Otsikosta huolimatta ketään ei ole käynyt sisään taivaan suurista porteista. Tai tietääkseni edes tavannut enkeleitä viime aikoina. Juuri soi Vartiaisen Jennin biisi, johon otsikko viittaa. Vaikka kulkisit varjojen puolta susta enkelit pitävät huolta. Taustalla konemusiikin rytkytystä ja laiska rumpukomppi.
Salibandy. Tuo ihana koko kansan lauantai-päivien liikuntamuoto. Halpa harrastaa, halpa aloittaa. Siihen sanaan kiteytyy pitkälti se, että mikset ole kuullut tällä palstalla minusta, koirasta tai mistään muustakaan sanaakaan. Joka arki-ilta painan duunia duunin jälkeen. Ei ole riittänyt energia edes koneen avaamiseen kotona. Itseasiassa olen joutunut priorisoimaan elämää aika rankalla kädellä. Ensin jätin pois kaikki turhanpäiväisyydet. Tämän jälkeen jäi pois ystäviin käytetyt hetket. Loppuviimein jopa oman fyysisen kunnon ylläpitäminen. Nyt maksan hintaa kaikesta tästä. Olin juuri reilu kolme viikkoa kuumeessa ja nyt jokin räkä tekee tuloaan. Ja juuri joululomalla, jolloin mun piti käyttää vapaa-aika akkujen lataamiseen, kuntoiluun ja sosiaalisen elämän jälleensyntymään.
Piristykseksi tähän vanhaan malliin pari koirakuvaa. Ei tässä kummempia siltikään. Kevätkausi starttaa ensi viikon jälkeen ja silloin Siika taas painaa päivittäin. Vappuna on suurin osa toiminnasta loppu. Silloin on edessä vakava pohdinta, että mitä ensi kaudella. Jaksaako vetää vielä lapsia. onko vielä energiaa edustuksen toimintaan ja pelaako kenties itse edes siellä kakkosjoukkueessa.
Nämä koirakuvat ovat muuten jouluna otettu. Aika vihreä maa. Ja joulurauha muutenkin kaukana. Pojat tulivat juttuun niin hyvin, että painittiin sellainen nelisen tuntia päivästä. Möykän saattelemana tietenkin. Nyt pitää mennä moi.
Salibandy. Tuo ihana koko kansan lauantai-päivien liikuntamuoto. Halpa harrastaa, halpa aloittaa. Siihen sanaan kiteytyy pitkälti se, että mikset ole kuullut tällä palstalla minusta, koirasta tai mistään muustakaan sanaakaan. Joka arki-ilta painan duunia duunin jälkeen. Ei ole riittänyt energia edes koneen avaamiseen kotona. Itseasiassa olen joutunut priorisoimaan elämää aika rankalla kädellä. Ensin jätin pois kaikki turhanpäiväisyydet. Tämän jälkeen jäi pois ystäviin käytetyt hetket. Loppuviimein jopa oman fyysisen kunnon ylläpitäminen. Nyt maksan hintaa kaikesta tästä. Olin juuri reilu kolme viikkoa kuumeessa ja nyt jokin räkä tekee tuloaan. Ja juuri joululomalla, jolloin mun piti käyttää vapaa-aika akkujen lataamiseen, kuntoiluun ja sosiaalisen elämän jälleensyntymään.
Piristykseksi tähän vanhaan malliin pari koirakuvaa. Ei tässä kummempia siltikään. Kevätkausi starttaa ensi viikon jälkeen ja silloin Siika taas painaa päivittäin. Vappuna on suurin osa toiminnasta loppu. Silloin on edessä vakava pohdinta, että mitä ensi kaudella. Jaksaako vetää vielä lapsia. onko vielä energiaa edustuksen toimintaan ja pelaako kenties itse edes siellä kakkosjoukkueessa.
Nämä koirakuvat ovat muuten jouluna otettu. Aika vihreä maa. Ja joulurauha muutenkin kaukana. Pojat tulivat juttuun niin hyvin, että painittiin sellainen nelisen tuntia päivästä. Möykän saattelemana tietenkin. Nyt pitää mennä moi.
