#Dressgate: tämä lato on punainen

UUU! Internet kuohuu arvaillessaan mekon väritystä. Munkin aivot teki samat tepposet kuin miljoonien muidenkin. Ensin mekko oli tummansininen ja tunnin päästä selvästi valkoinen. Jännittävää miten aivot voivat huijata meitä. Selityksen ilmiölle löydät toki helposti googlella, mutta kyse on siitä, että kuvaa katsoessa sun silmät etsii oikean asteen päivänvalon akselilta. Siispä katsot mekkoa joko sinisessä päivänvalossa tai iltaruskon kajastuksessa. Sen jälkeen aivot hylkäävät joko sinisen tai kultaisen värin kuvasta. Eniveis #latobongaus jatkui viime viikonloppuna.

Tämä #lato tässä on punainen ja näet sen oikeissa väreissä, mikäli et ole puna-vihersokea. Tölli löytyy Ruissalosta Tammenterhon opastuskeskuksesta. Jotenkin jännittävästi numeroituja ovia, joiden tarkoitusta tuli mietittyä pidemmänkin aikaa. Koiraa taas kiehtoi ovien alaosissa olevat reiät. joista jokaiseen piti kuono tunkea. Tulee tuosta värisokeudesta aina kerrottua omat kärsimykset. En ole värisokea sanan varsinaisessa mielessä, mutta sählykentillä koen vääryyttä. Joskus toisinaan pelit pelataan parketeilla ja usein vielä vaaleilla parketeilla. Tällöin muiden mielestä valkoinen pallo ei erotu kentästä tarpeeksi, joten sääntöjen mukaan kaivetaan esiin värikkäät pallot ja valmistajat ovat suuressa viisaudessaan yleistäneet neonpunaisen väriset pallot joka paikkaan. Säännöt myös kieltävät neon-värityksen, mutta silti pallo on yleinen. Mun aivot eivät tunnista palloa, kun se liikkuu mua kohti vauhdikkaasti vaalealla parkettipinnalla kirkkaissa valoissa. Silloin pallo hukkuu lattiaan. Mikä tahansa muu liikesuunta, lattiamateriaali tai lattiaväritysei tuota ongelmia. Jännästi jännä juttu!

Tehtiin löytöjä tuolla bongausretkellä. Ruissalon rannalta alkoi jäät lähteä ja Nipsu koitti kovasti mennä perään. Oikeasti uskomaton koira! Keli kuin keli ja se on menossa uimaan. Ei haittaa pienet pakkaset ei jäälautat. Rannalta bongattiin kalojen joukkokuolema; siinä makoili useampi kala kuin mitä mä sain pyydystettyä viime vuonna. Varsinainen kalamies siis! Uskotaan, että onni kääntyy nyt. Löydettiin meinaan myös Roope Ankan ensilantti ja ollaan oltu siitä asti onnekkaita. 5 penniä vuodelta 1919 ja nyt se on kokonaan mun. Tie missä merillä seilannut ja kuinka monen kalan vatsassa ollut. Nyt se on vain mun. Mun aarre. Mun.

eroavaimosta.fi

Nyt tästä bisnesideaa juuri sinulle! Mulla on ollut hirveä härdelli, kun olen hankkinut eroa vaimosta. Hetkinen, ei mulla ole vaimoa eikä eroprosessikaan päällä juuri nyt. Ploki on muutaman päivän paistatellut tyhjyyttään, koska sählyvastuut painaa päälle. Ylihuomenna lähden kehitysvammaisten joukkueen kanssa Kuopioon peli- ja kylpylämatkalle. Ymmärräthän, pitää sovittaa uusia uikkareita ja hoitaa vaikka mitä.  Mulla on viikonloppuna bongattu latokin ihan esittelemättä. Palataan siihen jossain kohden.

Nyt sitä rahaa hei! Mun bisnesidea on pieni kopio toisten ideasta. Siis kenen? Köh, köh eroakirkosta piste fi.Tässä ensimmäisessä versiossa erotaan vaimosta. Ryyditän tätä postia muuten näillä kivoilla rakkauteen ja sen loppumiseen liittyvillä kuvilla. Oi sitä onnea, kun morsian astelee luoksesi alttarille tai kun saat ensikukkaset sulholta. Kaikki on kaunista ja ihanaa. Toisinaan alamäki alkaa jo kirkon portailta; viimeksi ainakin hääauto lähti mäkeä alaspäin. Toisilla vastamäet tulevat eteen myöhemmin. Lähes varmaa on, että mäkeen joudutaan. Sen jälkeen punnitaankin ihmisen selkärankaisuus ja tahtotila; joko on tahtoa opetella rakastamaan uusiksi tai annetaan liiton muuttua mädäksi omenaksi.

Jos nyt sattuu käymään niin ikävästi, että mielessä pyörii jo naapurin Mervi tai Hello Kitty Kiinasta, niin sitten helposti avaa googlen ja kirjoittaa sinne avioero. Tässä kohden mun ehdottama sivusto pomppaa esiin. Siitä kivasti saat infopaketin eron eri vaiheista. Mitä käy lapsille, omaisuudelle, mitä pitää ottaa huomioon, jne. On jopa lomake, jolla laitat eron alkuun. Tässä kohden lukijana, että mistä rahat sivun ylläpitäjälle?

 

Ylläpitäjä tietenkin järjestää mainokset niin, että eroava aviomies tarttuu sivuston ehdottaman asianajajan palveluksiin. Rekisteröityy samalla myös eri deittisivustoille ja latailee Tinderinkin automaattisesti. Tämän jälkeen ruutuun pomppaakin jo asunnonvälittäjän mainos, josta kivasti saa hommattua väliaikaisen kämpän ja samalla etsittyä uutta kotia. Rahan tuloa ei voi estää hei, päättyyhän joka toinen avioliitto eroon.

Tätä sivustoa brainstormatessa en jaksanut alkaa googlettamaan avioeroa. Voihan olla, että mun bisnesidea on jonkun muunkin idea joskus ollut. Joka tapauksessa voit laatia joukon sivuja, joilta hoituu kaikki tarvittava: eroatöistä.fi, eroanaapurista.fi, ... Siitä bisnes pystyyn ja rahavirrat auki!

Hiekkakakkuja ja käpykoiria

Ulkona vallitseva harmaus on kuin Harry Potterin olotila Ankeuttajan lähellä. Tuntuu siltä, että ei enää koskaan olisi onnellinen.Ihan hetken annoin mun eilisen päivän ollakin harmaa. Kaikki alkoi siitä, kun mietin päivän ruokalistaa. Oisko ulkolounas vai työruokalan puntarisalaatti. Selasin menuja läpi puhelimesta ja tallustin autolle päin. Sitten se ankeuttaja oli siinä. Kompastuin Ankeuttajaan (oikeasti liukastuin) ja mätkähdin istuinalusta edellä vesilammikkoon. Siinä perse märkänä ehdin homotella talkkarin ja mietin erilaisia kostotapoja, kun ei ole sepeliä jään päällä. Istuin lammikossa miettien Nipsun kakkapussin tunkemista talkkaritoimiston postiluukusta sisään, kun mieleen tuli, että vikahan saatttaa olla mun oma. Eikä tässä edes käynyt mitään. Onhan mulla housuissa tätä, jota laihat läskiksi kutsuvat, pehmustamassa pudotusta. Siispä tein muutaman kuraisen jääkakun siihen, kun hiekkaa ei ollut, ja painelin töihin kuivattelemaan.

 

Vaikka ulkona on tosi kurjaa, ei itse pidä antaa itsensä vaipua synkkyyteen. Itse sen tajuaa parhaiten nyt, kun hankin aktiivisuusrannekkeen ja koitan saada prosentit täyteen; ikkunasta katsoen raitis ilma näyttää paljon pahemmalta kuin miltä se tuntuu. Sinne vaan märkään ja loskaan tallustamaan! Saan poikkeuksetta hyvän fiiliksen kaikesta ulkotouhusta. Viimeksi innostuin Nippen kanssa askartelemaan lenkkiseuraksi käpykoiran. Okei, mä rakensin ja Nipsu hajoitti. Tasajako.

 Pari postausta sitten haaveilin urheilu-uran uudelleenkäynnistämisestä. Nyt takana on vajaa kaksi viikkoa oikein itselaatimaa saliohjelmaa sekä sikana lenkkeilyä koiran kanssa. SIKANA. Päätin aloittaa kuntoutuksen harjoitelemalla salilla lihaskestävyyttä kolmiosaisella ohjelmalla ja lisäksi sulattaa sitä laihojen kadehtimaa läskiä intensiivisellä kuntopiirillä kerran viikossa. Siis 3+1 viikossa höystettynä parilla sählyreenillä. Saliohjelmissa on paljon isoja liikkeitä käsittäen 3 sarjaa, joissa kussakin 20 toistoa. Painot on hyvinkin maltilliset, noin 40 % maksimista. Tätä toteutan nyt neljä täyttä viikkoa, jonka jälkeen nostetaan painoja ja pudotetaan toistomäärät 8-12. Alla kuva työkavereiden jäynästä, joka odotti mua Kiinasta palatessa. Sika SIKANA. Laitetaan nyt sika sulatuskuurille ja kesällä sua vastaan kävelee fitti Nasu. 

Adopt a barn

Käytiin eilen Nipsun kanssa adoptoimassa meille kotiin lato. Okei, se oli niin iso, että piti jättää tien pieleen nököttämään. Suuri ja punainen lähilato. Linnuntietä tuosta on kotiin 927 metriä ja 60 senttimetriä. Valittiin siis tämän viikon bongaukseksi helpoimmalta kuulostava kohde, mutta tosiasiassa talsitiin kuutisen kilometriä ladolle. Jännässä paikkaa sijaitsee tämä yksilö; vieressä on monenlaista teollisuusyritystä, autokorjaamoa, katsastuskonttoria sekä suurehko ammattikoulu. Ja sitten iät ja ajat paikkaallaan punoittanut puuhökkeli, jonka seinissä paistaa ajan patinat. Merkki kivijalkaan ja näin ollen lato on meidän.

Touhuttiin me viikonloppuna muutakin. Lauantaina kävin häviämässä pari salibandyottelua ja alkaa rassata mieltä jatkuva häviäminen. Viimeisin voitto on marraskuulta ja nytkin hukattiin johtoasema lopussa tasapeliksi. Enää ei ollut edes kyse siitä, että pelattaisiin huonosti vaan ei yksinkertaisesti voitettu. Ei. No. Siinä tämän bloggauksen ainoat kieltosanat ja jatkossa positiivisia ajatuksia. Parempia juttuja viikonlopussa oli kaikki kokkaamiseen liittyvät tarinat. Ystävänpäiväksi tein kasan suklaisia suolarinkilöitä, jotka muistuttavat sydäntä. Römppäsukat jalassa väkersin jokaiselle myös oman banoffeen. Pohjalle keksimurua, seuraavaksi kinuskia, sitruunalla marinoitua banaania ja päälle turkkilaista jogurttia sekoitettuna pieneen kermavaahtoon. Pinnalle ripottelin vielä väriksi kaakaota ja siihen keksit nököttämään.

Sunnuntaina, kun muut talon asukit kärsivät krapulaa, kävin salilla tekaisemassa tunnin kuntopiirin keskivartalolle. Viikon ahkeran treenaamisen jälkeen alkaa kroppakin toimia kuten ennen reissuja ja sairasteluja. Oksu tuli toki nytkin suuhun, mutta kuolemantunne pysytteli poissa. JEE! Siihen päälle sauna ja kuivatellessa googleen hakusanaksi lohi. Ensimmäinen resepti oli lohihampurilainen hölskytyskurkuilla (Liemessä-ruokablogi). Siispä saunasta kaupan kalatiskille ja kotiin tekemään omaa versiota burgerista. Sämpylänä käytin valmista kaurasämpylää, olin laiska ja nälkäinen. Pihvin päälle paistoin vielä siivun pekonia ja kastikkeeksi turkkilaista jogurttia tillillä ja valkosipulilla maustettuna. Viereen salaattikääröt ja nauttimaan.

Tämä ruokaisa päivitys on hyvä päättää kuvaan koiran ja kissan kohtaamisesta. Tämä, jos mikä, on varma merkki kevään tulemisesta. Peukkua sille!

Rehellinen raikulipoika ilman tarinoita

Jokaisella meillä on yksi tai kaksi sellaista ystävää, joilla on usein menossa maanantai. Tiedäthän: ruoka maistuu astetta pahemmalta, joka paikassa viluttaa, viikonloppukin väsyttää vielä ja töihin joutuminen ottaa aivoon. Maanantai tulee väkisin esiin, vaikka kalenterissa lukee tiistai. Keskiviikkonakin löytyy asioita, joita kuvaillaan adjektiiveilla tylsä, paska,.. Torstaina voisi muuten odotella viikonloppua, mutta kun kotona on niin kamalaa, vaimokin töissä ja jalat ristissä ja urheilumotivaatiokin on kateissa.

Harvemmin avaudun täällä blogissa, mutta nyt lienee munkin mitta tullut täyteen. Niinpä sinä, joka purat omaa pahaa oloasi mulle, muista että aion tukea sinua aina. Kerro pois pahasta olosta, kun se iskee. Herää silti tähän peliin. Miksi kaikki asiat painaa? Voitko itse tehdä niille jotain? Monesti se negatiivisuus on vain tapa. Uskon, että voit yleensä päättä itse omat fiiliksen, Oletko :) vai :(. Internetsissä pyörii kuva: Choose your mood :):Kun olet päättänyt, että negailu saa riittää, niin on kaikki helpompaa.

 

Lähetin sulle kuvat mun ensimmäisistä dumplineista, joita Kiinanmatka innosti mua askartelemaan. Joo, näkeehän sen kaikki, että lopputulos ei ollut täydellinen. Tein virheitä mm siinä, että en antanut taikinan levätä tarpeeksi kylmässä ja mun ympyrämuottikin oli aavistuksen liian pieni. Opin paljon niitä tehdessä, mutta silti onnistuin niin hyvin, että jäi halu tehdä uusiksi. Paremmin tietenkin. Miksi sun piti ensimmäisenä tyrmätä nämä? Maistamatta paskaa, kuulemma. Kuittailla todellakin pitää, kun nuo näyttävät niin epämääräisiltä. Mutta ei tosissaan, vaan kannustaen.

Mun elämään on tullut iso määrä uusia ystäviä mun harrastuksen kautta. Olen paljon tekemisissä seuran kehitysvammaisten joukkueen kanssa. Olen, koska pidän joukkueen ihmisistä. En ole ennen tavannut näin rehellisiä ja iloisia ihmisiä. Jos joku vituttaa, se sanotaan. Asia hoidetaan ja sen jälkeen se on siinä. Sitten taas ollaan iloisia ja nautitaan kaikesta mitä tehdään. Ollaan :), koska päätetään olla. Ja mun on hyvä olla täällä. koska positiivisuus tarttuu. Tänään menen kyläilemään toisen hyvän ystävän luokse, joka saa mun olon positiiviseksi. Ilmassa on hyväntahtoista kettuilua. Alla kuva, jonka hän lähetti mulle kesken pahimman työstressin. Oikealla Siika 6 v, vasemmalla kuulemma mun isukki "Jethro". Siihen aikaan parhaimpia huumorinkukkia! Kannustavaa vittuilua hei, muistathan sen.

Kaikesta huolimatta en aio jättää sinua. Ystävyys on myös sitä, että tuetaan huonoina hetkinä. Muista, että ei elämä aina ole paskaa. Kokeile edes olla hetken :) ja jos ei toimi, niin keksitään jotain muuta.

Virheitä äidin oomme kaikki

Jokainen meistä tekee virheitä. Äiditkin! Jopa minäkin olen virheen tehnyt. Joskus, ehkä. Tai mietitääs nyt vielä, en taidakkaan olla niin varma virheistä. No okei, olen ollut heikko. Onhan meillä kaikilla heikkoutemme, eikä vahvuuksia lainkaan. Kaikki klassiset miehen heikkouden merkit löytyvät peilistä. On väsymystä ajaa partaa, inhoa laittaa tiskit, toivetta asioiden muuttumisesta ja laiskuutta muuttaa asiat itse. Oluestakin tulee näköjään välillä haaveiltua.

En mä heikko ole. Merkit olivat naapurin Joonan peilistä. Tein kuitenkin virheen Kiinassa. Yritin ostaa elämääni muutosta. 20 rämpylää, RMB:tä, maksoi tämä virhe. Euroopan rahaa melkein 3 yksikköä. Aattele! Kolmella eurolla rahaa kasoittain, niin luvattiin. Ai mitäkö mä ostin? Ostin Maneki Nekon. Onnenkissan!

Näitä oli Kiinan jokaisessa liikkeessä, koska tassun heiluessa raha kuulee kutsun ja tulee luokse. Ovista ja ikkunoista pursuaa rahaa, tuota elämän eliksiiriä. Laitoin heti ensimmäisenä iltana kissaan tuoreet paristot ja niin alkoi tassu heilua. Heti alkuun löysin farkkujen taskusta 2 € kolikon. WUHUU! Hyvä alku mun suloiselle virheelle. Sitten alkoi hiljaisempi kausi. Ei tullutkaan rahaa, ei mainetta eikä kunniaa. Tuli perjantai ja uutiset suuresta lottopotista. Niinpä pistin kissan koetukselle. Tulos tai ulos oli ajatuksena. Ensin marinoisin lottokupongit kissan ässillä ja sitten arpomaan numeroita lapulle. Kaikki muut kävivät paitsi 4:n sisältävät luvut, onhan se huonon onnen luku Kiinassa. Samaan syssyyn laitoin vielä Totoa oikein 15 € edestä, kun tulin päivällä lukeneeksi viimeisein päälle olevat vinkit kuumasta hepasta.

Kuinkans sitten kävikään? Mun kuuma heppa hävisi lähdön heikoimmaksi arvioidulle voittajalle lopulta 4 (!!) sekuntia. Kiva, kiitos tästä. Lotossa taas sain yhteensä viiteen riviin 4 oikein. Neljä! VIRHEVIRHEVIRHE. Virheitä kissan oomme kaikki. Nyt kissa istuu nurkassa häpeämässä ja huitoo tassulla pölypalleroita.

Smile laulaa Mikky

Mun maanantai alkaa uuden musiikin tahdissa töissä. Keräsin kasan artisteja soittolistalle, joita en tietoisesti ole kuunnellut ennen. Yhteensä 18 erilaista muusikkoa ja monensorttisia biisejä. Ezra Vinen Marrow, MisterWivesin Reflections ja Mikky Ekkon Smile toimivat mun aamuun parhaiten. Kokeile ihmeessä hei itsekkin!

Smile, the worst is yet to come
We'll be lucky if we ever see the sun.

Mennyt viikko oli yhtä perseilyä. Toin Kiinasta itselle tuliaiseksi jonkun kivan viruksen, joka täytti röörit räällä ja nielun kaktuksilla. Samalla hirvittävät himot päästä liikkumaan. Salia, lenkkiä, hikeä! Kunto on aivan rapistunut verrattuna marraskuuhum. Sitten kolme viikkoa kaukomailla, aikaeroa ja joulua ja perään taas pari viikkoa toisessa ääripäässä. 14 viikkoa ja urheilupuolella noin 8 harjoitusta. Sanomattakin selvää, että aktiivinen mieli ja kroppa kaipaa tekemistä. Loppuviikosta alkoi jo seinätkin kaatumaan päälle, kun aina oli vain kotona kotona kotona.

Masennusta estämään keksittiin Nipsun kanssa uusi harrastus. Jatkossa ollaan ehkäpä historian ensimmäisiä latobongareista. Ylläkuvattu notkokattoinen, punainen kaunotar on kuvattu Nousiaisten laakeilta pelloilta. Vain vähän vinoja seiniä koristaa nyt koiran merkkipissi ja kertoo samalla meidän ensimmäisestä valloituksesta. Jatkossa saatte lisää latosia arvioitavaksi. Nyt lounasta ja miettimään sporttailua tytttydyy.

Vatkattu kiinalainen muna

Kiinan vierailu ei aivan iskenyt mun tajuntaan samalla tavalla kuin Miamin rannat. Liikaa pröystäilyä, liikaa saasteita ja liian omituisia ruokia. Kunniavieraarana ei voinut kieltäytyäkkään tarjoilusta, joten omnom kaikkea tuli maisteltua. Niistä lisää jossain tulevassa ja jo aiemmissakin postauksissa. Sain reissulla hyvääkin ruokaa. Parhaat olivat oikeastaan aika yksinkertaisia. Tässä resepti kiinalaiseen aamiaismunaan.

Kiinalainen aamiaismuna:
3 munaa rikottuna kulhoon
1 kuppi kädenlämpöistä vettä (noin 2 dl)
Suolaa
Loraus öljyä

Vatkaa munien ja veden sekoitusta voimakkaasti, kunnes rakenne on aivan kuohkeaa. Mausta öljyllä ja suolalla, jonka jälkeen kaada posliiniseen tarjoiluastiaan. Kypsytä vesihauteessa tai höyryttämällä 10 minuuttia. Syö mangostaanin kanssa.

Kiinassa parasta oli ihmiset. Näissä kuvissa esiintyy mun parhaat uudet kamut Kiinasta: Xiao Mei ja Xiao Chen, Chang, Zang,.. kirjoitetaan miten kirjoitetaan. Jatkossa Chen, jottei tarvi arvailla. Kertakaikkiaan sydämellisiä tyyppejä. Yhteinen kieli on suunnilleen ala-asteen tasoinen englanti ja silti viihdyin heidän kanssaan joka hetkenä. Jossain kohtaa tuli jutuksi aamupalat ja varsinkin aamiaismunat, jolloin heidän piti saada kokata mulle oma versionsa samettisesta munakkaasta.

Niinkun muuallakin maailmassa naisen tahto oli täällä kova. Hetken mies saa touhuta syömäpuikkojen kanssa, kunnes naisen päre palaa. Ei näin ja kamat viedään käsistä. Kaikki mieslukijat varmasti tunnistaa tilanteen. Sitten alkaa muna vispaantumaan ja rakenne on hetkessä kuohkea. Tässä kohden Chen tuli mun viereen ihmettelemään vikkeliä käsiä ja mitä tekee meidän Siika? Päättää kiitokseksi kokkailutuokiosta opettaa kamuille suomea. Lopulta mullakin oli hymy korvissa, kun Chen menee kertomaan mukana olleelle suomalaiselle työkaverille: "Mei is very good MUNANVATKAAJA". Kokeile ihmeessä kiinalaista versiota aamiaismunasta. Veden lämpimyyden  merkitys ei oikein avautunut tällä kommunikaation tasolla, mutta kai se vaikuttaa kuohkeuteen jotenkin. Loppuun vielä yksi kuva, jota ei pitäisi julkaista. Sanoin Chenille, että try to look ugly. Sitten räps ja siinä lopputulos; mun naama todella ugly ja kamun ihan normaalina. Ei näin bojat!