Olipa kerran Mi Ka

Olipa kerran  米卡 (Mi Ka) 一個小男孩 (pieni poika) 大千世界 (isossa maailmassa). Isossa maailmassa oli kaikki isoa. Oli isot taajamat. Oli isot pilvenpiirtäjät. Oli isot housut rakennettuna kuvaamaan porttia itään. Isot kiinalaiset housut. Pieni poika oli siis Kiinassa.

Mi Ka koitti kovin pärjätä ison maailman menossa. Tietä ylittäessä varoi satoja skoottereita sekä oikealle punaisia päin kääntyviä autoja. Syödessä muisti olla laittamatta sormia suuhun, vaikka isosta kalasta tuli ruotoja. Ne hän sylki kauniisti pöydän asetille. Samoin luunpalat possunsorkista ja kanoista. Hän jopa söi pelkillä tikuilla ilman aihetta häpeään. Hän oli ruokapöydässä hyvin rohkea; alas meni niin vasikanmaksa, naudanmaha kuin musukalakin lonkeroineen. Millä iso maailma palkitsi rohkeuden? Järjestämällä ensitreffit alttarille; koko yön mittaisella läheisyyyshetkellä valtaistuimen kanssa hotellikodin wc-tilojen kylmien kaakeleiden katveessa.

Mi Ka oli matkannut suureen maailmaan ansaitsemaan lihaa leipänsä päälle. Ei hän leipää saanut syödä, joten ansaitsemaan pelkkää lihaa. Työssään hän opetti paikallisia tummahiuksisia pieniä ihmisiä kopipoimaan itse keksimänsä suuren laitteen. Rakentamaan monta, monta suurta laitetta suuressa maailmassa. Mi Ka viihdytti pieniä ihmisiä parhaansa mukaan. Kävi vaihtamassa kotoa tuomaansa suklaata kiinalaisiin karkkeihin. Kävi työntämässä pieniä kiinalaisia toimistotuoleissa ympäri taloa. Vitsailikin muista työkavereista, vaikka ei heillä ollut yhteistä kieltä käytössä. Kävi pelleilemässä biljardipöydällä monessa asennossa. Kävi kulauttamassa pienten ihmisten kanssa pienistä maljoista paikallista olutta (2%) ja hokemalla: Kippis! Opetti ihmisiä lausumaan nimeäänkin ja tuloksena oli monta erilaista yritelmää. Oli Mii Ka, Miu Ku, Mik Ki, Mik Ko. Kippis! Sai palkaksi riisistä keitetyn ruskean herkkupalan, joka tarttui kovasti hampaisiin. Kun Mi Ka kehui makua ja tarttuvuutta vastattiin, että sitä onkin tapana käyttää paperiliimana. Lisäämällä hieman vettä joukkoon riisikeitos liimaa mitä tahansa paperia. Nam!

Pienten ihmisten katalin juoni paljastui Mi Ka:lle matkan ollessa puolessa välissä. Mi Ka ummisti hetkeksi silmiään ja mieleen palautui tarinat pienistä kiinalaisita tytöistä pienine jalkoineen. Kuinka jalat sidottiin, jotta ne näyttäisivät pieniltä ja kauniilta. TSING! Mi Ka:n silmät avautuivat tuijottamaan omia jalkoja. Liian pienet kengät. Kaksi kokoa liian pienet työkengät. Ne Mi Ka sai ensimmäisenä päivänä tullessaan taloon, eikä pyynnöistä ja rukoiluistaan huolimatta saanut suurempia. Minusta koitetaan tehdä kaunisjalkaista kiinalaista tyttöä. Siksi minua nimitettiinkin Miu Ku:ksi.

妞 (Pien tyttö) suuressa maailmassa.

Kiinalaiset housut ja muita itämaisia höpinöitä

Wuhuu! Hotellin verkko kivasti kiertää jonkun muun maan kautta, joten Facebook ja Googlen palvelut toimivat. Mua ei siis ole eristetty sivistyksestä. Kirjoitan tätä eräällä piirilevytehtaalla, koska pitää näyttää asiantuntevalta ja tekeväiseltä, vaikkei mulla ole juuri täällä mitään työtehtävää. Ei mennä sen enempää työjuttuihin, kun ei niistä sovi muutenkaan mitään kirjoitella. Saavuttiin eilen Shanghaihin ja ajeltiin sieltä pari tuntia, noin 120 kilometriä, Suzhouhun. En edes huomannut sitä rajaa, jossa kaupungit vaihtuivat. 30 miljoonan ihmisen keskus muuttui vain 13 miljoonan tuppukyläksi. Välimaastossa oli maaseutua, jonka asukasmäärä on jotain 7-14 miljoonaa. Jotain kokosuhteista kertonee se, että ohitettiin Turun keskustan kokoinen kerrostalolähiö, jossa asui tuplasti Turun asukasmäärän verran jengiä. Täällä kasvaa muuten pieniä ja äärimmäisen maukkaita mandariineja. Small as Suzhou, sanotaan.

Heti tuli tunne, että ei maailma sillä pelastu kun mä kierrätän tunapurkin metallinkierrätykseen. Täällä ei edes ole koko metallikeräystä. Täällä joku poimii sen tunapurkin kaatopaikalla, koska siitä saa rahaa. Ei sitäkään siis vihreiden arvojen perusteella kerätä. Ja niitä tunapurkkeja on 30 miljoonan edestä vain tällä alueella. Kaupungit leijuvat sumun keskellä. Välillä on parempaa näkyvyyttä ja näkee kaukanakin olevat pilvenpiirtäjät, välillä näkee vain läheiset talot. Sumu tulee, kun kosteus kerääntyy ilmansaasteiden ympärille. MMM maailma on niin tuhon partaalla.

KFC-treffit oli menestys. Paikalliset eivät välitä mäkkäristä, vaan tykkäävät enemmän kanamestasta. Ensin pöytään tuotiin joku semitulinen burger ranskalaisilla. Kohta naapuriliikeestä tuli kulho sipulikeittoa, lautanen soijaa ja höyrytettyjä nyyttejä, joissa oli sisällä keittoa ja jonkin eläimen lihaa. Miten saadaan soppa pysymään taikinanyytin sisällä ja vielä lihakin kypsäksi? Jännästi jännä ruoka ja hyvänmakuinenkin. Treffien jälkeen meitä kierrätettiin jonkun vanhan kaupungin maisemissa. Taisi joku talo olla tuhannen vuoden ikäinen ja ympärillä kauniita kanaaleja. Jännin juttu oli se, että täälläkin tehtiin rahaa. Joka paikassa oli krääsämyymälöitä ja toiveissa oli myydä turisteille mitä tahansa kelpaavaa. Ei länsimaalaisille turisteille, vaan keskikiinasta tulleille. Samat tyypit eivät myöskään ole ennen länkkäreitä nähneet, joten me oltiin tuijotuksista päätellen isompi nähtävyys kuin ne vanhat kivitalot.

Kuulemma en saa oikeaa kuvaa Kiinasta tällä matkalla. Asun viiden tähden hotellin 43:ssa kerroksessa pilvenpiirtäjien ja ostoskeskusten keskellä. Alueen ihmiset ovat varakkaampia kuin muualla lähistöllä. Aamupalastakin tunnisti yli puolet aineksista. Lucky me! Kävin juuri lounaalla täällä ja sitä ennen veskissä. Kokemus olisi ollut sekin, kun maassa on vain reikä ja posliiniset astinsijat jaloille. Asiointia varten piti tuoda omat paperit, koska talon paperit kulkeutuvat aina jonkun kotiin. Mä jätin tarjouksen väliin ja suuntasin pisuaarille. Lucky me! Lounasruualla oli possunsiivuja seesamissa ja valkosipulissa. Tiskirätin näköistä tofua paprikalla. Riisiä. Luinen paneroitu possupihvi. Tomaattikeitto. Sienikeitto. Marinoitua naurista. Jotain vihreää vihannesta ja vielä vihreämpää vihannesta sekä jälkiruuaksi purkillinen mansikkamaitoa, jonka kyljessä oli Kiinan Robin. Mulla on oikeasti hiukan tylsää, kun kirjoittelen ruokalistaa noin yksityiskohtaisesti. Tittidii pitää keksiä joku toinen tapa näyttää tärkeältä. Peace out.

Amerikankotka liitää (Floridalainen broileri osa 6)

Palmut huojuu, hot dog tuoksuu ja kromi kiiltää. Nää bassot pystyis varmaan vuorii siirtää. Amerikankotka liitää

 Karri Koira - Amerikankotka liitää

Lauantain pitkä lento kihelmöi jo varpaiden välissä. Mikäs sen parempaa silloin, kun palata takaisin aiempiin reissuihin. Muistella sitä tunnetta, kun tukka hulmuaa avoauton kyydissä ja nostat kädet pystyyn. Vastaantulevan avoauton kuljettaja tekee samoin ja hetken maailma on yhtä.

Tänään oli jännä kaffepaikkakeskustelu Baltian korkeimmista paikoista ja se vei mut muistelemaan Riikaa ja Stalinin hammasta, ensimmäistä Neuvostoliiton pilvenpiirtäjää. Sen perään herähti nenäkarvoihin muistelotuoksut Zeppelinhalleista. Kalahallin puolella taisin sisäänhengittää kolmesti. Enempään ei vain olisi pystynyt. Eipä kai Latviasta muuta tarvi muistaakkaan, kuin haisevat paikat ja ihmiset. MMM!

Suzhoussa jännittää eniten ruoka. Mario (nimi muutettu) ei juuri syö tulista, mausteista, sipulista tai vastaavaa ruokaa. Suoli ei ole itämaisen ruuan kanssa yhteensopiva. Mitä sitten söisi? En tiedä, että onko Kiinassa noita Cheesecake Factoryn luomuksia. Toivon kovasti, että olisi. Tuo kuvan torttu oli paras suolen kohtaama kakkupalanen. Ikinä. Milloinkaan. Ainakin KFC:n mätöt tulee testailtua täälläkin, sillä Kiinan tehtaan pomo on jo sopinut ensitreffimme KFC:n kanakorin äärelle. Firma pistää siis parastaan! :D No on varmasti hyvä aloittaa ruokamatka jollain helpolla stepillä ja vasta myöhemmin syödä kananvarpaita, possunsuolia ja kotiloita.

Pitää vielä opetella muutama kiinalainen nimi ja niiden kirjoitusmuoto, kun menee tilaamaan Starbucksit. Mun nimi on perinteisellä kiinalla 米卡. Kirkkovene ja perään harava. Erittäin mukava ja helppo muistaa!

Nyt en lupaa mitään blogipäivityksistä. Kiina on kaikessa hyvässä tahdossaan suojellut kansaa Googlen ikeeltä ja blokannut kaiken googleen liittyvän nettiliikenteen. Saa siis nähdä pääsenkö kirjautumaan matkalta tilille lainkaan, mulla ainakin osa verkkoliikenteestä kiertää Halikon kautta ja silloin pitäisi päästä käyttämään Facebookkia ja Gmailia. Vi ses! Vi hörs!

Viikonlopun loput

Viimeinen viikonloppu ennen tulevaa reissua tuli käytettyä irtiottoon perheen kera. Perjantai-illalla kävin näyttäytymässä vanhemmilla, kun kuulemma mun hengissäolon merkkejä havaitaan aivan liian harvoin. Höpsistä! Hyvin käy ja kukkuu, mitä nyt vaan aina menossa joka suuntaan. Lauantaina kävin pelaamassa seuran kakkosjoukkueen kanssa hallisarjasählyä ja se oli äärimmäisen kamalaa. Itse on niin kilpahenkinen, että löysin rantein oikeassa pelissä pelaaminen ei sovi yhtään luonnolle. Helposti tulee yritettyä kaikenlaista ylimielistä tai typerää temppua. YÖK. No peli meni miten meni, saldona häviö viimeisellä sekunnilla 8-7. Pelin jälkeen Hiivatin nokka kohden mökkiä ja aiemmista postauksista tuttuihin kettumaiseemiin,

Pakkaslunta ja pakkasen sumentamaa kameranlinssiä <3 Koiran halkorakkaus roihahti uuteen liekkiin, kun ensin isi paiski klapihommia ja sitten koira päästettiin irti klapivajaan. Sitä pureskellun puun määrää! Illalla mentiin kettumetsän läpi kodalle grillaamaan makkaraa ja juomaan minttukaakaota. Jotenkin synkin mielin sai taivaltaa metsässä, vaikka olikin kauniin valkoinen maa. Kettuja, kettuja joka puolella!

 

 

Ei mennyt sunnuntaikaan aivan levon puolelle, kun työlistassa luki sytykeruusujen askartelu. Joo, just ne partiossa askarrellut munakupit, joilla puukasa syttyy kivasti palamaan. Nättejäkin ovat vielä! Jos olet kunnon kansalainen, kuten minäkin, ja olet välttynyt partion ikeeltä, niin tässä vielä ohje kuvien kera. Ota munakupista se kuppiosa ja tee siitä ruusun ulkoreunat. Revi kansi suikaleiksi ja pyöritä tiukalle rullalle. Aseta rulla kuoppiin ja tilkitse kannen ylijäämäpaloilla niin, että sisukalut pysyvät paikallaan. Sitten tehdään kupista palava. Ota talon huonoin kattila ja pohjalle vettä 5 cm. Kun vesi kiehuu, niin joukkoon kaikki vanhat kynttilät. Kastellaan ruusukkeet sulassa steariinissa pari kertaa ja avot, siinä sulla on upea sytyke!

 

Siinä oli partion kirjekurssin osa 1. Jos jaksoit lukea loppuun asti, niin tässä juuri sinulle palkinnoksi teeveestä tuttu jäniskevennys! En ole aiemmin törmännyt itäneeseen tomattiin. Jotenki inhottava tämäkin juttu; leikkaat halki herkkua ja kappas, täällä kasvaa pieniä tomaattipuita. Puistattavaa!

Valkosipuliparmesaaniperunamuusirakkaus

Palataan juurille bloggauksessa eli mun masuun ja ruokarajoitteisiin. Rehellisesti sanottuna Amerikan menuut ei juuri sopineet yhteen mun suolen kanssa. Kolme viikkoa pientä kipua tai vähintäänkin sekoilevaa vatsaa lisättynä joulun pakollisilla sukumässäyksillä ajaa mut miettimään taas palaamista niihin noin 20 sallittuun ruoka-aineeseen. Tartuin siitä huolimatta lähikaupan tarjoukseen possun lehtipihveistä. Oi nam pihvi päivässä pitää mielen virkeänä!

 

Päätin yhdistellä yhden reissun parhaimmista ruuista pihvin viereen ja tällä kertaa jättää turhat kasvikset pois, koska ne rasittavat suolta yhtälailla. Key Westissä tilasin lankunmittaiset ribsit ja mashed potatoes with garlig. Pöytään tuli mielettömän kokoinen kylkisiivu ja pottumuusia, josta söin ensin muusin. Mieletöntä herkkua! Tässä ohje mun herkkuun: lehtipihvit valkosipuliperunamuusilla ja  konjakkipippurikastikeella.

Valkosipuliperunamuusi
10 jauhoista perunaa
3 valkosipulikynttä
1 dl Crème fraîchea
Voita
Parmesaania
Maitoa
Suolaa 

Keitä kuoritut potut ja valkosipulikynnet kypsisksi. Muussaa, kuten normaali perunamuusikin. Lisää voita maun mukaan ja ranskankerma. Raasta mukaan runsaasti parmesaania. Maistele suolat kuntoon ja viimeistele rakenne pienellä maitotilkalla, ettei muusi ole aivan tönkköä. Käytä toki luomua kaikissa, jotta maku on parhaimmillaan. Mun suoli kestää juuri tuon verran valkosipulia ilman mitään kummempaa oiretta.

Lehtipihvit
4-8 pihviä
Oliiviöljyä, voita
Suolaa, pippuria

Ota pihvit tuntia ennen lämpemään. Taputtele rakennetta ohuemmaksi kahden voipaperin välissä. Paista kuumalla pannulla, jossa on öljyä ja voita, noin 20-30 sekuntia per puoli. Mulla oli 8 pihviä, joten paistamisen jälkeen laitoin myllyistä suolat sekä pippurit pintaan ja lämpimään uuniin odottamaan toisia.

 

Konjakkipippurikastike
0.5 - 1 dl talouskonjakkia
2-4 dl luomukuohukermaa (pihvien määrän mukaan)
Suolaa, pippuria


Pihvien paiston jälkeen lorauta konjakki pannulle ja irroittele sen pinnasta kaikki maut mukaan. Parin minuutin sisällä kaikki alkoholi on palanut pois, joten kermat mukaan ja mausteet. Anna kiehua pari minuuttia ja sitten kasaamaan annosta lautaselle. Nam!