Riemukas salibandylauantai

Tuli vietettyä koko eilinen päivä hallilla järjestämässä kahdeksan joukkueen turnausta. Alkujärjestelyt, kaukalo kasaan, buffet pystyyn ja pukukopit valmiiksi. 13 pelin aikana omien pelien pelaaminen ja muiden toimitseminen. Hallikuolema ja tonnikalasalaattiöverit. Parin maalin tekeminen ja voittopystin nosteleminen finaalin jälkeen. Kaukalo takaisin varastoon ja pukkarit uudestaan puhtaaksi. 14 tunnin aherrus ja paras kiitos on muiden antama palaute. Tässä teille parhaita tunnelmapaloja mun riemukkaasta lauantaista.

Miljoona, miljoona vuotta oon onnellinen

Voi jummijammi! Viikko on taas pulkassa ja kohta saa kirmata vapaalle. Aika on suhahtanut melkein ohi, kun on painanut töissä hommia ja kotona sählyjuttuja. Joku karvapallero on kanssa vienyt aikaa ja loput oonkin maannut salilla ja reeneissä. Mitäs viikonloppuna? Huomenna joukkue järjestää koko päivän turnauksen eli halli kutsuu klo 9-21. Yök. Sunnuntaina olen tai olen olematta, katsotaan se olon mukaan.

 

Kun sä otat iisisti sä sanot chillaillaan ja OMG on ou mai gaad. Mulla soi kuulokkeist Risto Räppääjästä se biisi, missä lauletaan: "vitsi se on LOL". Nykyajan herkkuja noi lyhenteet. Eilen iskällä oli Facebookissa selfie ja jotain hymiöitä. Mmmm tuleekohan musta kanssa kakara kolmen kymmenen vuoden päästä? Tähän mennessä on saanut hävetä pikkuveljen somekäytöstä ja nyt isi alkaa taantua. Laitan soimaan Aksimin XD:n.

XDXDXD, Dödödödöddö.Tossa puhutaan Asfalttisoturin Happosade-hymiöstä. Mäkin kaipaan miehekkäämpää ja aikuismaista hymiöö tai lyhennettä. Jotain, millä ois voimaa ja kertois, et nyt tää Siika tässä on tosissaan.

Toi voimalakuva tuossa yllä on paras fiilis mulle tästä syksystä. Matalaa aurinkoa, valmista viljaa ja Nipsu. Pieni lepi ennen ylämäkeä. Poutapilvet. Oon niin kypsä sateeseen, kun koiraa saa tiskata joka lenkin jälkeen. Aurinkoa ja nälkäisiä ampiaisia maustettuna punaisilla lehdillä. Niitä seuraavat kolme viikkoa, kiitos.

Tuolla Koroisissa oli muuten Naphouse. Päiväunihuone aikuisille. Hauska idea, mutta vähän ällöttäis ehkä kömpiä pieneen luolaan nukkuun. Toi on kanssa vähän kaukana tällain kiireiseen arkeen. Kyyläsin kuitenkin firman Facebook-sivuilta kuvia ja aika pehmeältä mestalta näytti. Zzz! Jos menet käymään, niin kerro mulle millasta oli, kiitos.

Liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan

Keräilin itseäni lauantai-illalla sohvalta kahden jalkapallopelin jälkeen ja mietin, että missä vika. Olo oli laiskistunut ja mukavan rento. Silti jotain oli pielessä. Mmm mahan kurina sen lopulta paljasti; syypää oli tuo ärsyttävä pikkunälkä. Tai isokin. Nopea laskutoimitus ja päivän saldoksi tuli aamupala, rahka ja broilersalaatti. Siipä jääkaapille toteamaan, että mikään näistä ei nyt kelpaa mielitekoon. Oli saatava jotain jännittävää. Yksi ynnä yksi on noin kaksi eli päätin lähteä ulos seikkailemaan ja syöpöttelemään.

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ainakin sateinen ja pimeä ilta. Keksin kotona idean googlata lähimaastosta joku nuotiopaikka ja mennä sinne paistamaan kyrsää. Nopeasti paketti makkaraa lähikaupasta ja vähän halkoja mukaan taloyhtiön halkovarastosta. Sitten auton nokka kohti Vaarniemeä, Kaarinaa. No kai lienee selvää, että oli huono idea :D Tuntematon paikka, todella pimeä ja synkkä sää sekä mun seikkailijan rohkeus. Pääsin ulos autosta todetakseni, että metsässä on äänekkäitä eläimiä ja mulla ei ole mitään käsitystä mihin suuntaan lähteä taapertamaan. Hyi. Siispä uusi ajatustuokio ja päätös lähteä kotiin taloyhtiön grillipaikalle. Ai että! Grillimakkaraa sateessa pihakeinussa. Seikkailu se sekin!

Sunnuntain paras juttu oli Nipsun paluu kesäleiriltä. Oli oppinut viikon aikana syömään ruokansa ja kasvattanut myös hirmuiset pallonheittohimot. Viikon paras fiilis, kun ottaa koiran lusikkaan ja rutistelee.

Mua jäi hirveesti häiritsemään pelkuruus tuolla Kaarinassa. Miten voi aikuinen mies pelätä rapinaa ja murinaa pimeässä metsässä? Hiirtä sarvesta! Mua muuten alkaa itseänikin ärsyttää noi mun muuntelemat sanonnat :D No mutta takaisin aiheeseen. Hiiri kävi eilen uusiksi seikkailemassa noissa maisemissa, tällä kertaa valoiseen aikaan. Ei ääniä metsässä. Tai oli siellä suunnistuskisat ja hölkkäileviä sukkahousumiehiä tömistelemässä. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että en olisi ikinä löytänyt pimeässä laavulle. Tai pystynyt edes kiipeämään tuota ylämäkeä ehjänä. Kallion päällä avautui mahtavat näkymät. Oli laavua, grillipaikkaa ja lintutornia. Merinäköäalaa. Lintuja. Metsää. Tänne tulen vielä uudestaankin ihastelemaan luontoa.

Nipsun halkorakkaus on saanut uuden vivahteen. Nyt on pakko päästä mereen huutamaan, että heitä sitä halkoa. Sää kuin sää on uimasää. Tällä koiralla on munaa! En ymmärrä mistä on saanut mallia, ei ainakaan mun hiireydestä.

Viikonlopun tähtihetket luetaan korteista

Muistatko Muumeista jakson, jossa muumipeikko ennustaa korteista? Mulle saisi nyt ennustaa viikonlopun ohjelman etukäteen. Toistaalta en ole ollenkaan varma, että haluan edes tietää etukäteen mitä tulen tekemään. Tämä on mun ainut ohjelmaton aika noin kuukauteen. Viikon päästä on salibandyturnausta. Sitten polttareita ja heti perään häät. Sitten oli jotain ja taisi vielä olla Foamroller-koulutustakin syyskuun lopussa.

Olla nuori, kokea jälleen kaikki mielenailahdukset, tyttöystävät ja myöhään venyneet illat? Ei kiitos.

Hemuli

Ei kelvannut Hemulille Nipsun nuorennuslääke. Mulle saa kaataa tilkkasen, mikäli joudun paahtamaan tämänkin viikonlopun. Kumma miten sitä saa luotua itselleen pientä ressiä toisten häistä ja muista vastuullisista hommista. Koitan vakuutella itselleni, että siinä se menee, kuten edellisetkin, omalla painollaan. Kissimirri kaulaan ja kehys niskaan. Hyvältä näyttää, hyvältä tuntuu.

Kaksi asiaa on varmaa tänä viikonloppuna. Uhraan osan lauantaista jalkapalloa katsoen. Vielä parempi tekeminen on luvassa, kun Nippeliini palaa kesäleiriltä kotiin. Taidan viettää hetken pari pelkästään koiraa halien. Ei ole sen parempaa. Loppuohjelma sitten arvotaan: ehkä parturiin jos ei sada. Jos sataa niin ehkä ulos tanssimaan. Jonkun illan voisi venyttää myöhäiseksi. Joka tapauksessa huoletonta viikonloppua itse kullekkin!

Hei me mennään Tallinnaan Vo-volvolla Tallinnaan!

Ajattele! Mulla oli eilen kesäloman ensimmäinen päivä. Oih! Tosin loput saan pitää syys-lokakuun vaihteessa ja tehdä tämän viikon muina päivinä takasin eilisen menetetyn työajan. Ei valiteta, koska loma kelpaa aina. Vielä jännempi juttu: joku on valinnut mut bestmäniksi. Ajattele! Sitä minäkin, on tosi jännä juttu. Kiitos ja kumarrus hänelle kunnioituksesta ja ihanaa, että saan toteuttaa unelmiesi päivän ja en olisi tässä ilman perhettä, ystäviä, Cheekkiä,... Noniin ei enempää Oscar-palkitun kiitospuhetta.

Eilen olin täyttämässä vastuullista rooliani, kun hääpari haki Tallinnasta erinäisiä hääjuhlien tarpeita. No tiedättehän toki, että mitä Volvo oli täynnä. Matka ei suinkaan ollut pelkkää kaljarallia, vaan meillä oli maissa aikaa liki 7 tuntia. Siispä auto rantaan ja seikkailemaan. Meitä suorastaan hemmoteltiin hyvällä säällä. Viron puolella ei tullut pisaraakaan vettä ja aurinkon säteet lämmitti kivasti. Aivan huikeeta. Huikea-sana on muuten yksi mun useimmin käyttämistä adjektiiveista. Koska meillä oli auto ja koska usein matka jää vain vanhan kaupungin liepeillä pyörimiseen, niin tällä kertaa päätettiin suunnata kauemmas. Rocca al mare -ostoskeskus sijaitsee vartin ajomatkan päässä ja sieltä löytyy hupia tuntikausiksi. Vaatetta, kenkää, urheilutuotetta, Prismaa, mäkkäriä,..

Mulla oli ostoslistalla vain uuden lompakon etsintä. Vanhasta alkaa jo kortit lennellä ihan itsekseen. Muuten päätin tutkailla kaupungin rumien paitojen tarjontaa. T-paita numerolla, eläinkuosilla ja jollain jännällä printillä. Ei sen rumempaa! Jätin tällä kertaa ostamatta nämä alla olevat herkut. Ei oikein taida tänä kesänä enää olla käyttöä noille.

 

Yhdessä liikkeessä mun sydän jätti lyömättä kerran pari. Mieti! Pellepaita. Pelle Hermanni. Pyöräpelle. Pellehousut. Mun joukkueen nimi muuten Fantasy premierissä on Pellehousut. Jos Nipsulla on halkorakkaus, niin mulla se himon kohde liittyy pelleihin. Toinen löytö oli Sketchersin pimeässä loistavat juoksukengät. Niistä ei vain ollut sopivaa kokoa eli jäi ostamatta sekä kengät että pellet.

Kotiinpaluu oli yhtä juhlaa. Kaatosadetta ja hidasta ajelua kotiin. Vähät yöunet, kipeät jalat.
Onneksi töissä on mukavaa! Mitä tuli ostettua? Viime vuonna ostin Riikasta ehkä yhden rumimmista paidoista: valkoinen T-paita, jossa on pari jenkkiräppäriä 3D-kuvana. Usein mun rumissa paidoissa on myös jonkin sortin naikkosia. Nyt löysin paidan, joka yhdistää molemma. Naikkonen 3D:nä. Lompakkokin tarttui matkaan, vaikka on sekin vähän ruma. Sopii tällaiselle kolmekymppiselle wannabe-teinille. Pullo Borjomia myös. Jos et ole koskaan maistanut niin kannattaa! Suolaisinta kivennäisvettä ikinä. On pullotettu Georgiassa kylpylöiden lähteissä varmasti kylpijöiden lähdettyä, koska on niin suolaista. Sopii sunnuntaiaamuihn tai jopa lauantai-iltoihin höystettynä sitruunalla ja tipalla kotimaista korvajuomaa. Pistin kuvaan vain yhden valkosuklaisen Lionin. MMM! Oikeasti niillä peittäis koko paidan. Lähtölaukaus ensi vuoden rantakuntoa varten!

Fenkolivapaa alue

Mieli ja ruumis kaipasi jotain muuta ravintoa ainaisten banaanilettusten sijaan ja jalat veivät kohti jääkaappia. Hmmm kaapin kelmeässa valossa hohti pekonia, aikaa sitten ostettuja varhaisperunoita, mansikkaa, fenkolia ja hiukan muutakin pientä ainesosaa. Kaikki enemmän tai vähemmän ylijäämiä aiemmilta päiviltä.

Siitä kasaan youtubehtava annos, jolla kyllä nälkä lähti. Ensin pesin potut ja kääräisin ympärille pekonisuikaleen. Pallurat levylle pekonin sauma alaspäin, päälle tippa öljyä, suolaa ja pippuria. Uuniin 200 astetta ja puolisen tuntia, koska nää potut olivat pieniä. Jääkaapissa oli myös pussinpohjallinen auramurua. Tomaatti nätisti siivuiksi, väliin auraa ja kasataan takaisin tomaatinnäköiseksi. Nam. Annos kaipasi vielä jotain salaatinkaltaista, jotta pekonin tuhtius häiventyy. Siispä toimeen.

Pohjalle pinaattia ja siivutettua fenkolia. Mukavasti pliisua ja mausteisuutta samassa. Päälle kurkkua leikattuna serpentiiniksi. Näyttävää. Päälle mansikkaa lohkoina ja hunajamelonin paloja. Makeutta. Loput Auramurut pintaan. Suolaista herkkua. Viimeistellään balsamicosiirapilla. Ai että miten hyvää!

Nyt jälkikäteen tuli masu vähän kipeäksi ja syy lienee fenkolissa. Harmi :( Pystyn juuri nyt syömään melkein mitä vain hieman. Sipuleita ja parikaa lukuunottamatta siis. Fenkoli taitaa olla siinä rajoilla, että jos ei muuten rasita vatsaa, niin pienen määrän kanssa pärjää.

Siika viettää ravintolapäivää

Eilinen kaunis sää liikutti Siikaa paitsi mummorikkaalle metsäreissulle myös seikkailemaan Ravintolapäivän merkeissä Turun läpi. Ravintolapäivänä jokainen voi perustaa oman ravintolan ja tarjota omaa Youtube-annostaan yleisölle. Päätin olla ottamatta etukäteen selvää tarjonnasta ja tehdä ennemminkin löytöjä matkan varrelta. Päätepisteenä mulla oli salibandyseuran naisten joukkueen kahvila Kastussa.

Lähdin polkemaan kohti jokirantaa, koska kuvittelin löytäväni ainakin sieltä jotain suuhunpantavaa. Olihan sitä siellä tarjolla. Tuomiokirkkopuistossa partiolaiset myivät pipareita, jokirannasta sai Pandan sushia ja oli siellä tarjolla Uunista ulos -ravintolan puu-uunissa paistettua pitsaa. Nams mitkä tuoksut!

Mmm parhaat tuoksut olivat silti vielä edessäpäin. Lähes putosin pyörältä, kun ajoin Kuuman koiran grillin ohi. Siitä pyörä parkkiin ja jonoon seisomaan. Odottelin omaa tuplahodaria aurajuustolla lähes puoli tuntia ja kyllä kannatti. Tästä ei mun hodari juurikaan parempi voi olla. MMM!

Nakkiepisodissa hurahti sen verran paljon aikaa, että tässä välissä piti polkasta sinne Kastuun vohveleille. Matkaakin oli sopivasti, että saattoi taas kuvitella syövänsä edes jotain. Ankkakahvila toimi varainkeruuna joukkueen tulevalle kaudelle ja siksi hieman arvokkaat hinnat. Hyvää oli ja hyvään tarkoitukseen menivät köyhän pennoset.

Rrrröyh! Jälkikäteen tutkailin tarjontaa netistä ja missasin aika monta ravintolaa. Yo-kylässä, portsassa ja raunistulassa olisi ollut aika jännittäviä keittiöitä. Ehkä ensi kerralla tutkin etukäteen tai sitten seikkailen uusiksi. Osallistua meinaan joka tapauksessa, sen verran hyvä fiilis jäi vatsalaukkuun.

Mummot, nuo nykyajan röllipeikot

Sunnuntai. Krapulaton päivä huolimatta lauantain saunaillasta. Meteorologin mukaan ainut poutapäivä viikkoon. Koira kesäleirillä. Omaa aikaa.

Kuvittele kaikki noi Siikan sunnuntaihin. Mitä silloin tehdään? Laitetaan lenkkarit jalkaan, päälle viininpunainen paituli ja rokkilista soimaan. Sporttracker käymään ja kuono kohti tuntematonta metsää. Voi miten jännittävää!

Heti metsän laidalla on ensimmäinen varoitusmerkki. Täällä on niitä! Täällä on niiden koti. "Haloo!" huutaa Siika. Kukaan ei vastaa. On aika siis ottaa #majaselfie. Onneksi maja on tyhjillään, sillä muuten Siika ei kyllä olisi uskaltanut mennä metsään. Hetken päästä näkyy lisää vaaran merkkejä. Kaksi puuta kaatuneena oudosti. Ne ovat niin syypäitä. Tämä on varoitus muille metsässä kulkijoille. Ei ole syytä tunkeutua syvemmälle metsään, koska tämä on niiden aluetta.

Siika ei pelkää. Rokki soi, se antaa voimaa. Olo tuntuu eksyneeltä. Ei ole juurikaan ajatusta olinpaikasta. Syvällä synkässä metsässä. Yhtäkkiä ne seisovat edessä. Mummot! Ne tietävät, että kävin majalla. Tietävät, että hyppelin heidän puilla. Mummot katsovat paheksuen. Ensimmäinen ajatus on oman olotilan tunnistaminen; silkkää hyytävää pelkoa. Onko nämä niitä huonosti käyttäytyviä mummoja? Heitä, jotka etuilevat kassajonossa? Heitä, jotka verbaalisesti solvaavat jokaista nuorta? Heitä, joiden tekarit lonksuvat? Voivathan he olla niitä harvalukuisia pullantuoksuisia mummeroita, tavallisia eläkkeensaajia. Kohta se selviää.

Takaisin ei kehtaa kääntyä. Pakko kohdata mummot. Siika päättää iskeä ensin. Suu auki reippaasti. HEI. Nyökkäys ja hymy. Se toimii! Mummot kelpuuttavat vieraan metsäänsä. Eivät vastaa, hymyilevät takaisin. Saan jatkaa seikkailua. Huoh!

Boys of summer

 Nobody on the road
Nobody on the beach
I feel it in the air
The summer's out of reach

Boys of summer - Don Henley

Veisussa lauletaan nuoruuden katoamisesta, mutta mä käytän sitä muuhun tällä kertaa. Mun nuoruus katosi jo ajat sitten. Nobody on the road. Se on siinä. Joukkueen kesäreenit loppuivat eilen ja ensi viikolla se on pelkkää saliandya. Ei intervalleja, ei kestävyyslenkkejä. Luojan kiitos ei askeltikkaita :D Mun koordinaatiokyvyt ovat jääneet saamatta. Sekin tietty vaikuttaa, kun ei ole rytmitajua. Ei siis ihmekkään, että mun pomppiminen näyttää siltä, kuin virtahepo hyppii ruutuja.

Katsoin juuri tilastoja: 21 osallistumiskertaa 26:sta. Juhannuksena ketään ei ollut, kolmesti olin flunssassa ja kerran parantelin kipeytyneitä nilkkoja. Kehityskaari on ollut valtaisa. Lopputesti on vielä tekemättä, mutta välitesteissä sain 20 cm paremman tuloksen vauhdittomassa pituudessa, 2 sekuntia pois 80 metrin ajasta ja 50 sekuntia paremman ajan 600 metrillä. Huikeaa! The summer's out of reach. Nyt kohti syksyä ja viedään kehitys kentälle. Ensimmäinen kausi 3. divisioonassa alkaa 29 päivän kuluttua.

Sähkö tulee töpselistä

Jännittävää nykyajan elämä elektroniikan parissa. Tai ainakin mun elämä. Mun työelämä on täynnä elektroniikkalaitteiden suunnittelua. Jotenkin oon onnistunut viikon sisään hajoittamaan kolme omatekemää laitetta, mun läppärin ja puhelimen. Ja laina-autokin piti viedä korjaamolle. Mulla on joko huonoa karmaa tai sitten saan vain paljon vinkkejä siitä, että olisi aika palata perusasioihin eli aikaan ilman elektroniikkaa.

Digitaalisesta analogiseen elämään ja analogisesta kivikautiseen. Palasin jo perusasioiden äärelle, kun poljin lähes joka paikkaan autokorjauksen aikana. Ensimmäinen vastaisku pahalle karmalle. Pärjäilen romun puhelimenkin kanssa ja odottelen uuden Iphonen julkaisua. En ole vielä Applen puhelimiin sekaantunut, mutta ei se varmastikkaan huonompi ole kuin nykyinen Samsung. Tämä kun tuntuu toimivan vuoden hyvin ja sen jälkeen meno on ärsyttävän tukkoista. Ihan kokonaan elektroniikkaa ei voi hyljätä. Mulle luvattiin myös uusi tietokone vielä tällä viikolla. Jee lisää rikottavaa!

Kotona palattiin myös perusjuttuihin. Ei Youtuberuokaa, vaan ihanan arkista jauhelihakeittoa. Nipsun kanssa muisteltiin vanhoja temppuja ja opeteltiin hakemaan sanomalehteä. Koira tuntuu olevan äärettömän älykäs. Temput oppii heti jos vaan jaksaa keskittyä ja minä opettaa oikein.

Tämä ajanjakso on antanut mulle hyvän opetuksen: ei elämä aina sen ihmeellisempää vaadi. Perusasiat kuntoon! Jauhelihasoppaa, sadekelin pyöräilyä.