Hyvästit heinäkuulle

Silmäilin juuri seinäkalenteria ja BAMM. Tajuntaan tärähti fakta: heinäkuun toiseksi viimeistä iltaa viedään. Mitä? Mihin se on mennyt? Elän vieläkin niitä toukokuun hetkiä, kun odotin Ruisrockkia, serkun häitä ja mansikkasadon kypsymistä. Oli kylmä ja huono keli, koko ajan sai kulkea pitkissä housuissa ja hihatkin tuli tarpeeseen.

Ostin uuden kameran toukokuun loppupuolella ja nuo yllä olevat kuvat ovat ensimmäisiä otoksia. Nyt heinäkuun lopussa mittarissa on reilu 2400 näpsäystä. Huimat 35 per päivä. Hurahdin täysin tähän lajiin! Tuossa on muuten jalassa uudenkarheat Sketchers Gorun 3:t. Nyt nekin ovat nähteet kilometrejä yli 800. Niidenkin karheus on jäänyt asfalttiin aikoja sitten. Ja mun jalat voi päivä päivältä paremmin.

Selasin läpi kuvia ja heinäkuu näyttää olleen todella touhukas. Hyvä heinäkuu. Ei paras, koska kesäloma lurkkii jossain lokakuun puolella. Lokakuusta on siis tulossa kaikkien aikojen lokakuu. Heinäkuu on ollut hyvä. Haikein mielin lähden sitä hyvästelemään. Sain siltä paljon, vaikka toivoin enemmän. En kai koskaan ole täysin tyytyväinen. En halua ollakkaan, pitää olla olemassa jotain vielä parempaa. Ainakin unelmissani.

Motivoituneimmat työmiehet toteavat keskiviikkoisin, että ylihuomenna on jo viikonloppu. Mulle ylihuomenna on jo elokuu. Yksi kesä päättyy. Toki kesäiset helteet jatkuu elokuullekin, mutta mä näen jo pimeät yöt. Hämärät aamut. Aamulenkille puetaan päälle verskat ja pitkähihainen. Sadevarusteina pitää olla kumisaappaat tennareiden sijaan. Varhaiseperuna on vain perunaa. Kesäreenit loppuvat ja kaikki urheilu tapahtuu sisätiloissa. Metsässä juostessa ei enää tuoksu auringonpaiste puunruongoilla. Rakastan sitä tuoksua. Kohta päivitän blogiin kuvia Nipsusta leikkimässä pudonneilla lehdillä. Metsäkuvatkin ovat syksyisen värikkäitä.

Ei, en pelkää syksyä. En elokuuta. Otan vastaan kaiken tulevan. Enää 86 päivää ensilumeen. 146 päivää jouluun. Heinäkuuhun vain vähän enemmän.

Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisen kevätpäivänä 

minä olen taas täällä luonasi.

Nuuskamuikkunen

Ice cream overdose

Mennyt viikko oli kuulemma kuumin 50 vuoteen ja lämpöhuippu osui kivasti lauantaihin, jolloin mut oli kutsuttu juhlimaan serkun häitä. Mmmm puku päällä ja reilu 30 astetta mittarissa. Ihanaa! Oikeasti oli kiva laittautua nätiksi ja lähteä tapaamaan sukulaisia. Alotin aamun reeniohjelmasta poiketen, sillä salille ei jaksanut millään mennä. Kävin sen sijaan polkemassa palauttavan 30 kilometrin lenkin jo aamupäivästä, jolloin oli hieman viileämpää. Sitten suihkut, sheivaukset ja converset jalkaan.

Vihkiminen meni täysin ohi, kun Turun tuomiokirkossa ei juuri alttarille näe ja äänikin tuli surisevien kaiuttimien kautta. Muuten puitteet olivat kyllä viimisen päälle. Kirkko on kaunis ja lisähupia toi lauma japanilaisia turisteja, jotka tulivat kuvaamaan riisinheittoa ja häävieraita kirkon portaille. Kettu on hääparin maskotti ja se on nähnyt heidän koko reissun vuodesta 2006 tähän päivään asti. Tosi huikea tuo saketti! Itse luotin tällä kertaa harmaaseen pukuun, mustiin nahkaconverseihin ja rusettiin. Serkunpoika kiersi kaikki vieraat läpi ja olin ainut aikuinen, jolla oli tennarit jalassa. YLLÄTYS! Mun lisäksi kolmella mukulalla oli muut kuin pukukengät. Itse mieluusti välttelen pukukenkien käyttöä, mikäli tilaisuus sen vaan sallii.

Viikonloppuna tuli availtua pakastimen ovea ahkeraan. Jätskiä, jäätelöä, jädee mmm. En tiedä, että voiko jätskiä syödä yliannostuksen verran. Lähellä ainakin käytiin. Nipsukin oli vetänyt lauantain puoleen päivään mennessä jo pari annosta vaniljaa. Totta, ei kaikkein terveellisin herkku, mutta ei hän sitä saakkaan kuin kesähelteillä. Viilennettyyn me kylpyammeessa kylmässä suihkussakin toki. Ja mereenkin eksyttiin. Uiminen ja halkorakkaus <3. Jäätelö. Pienen koiran viikon kohokohdat.

Salibelfie

Tämä viikko on selkeesti sellainen, jossa Siika seuraa muoti-ilmiöitä hyvinkin tarkkaan. Suppaus, iltapalasmoothiet  ja nyt viimeisimpänä tämä kirjoittelu mun tän viikon treenaamisesta. Ei tarvi pelätä, tämä postaus ei sisällä salibelfieitä. En ole kovinkaan fitti enkä edes elämäni kunnossa. Huippukuntoon on vielä matkaa, mutta treenaus sitä varten on hyvällä mallilla.

Mulla on ollut salibandyharjoituksista kolmen viikon omatoimiaika, jonka aikana kävin spinningissä ja lenkillä joko pyöräillen tai juosten kerran viikossa sekä salilla 3-4 kertaa. Varsinainen loma siis! Nyt maanantaina palattiin arkeen joukkueen kanssa. Eikä mitenkään kevyellä tavalla. Fysiikkavalmentaja testasi heti sen, että ketä on omatoimisella lomaillut ja ketä noudattanut treeniohjeita. Okei, en mäkään treenannut kolmea aerobista per viikko. Silti ylitin odotukset ja mut luokiteltiin ahkeriin kansalaisiin.

Tässä tämän viikon reenit:
Ma 90 min salibandy kovalla intensiteetillä
Ti lenkki, koordinaatioharjoitukset + intervallit
Ke suppaus
To lenkki, koordinaatioharjoitukset + intervallit
Pe vatsapainotteinen keskivartalopatteri
La selkäpainotteinen keskivartalopatteri
Su lepo

Maanantain reeneissä olo oli kuin varsalla kevätlaitumella. Maila, pelikengät, pallo, mitä näitä nyt on? Kaikki kuitenkin uutta ja ihanaa tauon jälkeen. Tiistain ulkoreeneistä mulla on Sport Tracker -tuloksia. Olen tyytynyt käyttämään Trackeria ja siinä ominaisuutta, jossa mittaus pysähtyy kun vauhti putoaa alle 2 km/h. Ajatus uudesta hienosta sykemittarista kutkuttaa mieltä, mutta samalla pistelee kukkarossa. Tiistaina alkuun juostiin noin kolmen kilometrin alkulämpö. Sitten koordinaatiossa tikattiin askeltikkailla erilaisia harjotteita. Varsinainen treeni oli 5 x 4 minuutin intervallijuoksu 85-90% teholla. Viimeinen minuutti mentiin 100% teholla. Vetojen välissä oli 3 minuutin hölkkäpalautus. Äärimmäisen kova harjoitus siis ja kelitkin kohdallaan +27 asteella.

Keskiviikon suppaus tulikin viimeksi esiteltyä. Ei se nyt aivan palauttava ollut, mutta tarpeeksi lähellä. Torstaina kävin ennen reenejä salilla tekemässä rinta, hauis, ojentaja, olkapäät -reenit. Sitten taas aurinkoon ja sama alkulämpölenkki kuin tiistaina. En muistanut pistää Trackkeria lenkille päälle, joten se puuttuu näistä tuloksist. Lenkin jälkeen taas koordinaatiot ja illan pääharjoitteena oli lyhyempi intervalli: 3 min - 2 min - 1 min - 3 min - 2 min -1 min - 1 min juosten 100 % teholla ja välissä vastaavan pituinen kävelypalautus.

Noiden kahden intervallin jälkeen fiilikset on kuin voittajalla. Odotin paljon huonompaa suoritusta, kun oon aina ollut joukkueen harjoituksissa sitä jälkijoukkoa. Nyt menin mukavasti puolivälissä. Ei totaalista hyytymistä, ei oksua. Kamalan kuuma ilma tällaisiin harjoituksiin ja silti nestetankkaus onnistui. Tänään ja huomenna tarkoituksena on tehdä kaksi kuntopiiriä. Kummassakin on 4 patteria, joissa jokaisessa neljä liikettä. Esimerkiksi vatsapainotteisen kuntopiirin yksi patteri:

Kylkilankku 60 sek (kierrä käsi vartalon alle)
Kylkilankku toinen puoli
Vatsarutistus kiertäen 20 kpl
Burpeet 60 sek

Patterit tehdään niin lähellä peräkkäin, kun vaan jaksaa ja kierrosten välissä pidetään 3 minuutin tauko. Viimeisen liikkeen ideana on nostaa sykettä ja samalla tuoda lisätehoa harjoitukseen. Keskivartalon hallinta on ollut mulle aina suurin heikkous ja nyt on hyvä aika kiinnittää siihen kunnolla huomiota. Kuntopiireissä on kummassakin sekä vatsa- että selkäliikkeitä, mutta ne selkeästi painottuvat jompaan kumpaan lihasryhmään. Elokuu mennään tähän tyyliin ja toivottavasti loppukuusta kuntopiireissäkin saan tehtyä kolme kierrosta pattereita.

Perinteiseen tyyliin pitää kysyä, että mitä Nipsu treenin aikana tuohusi?

Suppausmeitsie

Liityin eilen siihen muodikkaaseen joukkoon ihmisiä, joka on käynyt suppaamassa ja selvinnyt hengissä. Okei, liioittelua tuo hengenlähtö. Ennemminkin näin: joukkoon ihmisiä, joka nautti siitä suunnattomasti! Alkuun näytti siltä, että kelit osuivat kohdalleen. +30 astetta ja ei pilveäkään taivaalla. Ajatus kellumisesta merellä ns. surffilaudan päällä hitaasti eteenpäinmeloen tuntui liiankin upealta. Siihen vielä lisättynä pari aurinkoista egomeitsietä eri asennoissa laudan päällä. Ai että!

Totuus ei ollut ihan niin aurinkoinen. Keli oli toki huikea, mutta myös aika tuulinen. Kamerakin vietiin lukkojen taakse jo ennen aloittamista, sillä kyseessä oli alkeiskurssi ja molemmat ohjaajat tulivat mukaan merelle ja näin rannalle ei voinut tavaroita jättää. Mietin kotona, että ottaiskos vanhan kameran mukaan ja antaa sen kastua jos niikseen tulee. Akku oli kuitenkin lopussa ja sekin jäi himaan. Se niistä meitsieistä.

Alkeiskurssi piti sisällään tekniikan opetuksen ja pienen retken Muumimaailman ympäri. Lähtöpaikkana oli Naantalin kylpylän ranta. Ohjaajat pitivät nopean setin liikkumisista ja melan kanssa touhuamisesta, jonka jälkeen lauta kainaloon ja juostiin mereen kuten Baywatchissa. Laudan päälle polvilleen ja melomaan eteenpäin. "Tämähän on helppoa" ajatteli Siika. Sitten edessa oli ylösnousemus. Ai että miten ihanaa! Jalat tutisi ja tärisi, kun Siika pelkäsi kaatuvansa joka suuntaan. Otti aikansa oppia luottamaan siihen, että ei tämä helposti kaadu ja vaikka kaatuukin, niin vettä se vaan on.

Suppaus osoittautui lopulta tosi hauskaksi, mutta myös raskaaksi lajiksi. Alkuosa matkasta mentiin vastatuuleen ja sai meloa todella voimakkaasti, että pääsin eteenpäin. Oman jännän lisän toi aallokko, joka sivulta tullessaan pisti mun laudan heilumaan todella ällöttävästi :D Olin muutenkin kurssin priimus, sillä olin ainut laudalta pudonnut. Muumimaailman laiturin kohdalla aallot tulivat takaviistosta, jolloin niitä ei oikein nähnyt. Yksi suurempi aalto tarttui laudan eviin ja pyyhkäisi vielä laudan takaosan ylikin. Siinä Siika hetken meinasi mennä selälleen ja korjasi asentoa liikaa eteenpäin. Tuloksena kaunis sukellus vatsalleen veteen ja laiturilla ollut pariskunta hörähti nauramaan. Ihanaa tuoda muille iloa! Onneksi se kamera siis jäi kotiin. Hetken kelluin meressä pelastusliviit päällä. Sitten kaivoin aurinkolasit taskusta ja ne silmille. Sitten vaan takaisin laudalle ja uudestaan pystyyn.

Kurssin hintaan sisältyy yksi lisävuokraus, jolloin kyllä otan nuo puuttuvat egoselfiet. Ja niitä varten vähän lisää rusketustakin, ettei oli ihan kalpea poika kuvissa. Salillakin ehtii käymään, että on lihaa esiteltävänä. Niin ja Nipsu seikkaili suppauksen aikaan aivan jossain muualla.

Tassurakkaus

Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?
- Pikku Myy

Tukholman tuliaiset

Ajattelin korvata alkukesän hiljaista tarinointia nyt pidemmällä postauksella Tukholman reissusta. Käväisin kämppiksen kanssa viikonloppuna Päivä Tukholmassa -risteilyllä virkistäytymässä. No virkistäytyminen on kyllä näiltä reissuilta kaukana, sillä aina ennenkin nämä ovat olleet fyysisesti raskaita päiviä. Matkaan lähdettiin eri motivaatioilla; kämppis hakemaan jotain tietyn merkkistä nuuskaa(YÖK) sekä uutta lippistä ja minä shoppailemaan lökäreitä, lompakkoa ja jotain jännää asustetta viikonlopun häihin. Aiemmin oisin sanonut, että menen hakemaan kotiin Maddea ja pidän omat kuninkaalliset häät. Nykyään sekin on turhaa haihattelua.

Meidän suunnitelma oli selvä: ekana terminaalista metrolla keskustaan syömään aamupala. Sitten junalla Barkarbyn outlettiin. Sieltä takaisin keskustaan nuuskaostoksille ja sen jälkeen Beyond Retro -kauppaan. Loppuaika pyhitettäisiin yleiselle kauppojen kiertelylle ja syömingeille. Miten reissu sitten meni? Ehkä joku kolmas askel ulkona metrosta ja sain bulsun heittämästä pullosta päähän. Onneksi oli muovipullo ja mua ei juuri jaksanut kiinnostaa, joten annoin ukkelin jäädä sinne purkamaan oloaan muihinkin. Sitten sitä ruokaa. Mäkkiin, hotelliin vai minne? Mäkki oli kiinni, joten hypeltiin tien yli Radisson Blu Royal Viking -hotelliin. Ja valinta oli aivan huikea. Aamiainen oli hieman tyyris eli 175 kruunua, mutta täysin rahan väärti. Rapeinta hotellipekonia ikinä ja mansikka-yrtti -vettä. Siemenleipää, jossa oli makeita hedelmiä. Bloody Mary vielä kyytipojaksi.
Tämän jälkeen vetäydyttiinkin aulaan nokostelemaan ja odottamaan junan lähtöä.

Tunnin torkut ja sitten mukava herätys. Hotellin todella suurikokoinen portsari tuli huutelemaan, että ei saa sohvilla maata. Hups. Hotelli oli aivan Centralstationin vieressä, joten pieni häpeänpuna poskilla lähdettiin ostamaan junalippua. Barkarbyhyn mennään Pendeltåg-junalla kohti Bålstaa. Vaikea sana toi pendel, oiskohan se suomeksi joku paikallisjuna tms. No kuitenkin lippu automaatista maksoi 70 kruunua suuntaansa ja ostetiin samantien paluuliput, jotta on joku takaraja ja ehditään tekemään kaikki suunniteltu. Junasta hypättiin pois Barkarbyn asemalla noin vartin päästä lähdöstä.

Asemalta jatketaan vielä 5 minuuttia bussilla 567. Pois jäädään Herrestavägenillä. Ainiin ja bussiliput pitää ostaa etukäteen juna-asemalta. Bussikuskit levittelee vaan käsiään, kun heiltä koittaa lippua hankkia. Tadaa perillä!

Outlet oli aika mukava paikka, vaikkakin hieman hintava. Osassa liikkeistä oli myynnissä pelkkää uutta tavaraa ja lopuissa enemmän sekalaista tuotetta. Löysin lökärit, paidan ja jotain pientä muuta. Odotin löytäväni ehkä enemmänkin täältä, joten sen puolin Outlet oli pienoinen pettymys. Seuraavaksi palattiin keskustaan ja suunnattiin Svenskt Snus -putiikkiin Kungsgatanille. Se osoittautuikin olevan jonkin sortin nuuskamuseo ja kahvilakin kaupan päälle. Kämppis löysi kauan etsimänsä nuuskamerkin ja oli hymy messingillä loppupäivän.

Seuraavaksi käppäiltiin takaisinpäin kohti viimeistä kohdettamme Beoynd Retroa, joka netin mukaan myy Amerikasta tuotua vintagetavaraa. Kauppa oli huikea, aivan mahtava. Koot oli meille liian pieniä, mutta tavaroita olisi voinut penkoa tuntitolkulla. Suurin osa paidoista oli M-kokoa ja hinnat toki ihan ok. Ei ehkä ihan mun tyylisiä vaatteita, mutta silti aivan mahtava uusi tuttavuus tämä kauppa! Oisin ostanut tuollaisen susipaidan heti, jos vaan ois ollut sopivaa tarjolla.

Loppupäviä meninkin koomaillessa kohti T-Centralenia ja viimeiset ostokset tehtiin ruokakaupan puolella. Mmmm katkaraputuorejuustoa ja Celsius-juomaa. Siitä metrolla terminaaliin ja kotia kohti.