Tänään salilla tulin miettineeksi miehenä olemisen ihanuutta. Sitä lähinnä, että miten mitataan miehen upeus. Päätin eilen aamusta, että päivä sujuu paremmin kun aion olla totaalisen upea kaikessa. Vaatimattomasti tietenkin. Ei mulla loppupeleissä ollut upeuteen matkaa, kuin asennemuutoksen verran. Ulkoisesti olen vähän pehmeä, ryppyinen ja harmaahapsinen suklaasilmä. Kun noita kuvia katsoo uusin silmin, niin olenhan aika upea mies.
Perinteiseen tapaan miehen upeutta mitataan sillä, että miten pidetään huolta lähimmäisistä. On ruokaa pöydässä, katto pöydän yllä ja turvaa pöydän ääressä. Mies joskus puhuu ja pussaakin. Uskon näissä siihen, että jos annat niin saat takaisin. Nipsu saa multa suurimman rakkauden ja mä häneltä kaiken. Ja työt, rahat ja asumiset järjestyy jos niin haluaa. Suomessa on nykyään aika kovat työttömyyslukemat, mutta samalla järjetön määrä vapaita työpaikkoja. Jos oikeesti haluat, niin kyllä jotain työtä löydät.
Suurin miehisyyden testi on kuvassa alla. Lahkeesta pilkottaa megginssit. Oh my gosh! Kuinka se voi pitää sellasia julkisesti? Upea mies ei välitä mitä muut ajattelee. Mä pidän megginssejä, koska ne pitää parhaimmin paikat lämpiminä. Pidän, koska voin.
Aikasemmin tällä viikolla kamu kertoi kuinka hän saa herutusviestejä mieheltä. Mies lähettää itsestään kuvia megginsseissä parvisänkynsä edessä. Huvitti silloin mielikuva aikuisesta miehestä parvisängyssä. Nyt näillä silmillä siinä on yksi rohkea mies! Okei, hänellä on syystä tai kolmannesta parvisänky, mutta se ei estä yrittämästä. Hän yrittää, koska haluaa. Hattu pois tän kaverin eessä! Inspiroiduin upeudessani lisää, kun luin aiheesta toiselta kantilta
täällä.
Sami siellä esittä fiksuimman lauseen moneen aikaan. "Elä, kuin kuolisit huomenna ja kuin eläisit ikuisesti." Elän upeana joka päivä tästä eteenpäin.
