ja paljon aikaa. Lisäksi metsässä on tehty voimalinjahakkuita, joiden jäljiltä puut ovat syystä tai toisesta jätetty lojumaan maahan. Niinpä Puli on päättänyt koristella pesänsä erilaisilla puurakennelmilla. Tuohon tulee kuulemma laavu ja tuossa on kodan pohjapuut. Tuon patsaan tein ensimmäisenä. Nuo puut tuossa odottavat tämän tölkin tyhjenemistä. Suurin huoli oli ravinnonsaanti. Nesteytys oli kuulemma hyvin hoidossa, mutta ruokailu oli viranomaisten säännösten vuoksi hankalaa. Oli Puli rakentanut itselleen oikein viimeistä muotia olevan grillipaikan ja kassissakin paketti ravinnerikasta grillikyrsää. Ongelma syömisessä on siinä, että kyseisessä metsässä avotulen tekeminen on kielletty ja näin ruuan valmistamista vaikeutettu huomattavasti.

 

Minulle tämä kohtaaminen oli erittäin pysäyttyvä! Jossain tuolla on luontokappale, jonka elämä ulospäin näyttää todella kurjalta ja silti todellisuus on aivan jotain muuta. Positiivinen elämänasenne huokui pitkälle. Tästä Pulin esimerkein onnelliseen loppuviikkoon mars!

Hengissä ollaan

Kääk! Aku Ankkaa lainatakseni. Hengissä ollaan vieläkin, vaikka edellisestä postauksesta on aikaa hippasen. Pitää heti alkuun ilmoittaa tai oikeastaan julistaa oma huonouteni. En käynyt latoilemassa viime viikolla. Säd :( Kävin toki tallustelemassa viikonloppuna, mutta ei latoa. Tyhjä arpa. Takalaiton. Pitkä kiekko. Mitä näitä nyt on. Kuvat kertokoot seikkailuista enemmän.

Kevätaurinko, kylmä merivesi, rakas koira ja kiinasta tuotu pötköleija. Mikä muukaan tekee miehen onnelliseksi lauantaina? Okei pötköleija kiristi vähän tunnelmia. 10 riisipaperista tehtyä pientä leijaa peräkkäin ja heti jo paketista avattuna solmussa. ARGH! Se on sitä kun ei vain osaa.

Sunnuntaina vähän sählyä, salia ja synttäreitä. Jee traktorikakku ja lahjatraktori!

Jääkööt kuvat nyt tähän ja loppupostaus kirjoitellaan. Jotenkin kevät iskee kauneudellaan mun tajuntaan. Vasta viikko sitten toitotin kotona, että ei vielä ole kevät vaan maaliskuu on talvikuukausi. Plaa meni sekin päteminen hukkaan. Lämmintä ja linnunlaulua hei! Vaikka onkin muutosta luvassa kylmemmäksi, niin kai tätä on pakosta alettava kutsumaan kevääksi. Siinä se kauneus sitten onkin. Peilissä on edessä pelkkää rumaa ja vanhaa. Ainakin rumaa! Torstaina synttärit ja taas täytän 24. Jo kolmas vuosi putkeen niin. Ensi vuonna on pakko jo sanoa, että 25. Säd :( Onnea mulle ja kummipojalle sekä kaikille muillekkin juhannuksena tehdyille ukkeleille ja akkeleille. PS. Turha tulla juhlapäivänä oven taakse; olen matkoilla. (Lue: kenties viimeisissä salibandytreeneissä). Piste.

Piiri pieni pyörii, Nipsu siinä hyörii

Piiri pieni pyörii, Nipsu pyörii myös!

Tässä eräänä aurinkoisena maanantaina päätettiin kuvailla mannekiinia eri temppujen kimpussa. Nämä on kaikki opittu aikoja sitten, mutta kyllä Nipsu vieläkin on oppimiskykyinen vekara. Tämä Pyöri-temppu tuli opittua, kun koira oli liian laiska kierimään eli pyörähti ympäri seisaaltaan. Alla hieman kierimistä. Ihan pentuna opittiin ensimmäisenä istumaan ja samantien myös olemaan maassa. Siinä makoillessa oli helppo namin kanssa kieräyttää koira ympäri ja liittää siihen vain oikea sana.

Kuoleminen, tuo monen pelon aihe, on Nipsun tempuista ehkä näyttävin. Samalla myös se, jossa koira useimmin lintsaa. Usein löydänkin pää pystyssä kuolleita tai häntää heiluttavia ruumita, kun oikein etsin. Siispä tähän kuuluu jatkokomento, että kuole kunnolla. Raakaa menoa! Tämä opittiin maahanmenon jälkeen, kun tuuppasin koiran kyljelleen ja namitin. Mukaan sana ja pikku hiljaa palkinto saatiin vasta tietyssä asennossa tietyn ajan päästä.

Joskus ennen koiralla oli myös kärsivällisyyttä, mutta iän myötä täällä mennään ja paiskitaan namia naamaan. Tämä opeteltiin pistämällä nami kuonon päälle ja pitämällä sormea nokassa kiinni. Sitten vaan luvalla sai syödä namin. Sitten vähän kerrallaan pidennetään luvan saantiaikaa, jotta kärsivällisyys kasvaa. Koira itse päätti leijua tässä tempussa heti alusta asti heittämällä namin ilmaan ja syömään sen ilmasta.

Tässä viimeisessä videossa on koko sekamelska kaikessa kauneudessaan. On heiheitä, läpsyä ja tassunantoakin. Puretaan siinä vähän naminsaannin viipymisen aiheuttamaa turhautumaakin komentamalla mun kättä. Etutassut on ollut Nipsun temppukaluina aina, joten niille on helppoa keksiä lisää temppuja. Osataan antaa kumpaakin tassua, antaa läpy molemmilta puolilta, vilkuttaa kivasti myös. Lisäksi palloa pelataan vain tassulla, kirjahyllyn laatikoita törkitään tassulla syvemmälle ja vessan ovikin suljetaan tassulla. Kaikkein vaikenta tuntuu olevan takatassujen käyttö. Ei olla vielä opittu antamaan takatassua. Tässä on myös ongelmana se, että koiran runko on niiiiiiin pitkä. Etupää on väkisinkin pois mun "hallinnasta", kun touhuan takapäässä. Silloin koira on ahkerasti nokan edessä olevan namin kimpussa ja unohtaa keskittyä pyydettyyn. Luvataan nyt yhdessä hoitaa se temppu kuntoon ja pistää video jakoon.

Bongattu autolato

Eilen oli, paitsi naistenpäivä, niin myös meidän perheen latobongauspäivä. Nyt ei ollut hajuakaan siitä, että mistä löydettäisiin tämän viikon lato. Iltapäivällä oli mummin synttärikaffet Peltolassa, joten siitä läheltä mietittiin Nipsun kanssa mukava maaseutureitti ja toivottiin, että sieltä se lato tulla tupsahtaa eteen. TADAA!

Siellä se nököttää. Ruma. tuulenpieksemä ja maanantaisen harmaa puukasa keskellä aurinkoista, keväistä sunnuntaita. Oisko tää alue nyt sitten Rauvolanlahtea vai mitä lie. Taustalla Harittua. Kurkattiin latoon oikein sisäänkin, kun kakarat olivat oven meille jättäneet auki. Mitä löytöjä! Harmi vaan, että muksut olivat jo ehtineet toteuttaa taitellisuuttaan näiden autonromujen kylkeen. Kaunottaret aivan pilalla.

 

 

Nipsu halusi myös muistaa naislukijoita ja kaikkia narttuja kukkaisterkuilla.

Päätöntä treeniä

Pitänee blogata hieman mun nykyisestä treenauksestakin, jotta tätä voi edes jossain mielessä mainostaa myös fitness-blogina. Fatness tai fitness, ihan miten vain. Mulla ei kuitenkaan ole varaa sitä päänsiirtoa ottaa kesäkroppaan, niin pitää homma hoitaa vanhanaikaisesti eli salilla.

Kuukausi sitten kirjoittelin juuri alkaneesta kuntoutusprojektista, jonka lopullinen maali on vahvempi, kiinteämpi, laihempi ja kestävämpi Siika. Tähtäin etenkin vahvuudessa ja kestävyydessä. Nyt on 4 viikkoa saliohjelmaa takana ja aika tehdä muutoksia.

Aloitin treenaamisen lihaskestävyydestä. Pitkää toistoa kunnon tekniikalla ja normaalia pienemmillä painoilla. Kolmijakoinen ohjelma oli jaettu niin, että ensimmäisenä päivänä tein selät, hauikset ja vinot vatsat. Toisena päivänä jalat ja suorat vatsat. Kolmantena päivänä rinta, ojentaja ja olkapäät. Jakojen ulkopuolella tein vielä kuntopiirinä 4 x 4 liikeen patteristoa kolme kierrosta.

Esimerkiksi yhden nelikon liikkeet olivat:
- Levypainoa puolelta toiselle siirtämällä vinoja vatsalihaksia 15 molemmille puolelle
- Punnerrus 10
- Lantionnostot 10
- Kahvakuulalla heilautus 60 sek

Seuraava nelikko keskittyy selkään, sitten taas vatsat ja vielä selkäpainotteinen nelikko. 2 minuutin tauko, kun kaikki 16 liikettä on tehty. Toistetaan 3 kierrosta.

Etsin luurista treenauskuvia tähän postaukseen, mutta en juuri löytänyt; nämä kuvat on lähetetty duunikaverille motivoimaan häntäkin liikkumaan. Tai kertomaan, että taas mä täällä salilla. No eniveis värissä piisaa vaikka kuvien laatu muuten on aika jalkava. Kirjasin kaikki tulokset ylös, jotta voin vertailla myöhemmin etenemistä. Kehitystä on näemmä ollut! Selänojennuksia tein alkuun yhteensä 65 ja neljän viikon jälkeen 88. Penkiltä nousi painot 5 kg ja lopussa sarjat täysiä 3x15 toistoa. Leuanvetomäärät nousivat kymmenellä. Tähän se Whatssapista tuttu habahymiö.

Nyt ne muutokset. Käytän edelleeen samaa jakoa, koska se tuntui toimivalta. Painot 60-80 %, palautukset 2 min ja toistot alkuun 3x12. Loppuvaiheissa lisää painoa ja 3x8.

Selkä, hauis -päivä on tällainen:
Maastaveto 3 x 12
Leuanveto 3 x max
Kulmasoutu tangolla 3 x 12
Hauiskääntö käsipainoilla 3 x 12
Hammer-hauis 3 x 12
Vatsat 3 x max

Vastaavat setit on jaloille sekä rinta, ojentaja ja olkapää -päivälle. Näillä mennään seuraavat 8 viikkoa eli vapun jälkeen tulee uutta päivitystä kunnosta. Nyt puntille!

Varaudu selfietulvaan

Tadaa! Nyt se paljastuu: Siika on niiiiiiiiiiiiiiin turhamainen narsisti, sillä tämä postaus pitää sisällään sikamonta selfietä. Tässä Siika kiipeää metsään, tässä slaavikyykkää kalliolla ja tässä kivasti taivas korostaa silmien väriä.

 

Eilinen kylmä, mutta aunkoinen, keli innoitti meitä kantamaan selfiekepin ensimmäistä kertaa ovesta ulos. Ja se kannatti. Monta erilaista ja uutta kuvakulmaa täytti puhelimen kuvakansion! Kuvalaatu menkööt harjoittelun ja kuvattavan naaman piikkiin. Mulla soi Imagine Dragonsin Polaroid sattumalta juuri nyt, kun tätä kirjoitan. Oh, love is a polaroid. Better in a picture. Juuri näin.

 

 

 

 

Rankkaa puuhaa olla mannekiinina. Koira makaa jälkikäteen aivan raatona ja mä tankkaan protskuvohvelia. Hyvää vaihtelua toi vohveli, jos ainaiset banaanilätyt tökkivät. Laitoin desin mansikka Whey 80:stä ja puoli desiä maitoa. Psylliuimia joku suunnilleen teelusikallinen ja 4 ruokalusikallista mantelijauhoa. Päälle vielä pari munaa ja kaikki sekaisin. Tuli vähän isohko määrä taikinaa yhteen vohveliin, joten ensi kerralla pikkaisen joka aineesta pois.