Meijän puolue ajattelee pienituloisia yhä enemmän ja enemmän. Joo, vaalit on näemmä yhä lähempänä ja lähempänä. Jotenkin munkin on nyt liityttävä siihen ihmisryhmään, joka syyttää poliitikkoja ääntenkalastelusta. Pertti Kurikka nimipäivineen meni ja voitti itselleen paikan maanosan musiikin kirkkaimpien parrasvalojen keskelle. Itse seurasin karsintaa Siilinjärveläisen hotellin aulassa seuranani joukkueellinen ihmisiä, jotka olivat osallistumassa ensimmäseen erityisryhmien salibandyn SM-turnaukseen. Eri asteisten kehitysvammaisten ystävieni kanssa. He kannustivat Perttiä yhtä fanaattisesti kuin minä kannustan Leijonia jääkiekkokisoissa.
Miksi? Miksi tässäkin laulukisassa on saatu aikaiseksi omat joukot monelle vähemmistölle? Viime vuonna sateenkaarikansa juhli. Tänä vuonna vammaiset. Viisukatsomossa mietitiin kovasti tasa-arvon asioita ja sitäkin, että eivät taida Pertit pärjätä kun kansa haluaa kisoihin englanniksi laulavan yhtyeen. Tuo tasa-arvo nousee väistämättä esiin, kun kirjoitetaan PKN:n voitosta. He eivät ole kisoissa vain soittamassa, eivät edes edustamassa Suomea. He edustavat siellä yhden vähemmistön suurta toivetta tasa-arvoisuudesta. Nyt jo moni poliitikko on kirjoittanut ties mitä ylisanoja Perteistä ja kehitysvammaisista eikä vähiten siksi, että sopivasti sattui tämä voitto vaalien alle. Nämä ihmiset ovat odottaneet 9 vuotta sitä, että eduskunta saisi ratifioitua YK:n vammaissopimuksen. You know, se missä annetaan vammaisille samat ihmisoikeudet ja perusvapaudet kuin muilla ihmisillä on. Pitäiskös siis lopettaa se puhuminen ja puhuminen, jotta olisi aikaa toimia ja toimia? Lopulta me itse valitaan oma ehdokas ja mun ääntä ei saa kalasteltua tällaisella.
Huomaa muuten mun piiloviittaukset tässä: tarina itsessään viittaa Jari-sarjakuvaan, Meijän puolue tiedoituskampanjaan romaanien asemasta Suomessa ja Me Itse kehitysvammaisten oma yhdistys. Sallikaa munkin ratsastaa vähemmistöjen asialla.
Avautuminen hoidettu, joten nyt kevyempiin aihesiin. Siinä kuvissa minä ja mun ystävät pelireissulla. Viski mainittu yhdessä kuvassa, blogi kieltoon! Oli hyvä reissu. Ajeltiin lauantaina kuutisen tuntia, painittiin kylpylän lastenaltaassa ja sunnuntaina voitettiin SM-pronssia. Ajomatka kotiin meni paljon nopeammin, kun hipelöi ajoittain mitalia kaulassa.
Seuraavan aamun aamupalakeskustelu oli parhautta pitkään aikaan. Tiesitkö, että lääkärit lupaavat päänsiirtoleikkauksen onnistuvan kahden vuoden kuluttua? En minäkään. Hallelujaa! Ei enää treenaamista kesäkuntoon. Kesäksi vaan vanha pää uuteen kroppaan kiinni ja rannalle. Syksyllä syöt sen pilalle ja taas uusi leikkaus kesäksi. Tai jos töissä haluaa laiskotella, niin paksumpaa seppälää päälle ja sanoo, että ei nyt voi rehkiä, kun on näin läski. Näihin mieltäjärisyttäviin aatoksiin päättyy tämä päätön postaus.
Miksi? Miksi tässäkin laulukisassa on saatu aikaiseksi omat joukot monelle vähemmistölle? Viime vuonna sateenkaarikansa juhli. Tänä vuonna vammaiset. Viisukatsomossa mietitiin kovasti tasa-arvon asioita ja sitäkin, että eivät taida Pertit pärjätä kun kansa haluaa kisoihin englanniksi laulavan yhtyeen. Tuo tasa-arvo nousee väistämättä esiin, kun kirjoitetaan PKN:n voitosta. He eivät ole kisoissa vain soittamassa, eivät edes edustamassa Suomea. He edustavat siellä yhden vähemmistön suurta toivetta tasa-arvoisuudesta. Nyt jo moni poliitikko on kirjoittanut ties mitä ylisanoja Perteistä ja kehitysvammaisista eikä vähiten siksi, että sopivasti sattui tämä voitto vaalien alle. Nämä ihmiset ovat odottaneet 9 vuotta sitä, että eduskunta saisi ratifioitua YK:n vammaissopimuksen. You know, se missä annetaan vammaisille samat ihmisoikeudet ja perusvapaudet kuin muilla ihmisillä on. Pitäiskös siis lopettaa se puhuminen ja puhuminen, jotta olisi aikaa toimia ja toimia? Lopulta me itse valitaan oma ehdokas ja mun ääntä ei saa kalasteltua tällaisella.
Huomaa muuten mun piiloviittaukset tässä: tarina itsessään viittaa Jari-sarjakuvaan, Meijän puolue tiedoituskampanjaan romaanien asemasta Suomessa ja Me Itse kehitysvammaisten oma yhdistys. Sallikaa munkin ratsastaa vähemmistöjen asialla.
Avautuminen hoidettu, joten nyt kevyempiin aihesiin. Siinä kuvissa minä ja mun ystävät pelireissulla. Viski mainittu yhdessä kuvassa, blogi kieltoon! Oli hyvä reissu. Ajeltiin lauantaina kuutisen tuntia, painittiin kylpylän lastenaltaassa ja sunnuntaina voitettiin SM-pronssia. Ajomatka kotiin meni paljon nopeammin, kun hipelöi ajoittain mitalia kaulassa.
Seuraavan aamun aamupalakeskustelu oli parhautta pitkään aikaan. Tiesitkö, että lääkärit lupaavat päänsiirtoleikkauksen onnistuvan kahden vuoden kuluttua? En minäkään. Hallelujaa! Ei enää treenaamista kesäkuntoon. Kesäksi vaan vanha pää uuteen kroppaan kiinni ja rannalle. Syksyllä syöt sen pilalle ja taas uusi leikkaus kesäksi. Tai jos töissä haluaa laiskotella, niin paksumpaa seppälää päälle ja sanoo, että ei nyt voi rehkiä, kun on näin läski. Näihin mieltäjärisyttäviin aatoksiin päättyy tämä päätön postaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti