Piiri pieni pyörii, Nipsu siinä hyörii

Piiri pieni pyörii, Nipsu pyörii myös!

Tässä eräänä aurinkoisena maanantaina päätettiin kuvailla mannekiinia eri temppujen kimpussa. Nämä on kaikki opittu aikoja sitten, mutta kyllä Nipsu vieläkin on oppimiskykyinen vekara. Tämä Pyöri-temppu tuli opittua, kun koira oli liian laiska kierimään eli pyörähti ympäri seisaaltaan. Alla hieman kierimistä. Ihan pentuna opittiin ensimmäisenä istumaan ja samantien myös olemaan maassa. Siinä makoillessa oli helppo namin kanssa kieräyttää koira ympäri ja liittää siihen vain oikea sana.

Kuoleminen, tuo monen pelon aihe, on Nipsun tempuista ehkä näyttävin. Samalla myös se, jossa koira useimmin lintsaa. Usein löydänkin pää pystyssä kuolleita tai häntää heiluttavia ruumita, kun oikein etsin. Siispä tähän kuuluu jatkokomento, että kuole kunnolla. Raakaa menoa! Tämä opittiin maahanmenon jälkeen, kun tuuppasin koiran kyljelleen ja namitin. Mukaan sana ja pikku hiljaa palkinto saatiin vasta tietyssä asennossa tietyn ajan päästä.

Joskus ennen koiralla oli myös kärsivällisyyttä, mutta iän myötä täällä mennään ja paiskitaan namia naamaan. Tämä opeteltiin pistämällä nami kuonon päälle ja pitämällä sormea nokassa kiinni. Sitten vaan luvalla sai syödä namin. Sitten vähän kerrallaan pidennetään luvan saantiaikaa, jotta kärsivällisyys kasvaa. Koira itse päätti leijua tässä tempussa heti alusta asti heittämällä namin ilmaan ja syömään sen ilmasta.

Tässä viimeisessä videossa on koko sekamelska kaikessa kauneudessaan. On heiheitä, läpsyä ja tassunantoakin. Puretaan siinä vähän naminsaannin viipymisen aiheuttamaa turhautumaakin komentamalla mun kättä. Etutassut on ollut Nipsun temppukaluina aina, joten niille on helppoa keksiä lisää temppuja. Osataan antaa kumpaakin tassua, antaa läpy molemmilta puolilta, vilkuttaa kivasti myös. Lisäksi palloa pelataan vain tassulla, kirjahyllyn laatikoita törkitään tassulla syvemmälle ja vessan ovikin suljetaan tassulla. Kaikkein vaikenta tuntuu olevan takatassujen käyttö. Ei olla vielä opittu antamaan takatassua. Tässä on myös ongelmana se, että koiran runko on niiiiiiin pitkä. Etupää on väkisinkin pois mun "hallinnasta", kun touhuan takapäässä. Silloin koira on ahkerasti nokan edessä olevan namin kimpussa ja unohtaa keskittyä pyydettyyn. Luvataan nyt yhdessä hoitaa se temppu kuntoon ja pistää video jakoon.

Bongattu autolato

Eilen oli, paitsi naistenpäivä, niin myös meidän perheen latobongauspäivä. Nyt ei ollut hajuakaan siitä, että mistä löydettäisiin tämän viikon lato. Iltapäivällä oli mummin synttärikaffet Peltolassa, joten siitä läheltä mietittiin Nipsun kanssa mukava maaseutureitti ja toivottiin, että sieltä se lato tulla tupsahtaa eteen. TADAA!

Siellä se nököttää. Ruma. tuulenpieksemä ja maanantaisen harmaa puukasa keskellä aurinkoista, keväistä sunnuntaita. Oisko tää alue nyt sitten Rauvolanlahtea vai mitä lie. Taustalla Harittua. Kurkattiin latoon oikein sisäänkin, kun kakarat olivat oven meille jättäneet auki. Mitä löytöjä! Harmi vaan, että muksut olivat jo ehtineet toteuttaa taitellisuuttaan näiden autonromujen kylkeen. Kaunottaret aivan pilalla.

 

 

Nipsu halusi myös muistaa naislukijoita ja kaikkia narttuja kukkaisterkuilla.

Päätöntä treeniä

Pitänee blogata hieman mun nykyisestä treenauksestakin, jotta tätä voi edes jossain mielessä mainostaa myös fitness-blogina. Fatness tai fitness, ihan miten vain. Mulla ei kuitenkaan ole varaa sitä päänsiirtoa ottaa kesäkroppaan, niin pitää homma hoitaa vanhanaikaisesti eli salilla.

Kuukausi sitten kirjoittelin juuri alkaneesta kuntoutusprojektista, jonka lopullinen maali on vahvempi, kiinteämpi, laihempi ja kestävämpi Siika. Tähtäin etenkin vahvuudessa ja kestävyydessä. Nyt on 4 viikkoa saliohjelmaa takana ja aika tehdä muutoksia.

Aloitin treenaamisen lihaskestävyydestä. Pitkää toistoa kunnon tekniikalla ja normaalia pienemmillä painoilla. Kolmijakoinen ohjelma oli jaettu niin, että ensimmäisenä päivänä tein selät, hauikset ja vinot vatsat. Toisena päivänä jalat ja suorat vatsat. Kolmantena päivänä rinta, ojentaja ja olkapäät. Jakojen ulkopuolella tein vielä kuntopiirinä 4 x 4 liikeen patteristoa kolme kierrosta.

Esimerkiksi yhden nelikon liikkeet olivat:
- Levypainoa puolelta toiselle siirtämällä vinoja vatsalihaksia 15 molemmille puolelle
- Punnerrus 10
- Lantionnostot 10
- Kahvakuulalla heilautus 60 sek

Seuraava nelikko keskittyy selkään, sitten taas vatsat ja vielä selkäpainotteinen nelikko. 2 minuutin tauko, kun kaikki 16 liikettä on tehty. Toistetaan 3 kierrosta.

Etsin luurista treenauskuvia tähän postaukseen, mutta en juuri löytänyt; nämä kuvat on lähetetty duunikaverille motivoimaan häntäkin liikkumaan. Tai kertomaan, että taas mä täällä salilla. No eniveis värissä piisaa vaikka kuvien laatu muuten on aika jalkava. Kirjasin kaikki tulokset ylös, jotta voin vertailla myöhemmin etenemistä. Kehitystä on näemmä ollut! Selänojennuksia tein alkuun yhteensä 65 ja neljän viikon jälkeen 88. Penkiltä nousi painot 5 kg ja lopussa sarjat täysiä 3x15 toistoa. Leuanvetomäärät nousivat kymmenellä. Tähän se Whatssapista tuttu habahymiö.

Nyt ne muutokset. Käytän edelleeen samaa jakoa, koska se tuntui toimivalta. Painot 60-80 %, palautukset 2 min ja toistot alkuun 3x12. Loppuvaiheissa lisää painoa ja 3x8.

Selkä, hauis -päivä on tällainen:
Maastaveto 3 x 12
Leuanveto 3 x max
Kulmasoutu tangolla 3 x 12
Hauiskääntö käsipainoilla 3 x 12
Hammer-hauis 3 x 12
Vatsat 3 x max

Vastaavat setit on jaloille sekä rinta, ojentaja ja olkapää -päivälle. Näillä mennään seuraavat 8 viikkoa eli vapun jälkeen tulee uutta päivitystä kunnosta. Nyt puntille!

Varaudu selfietulvaan

Tadaa! Nyt se paljastuu: Siika on niiiiiiiiiiiiiiin turhamainen narsisti, sillä tämä postaus pitää sisällään sikamonta selfietä. Tässä Siika kiipeää metsään, tässä slaavikyykkää kalliolla ja tässä kivasti taivas korostaa silmien väriä.

 

Eilinen kylmä, mutta aunkoinen, keli innoitti meitä kantamaan selfiekepin ensimmäistä kertaa ovesta ulos. Ja se kannatti. Monta erilaista ja uutta kuvakulmaa täytti puhelimen kuvakansion! Kuvalaatu menkööt harjoittelun ja kuvattavan naaman piikkiin. Mulla soi Imagine Dragonsin Polaroid sattumalta juuri nyt, kun tätä kirjoitan. Oh, love is a polaroid. Better in a picture. Juuri näin.

 

 

 

 

Rankkaa puuhaa olla mannekiinina. Koira makaa jälkikäteen aivan raatona ja mä tankkaan protskuvohvelia. Hyvää vaihtelua toi vohveli, jos ainaiset banaanilätyt tökkivät. Laitoin desin mansikka Whey 80:stä ja puoli desiä maitoa. Psylliuimia joku suunnilleen teelusikallinen ja 4 ruokalusikallista mantelijauhoa. Päälle vielä pari munaa ja kaikki sekaisin. Tuli vähän isohko määrä taikinaa yhteen vohveliin, joten ensi kerralla pikkaisen joka aineesta pois.

 

 

Päänsiirtoa ja politiikkaa

Meijän puolue ajattelee pienituloisia yhä enemmän ja enemmän. Joo, vaalit on näemmä yhä lähempänä ja lähempänä. Jotenkin munkin on nyt liityttävä siihen ihmisryhmään, joka syyttää poliitikkoja ääntenkalastelusta. Pertti Kurikka nimipäivineen meni ja voitti itselleen paikan maanosan musiikin kirkkaimpien parrasvalojen keskelle. Itse seurasin karsintaa Siilinjärveläisen hotellin aulassa seuranani joukkueellinen ihmisiä, jotka olivat osallistumassa ensimmäseen erityisryhmien salibandyn SM-turnaukseen. Eri asteisten kehitysvammaisten ystävieni kanssa. He kannustivat Perttiä yhtä fanaattisesti kuin minä kannustan Leijonia jääkiekkokisoissa.

Miksi? Miksi tässäkin laulukisassa on saatu aikaiseksi omat joukot monelle vähemmistölle? Viime vuonna sateenkaarikansa juhli. Tänä vuonna vammaiset. Viisukatsomossa mietitiin kovasti tasa-arvon asioita ja sitäkin, että eivät taida Pertit pärjätä kun kansa haluaa kisoihin englanniksi laulavan yhtyeen. Tuo tasa-arvo nousee väistämättä esiin, kun kirjoitetaan PKN:n voitosta. He eivät ole kisoissa vain soittamassa, eivät edes edustamassa Suomea. He edustavat siellä yhden vähemmistön suurta toivetta tasa-arvoisuudesta. Nyt jo moni poliitikko on kirjoittanut ties mitä ylisanoja Perteistä ja kehitysvammaisista eikä vähiten siksi, että sopivasti sattui tämä voitto vaalien alle. Nämä ihmiset ovat odottaneet 9 vuotta sitä, että eduskunta saisi ratifioitua YK:n vammaissopimuksen. You know, se missä annetaan vammaisille samat ihmisoikeudet ja perusvapaudet kuin muilla ihmisillä on. Pitäiskös siis lopettaa se puhuminen ja puhuminen, jotta olisi aikaa toimia ja toimia? Lopulta me itse valitaan oma ehdokas ja mun ääntä ei saa kalasteltua tällaisella.

Huomaa muuten mun piiloviittaukset tässä: tarina itsessään viittaa Jari-sarjakuvaan, Meijän puolue tiedoituskampanjaan romaanien asemasta Suomessa ja Me Itse kehitysvammaisten oma yhdistys. Sallikaa munkin ratsastaa vähemmistöjen asialla.

 

Avautuminen hoidettu, joten nyt kevyempiin aihesiin. Siinä kuvissa minä ja mun ystävät pelireissulla. Viski mainittu yhdessä kuvassa, blogi kieltoon! Oli hyvä reissu. Ajeltiin lauantaina kuutisen tuntia, painittiin kylpylän lastenaltaassa ja sunnuntaina voitettiin SM-pronssia. Ajomatka kotiin meni paljon nopeammin, kun hipelöi ajoittain mitalia kaulassa.

Seuraavan aamun aamupalakeskustelu oli parhautta pitkään aikaan. Tiesitkö, että lääkärit lupaavat päänsiirtoleikkauksen onnistuvan kahden vuoden kuluttua? En minäkään. Hallelujaa! Ei enää treenaamista kesäkuntoon. Kesäksi vaan vanha pää uuteen kroppaan kiinni ja rannalle. Syksyllä syöt sen pilalle ja taas uusi leikkaus kesäksi. Tai jos töissä haluaa laiskotella, niin paksumpaa seppälää päälle ja sanoo, että ei nyt voi rehkiä, kun on näin läski. Näihin mieltäjärisyttäviin aatoksiin päättyy tämä päätön postaus.