Lienee aika listata nykyisen elämän kuulumisia yleisölle jakoon. Edellisestä varsinaisesta tarinasta on kuitenki vierähtänyt päivä jos kuukausikin. Pidän oikeuden kertoa nyt vain mukavia ja hassuhkoja juttuja. Ihan viime aikaina olen päätynyt ajatukseen, että internet on rikki. Jotain on varmasti hajonnut, kun lukee heikkolaatuisia uutisia ja varsinkin kommentteja niihin liittyen. Mies ajaa autolla tahallaan pyöräilijän yli ja kommenteissa kaivetaan poterot eri joukkueille. Solvaukset lentävät. Törkeys toisensa perään. Tyttö laskee vaijeriin ja kommenteissa huudellaan syytöksiä tytön ja viranomaisten suuntaan. Taas nökötetään eri joukkueissa solvaten mitä mielikuvituksellisemmin toista puolta. Vähänkin järkevät mielipiteet hukkuvat mölinän joukkoon. Milloin internet on mennyt näin rikki? Niinpä jätän mölinäyttävät jutut pois mun tarinoista.
Siinä Siika sabailee. Taitaa olla kesäkuu ja Parkin kenttä Turussa. Ensimmäisiä shortsikelejä ja ulkoharkkojen keventäviä osuuksia. Herään nyt toista viikkoa tilanteesta, jossa olen mukana lajitoiminnassa päivittäin. Keväällä päätin jatkaa erkkaryhmän parissa, koska se on aidosti palkitsevaa vapaaehtoistyötä. Lähes joka kerta poistun joukkueen parista hyvällä tuulella. Ensi viikolla on luvassa yksi suuri palkinto työstä, kun osallistumme kutsuvieraana Eduskunnan urheilukerhon 70-vuotisjuhlatapahtumaan. Luvassa on harjoitusottelu kansanedustajia vastaan ja erkkaryhmäläiset ovat ihan täpinöissään. Heidän piirissään kun titteli on jotain erityisen arvostettavaa.
Lupauduin keväällä vetämään seuran kahta lastenryhmääkin. 6-9 vuotiaat ja siitä teini-ikäisiin asti. Lasten parissa toimiminen on yhtä palkitsevaa työtä kuin erkkaryhmäily. Loppukesästä mulle nakitettiin vielä miesten edarin valmennus, joten se ainut valmennusvapaa viikossa on muuten tänään ja olen menossa kakkosjoukkueen mukana pelaamaan. Peukku pystyyn sählylle. Salielämässä on kesällä ollut käynnissä massanlisäyskuuri. Saksalainen volyymi tuli taas tutuksi kesäloman aikana. Nyt kokeilussa on harjoittelun jaksottamisen vaikutus tuloksiin. Palataan kuitenkin lihaksiin tuonnempana.
Rankka salibandyily vaatii rankat huvit. Yllä itsekylvetyt mökkiporkkanat sekä ensimmäinen kuva omasta avokadosta. Parvekkeella kasvaa tompsuja, chilejä, papuja, koriatenria, tilliä, timjamia, nokkosta, salaattia, ... mökin mullissa retiisejä, pottuja, papuja, ... Rankat huvit! Nyt asia tuntuu arkipäiväiseltä, mutta alkuun oli todella ihmeellistä maustaa oma ruoka oman viljelyksen tuotteilla.
Kesän aikana tuli monesti eteen tilanne, että tästä voisi päivittää jutun blogiin. Yleenstä tilanne oli päällä keittiössä. Jokin hyvä tuoksu leijailee nenään ja lautaselle koostuu näyttävä annos. Tästä ruoka jakoon ja Siika kohti keittiögurun mainetta. Jäi jutut tekemättä, kun ei mukamas ollut aikaa tai konetta saatavilla. Yllä kuvassa yksi suuri ilon lähde. Juustohöylällä potusta höylätyt mikroaaltouunisipsit. MMMM. Enää ei tarvitse ostaa isoa pussia, vaan yksi peruna ja voit kaiken lisäksi itse säätää öljyn sekä suolan määrän. Mausteetkin kasvaa omalla parvekkeella, joten parempaa tulee kuin Tafferellan tuotantolinjalta.
Hienoa! Ei vieläkään möyhättävää näkyvissä. Hyvä jos olet jaksanut lukea näin pitkälle. Itse oisin luovuttanut jo tuolla sabailuosiossa. Mennään päivän viimeiseen tarinaan. Elmo. Viikko sitten tuli kotona puheeksi, että oisko koira kiva. Oli puhetta ollut aiemminkin. Ollut paljon. Oli mietitty myös sopivia rotuja. Puheet eskaloituivat nopeasti siihen, että olikin tutulla tarjolla pentua. Ja sopivasti rahaakin tilillä. Ai että! Vauhti vain kiihtyi. Torstaina katsomaan pentuja. Torstaiyönä lisää puhetta ja mietintää. Perjantaina päätös. Perjantai-illalla pentu kotiin. 48 tuntia puheista kusi-paskarallin alkuun. En edes tiennyt, että pystyn päättämään jotain noin isoa asiaa noin vauhdikkaasti. Siinä se nyt nököttää. Muistuu vähitellen mieleen kaikki tilanteet Nipsun pentuajoilta. Reiät lahkeissa, revityt pissapaperit lattialla ja jatkuvan silittäjien tulvan. Hieno poika! Tässä tilanteet tältä osin. Nyt miettimään illan sabareenien jalkakyniä.
Lupauduin keväällä vetämään seuran kahta lastenryhmääkin. 6-9 vuotiaat ja siitä teini-ikäisiin asti. Lasten parissa toimiminen on yhtä palkitsevaa työtä kuin erkkaryhmäily. Loppukesästä mulle nakitettiin vielä miesten edarin valmennus, joten se ainut valmennusvapaa viikossa on muuten tänään ja olen menossa kakkosjoukkueen mukana pelaamaan. Peukku pystyyn sählylle. Salielämässä on kesällä ollut käynnissä massanlisäyskuuri. Saksalainen volyymi tuli taas tutuksi kesäloman aikana. Nyt kokeilussa on harjoittelun jaksottamisen vaikutus tuloksiin. Palataan kuitenkin lihaksiin tuonnempana.
Rankka salibandyily vaatii rankat huvit. Yllä itsekylvetyt mökkiporkkanat sekä ensimmäinen kuva omasta avokadosta. Parvekkeella kasvaa tompsuja, chilejä, papuja, koriatenria, tilliä, timjamia, nokkosta, salaattia, ... mökin mullissa retiisejä, pottuja, papuja, ... Rankat huvit! Nyt asia tuntuu arkipäiväiseltä, mutta alkuun oli todella ihmeellistä maustaa oma ruoka oman viljelyksen tuotteilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti