Paluu nyrkkeilykehään

Se on nyt tai ei ikinä. Lopetan mun motivaatioloman blogin osalta ja puran taas järjetöntä elämääni tänne. Koin suurta epämotivaatiota, kun muu elämä potki päähän. Ei siis niinkään tämä kirjoittelu ahdistanut, vaan se mitä kertoa vai kertoakko mitään. Otetaan pikakelaus maaliskuun lopusta tähän päivään; duunipaikka sama, harrasteet samat ja ihmiset ympärillä vielä hengissä. Cool män! Ihan kun en olisi poissa ollutkaan.

 

Pulsusta kirjoittelin viimeksi paljon ja tein hänelle oikeastaan aika ilkeän tempun. Kävin meinaan vappuna kamujen kanssa nauttimassa skumppaa pulsun linnassa! Huom., koska kyseessä on lapsiysvätällinen blogi niin kuvan skumppa on tietenkin alkoholitonta. Eikä herra itse edes ollut paikalla ja juuri viime kerralla hän haaveili isoista bileistä linnakkeessaan. No meitä oli 5 ja koera eli ei ehkä olleetkaan suurimmat mahdolliset paardit. Upea tuo rakennelma Npsun vieressä. Ihan selkeä lohikäärme, suomut ja kaikki olennaiset tuntomerkit selässä.

Palasin muutenkin tässä kevään aikana vuosia taaksepäin. Ei, en keksinyt aikakonetta, vaan mahtavan matopaikan pihalta. Onkiminen ja kalastus yleensä on houkuttanut miehen mukanaan. 

 

Siinä parhaat selfiet eri kalareisuilta tältä keväältä. Noi on räpsitty paikallisen joen uomalta. Meren rannalla tuuli sen verran, että kuvista tuli julkaisukelvottomat. Hyi! Otetaan tähän loppuun selfiekimara ja palataan seuraavissa postauksissa asiaan. Juttua tulee ainakin menneeltä salibandykaudelta ja jotain sapuskatarinaakin on kertoa. Huomaathan, että mun ja joukkuekaverin yhteiskuvassa ei sitten virtsata luontoon. Eihän lapsiystävällinen blogi sitäkään hyväksy. Siinä pojat muuten vaan halailevat joukkueen päätäjäisissä.