Smile laulaa Mikky

Mun maanantai alkaa uuden musiikin tahdissa töissä. Keräsin kasan artisteja soittolistalle, joita en tietoisesti ole kuunnellut ennen. Yhteensä 18 erilaista muusikkoa ja monensorttisia biisejä. Ezra Vinen Marrow, MisterWivesin Reflections ja Mikky Ekkon Smile toimivat mun aamuun parhaiten. Kokeile ihmeessä hei itsekkin!

Smile, the worst is yet to come
We'll be lucky if we ever see the sun.

Mennyt viikko oli yhtä perseilyä. Toin Kiinasta itselle tuliaiseksi jonkun kivan viruksen, joka täytti röörit räällä ja nielun kaktuksilla. Samalla hirvittävät himot päästä liikkumaan. Salia, lenkkiä, hikeä! Kunto on aivan rapistunut verrattuna marraskuuhum. Sitten kolme viikkoa kaukomailla, aikaeroa ja joulua ja perään taas pari viikkoa toisessa ääripäässä. 14 viikkoa ja urheilupuolella noin 8 harjoitusta. Sanomattakin selvää, että aktiivinen mieli ja kroppa kaipaa tekemistä. Loppuviikosta alkoi jo seinätkin kaatumaan päälle, kun aina oli vain kotona kotona kotona.

Masennusta estämään keksittiin Nipsun kanssa uusi harrastus. Jatkossa ollaan ehkäpä historian ensimmäisiä latobongareista. Ylläkuvattu notkokattoinen, punainen kaunotar on kuvattu Nousiaisten laakeilta pelloilta. Vain vähän vinoja seiniä koristaa nyt koiran merkkipissi ja kertoo samalla meidän ensimmäisestä valloituksesta. Jatkossa saatte lisää latosia arvioitavaksi. Nyt lounasta ja miettimään sporttailua tytttydyy.

Tipaton tammikuu

Hups, ehdin juuri ja juuri synnyttämään tammikuuksikin tekstin. Joulukuussakin sormista irtosi vain yksi tarina. Nyyh laiska mies! Laiskuuden lisäksi kirjoitusintoa syö se, ettei mulla ole tietokonetta kotona. Pädillä ja luurillakin saa toki tekstiä, mutta ei kovin pitkää tarinaa niillä viitsi taikoa.

Eniveis, tekosyyt sivuun ja sisältöä tähänkin tarinaan. Joulu oli ja meni, ei niissä mitään ihmeellistä. Perhe, lahjoja, ruokaa, vatsakipuja, lumettomuus, .. Vuosi vuodelta joulun merkitys siirtyy odottamisesta kohti nautintoa ja rauhaa. Musta tulee siis vanha :( Paras joululahja oli tietenki se, jonka ostin itse itselle. Tämä kirjanen tässä näin:

Fuel Food - Hanna Skyttä. Teos on mun raamattu tähän vuoteen. Syksyllähän mulle arvattiin jatkuvien mahaoireiden syyksi ärtynyt paksusuoli (IBS). Cool, hirveä lista ruoka-aineita vältettäväksi. Rakkaat omenat, päärynät, kaalit, sipulit, paprikakin, .. Vieläkään en ole täysin sinut tämän kanssa, vaan toivon sen menevän joskus vielä ohi. Välillä tulee lähdettyä työkavereiden kanssa lounaalle ja poikkeuksetta aina palaa takaisin pahan olon tai kipeän vatsan kanssa. Perseestä koko touhu! Niin takasin kirjaan; päätin jouluna sivistää itseäni uusien ruokavaliovaihtoehtojen joukossa ja tämä Hannan konsepti iski heti. Syö puhdasta, ravinnerikasta ruokaa. Turhat aineet pois ja tarjotaan keholle vain aineita, joista se saa mahdollisimman paljon hyötyä. Samalla kropan ulkomuoto alkaa muuttumaan ja löysät lähtee.

Kätevää sanon ma! No toteutus hakee vielä uomiaan, kun testailen eri ruoka-aineiden sopimista mun suolelle. Paprika on iso no-no, vaikka monessa listassa olisi syötävien ainesten puolella. Oon kuitenkin tehnyt kirjan resepteistä niitä, joiden luulen sopivan, ja maukasta on ollut. Toivon kovasti, että kirjasta saan hyvän pohjan rakentaa oma ruokavalio, kunhan pääsen eteenpäin testailussa. Pakko edetä hitaasti, sillä toi massu tuntuu ottavan väärästä aineesta kunnolla nokkiinsa :( Samalla koko homma suoraan sanoen vituttaa. Suuri osa mun sosiaalisista kontakteista urheilun ulkopuolella pitää sisällään jonkin sortin syömistä ja juomista. Kiva mennä bileisiin asenteella "syökää te sipsiä, mulla on tässä tätä jauhelihariisimössöä". Jahas taas eksyin kirjasta, mutta tarkoituksella. Tossa tuntui olevan ohjeita myös itse mukaan otettaviin herkkuihin. Jee, jauhelihariisimössön sijaan itse tehtyjä protkiksia. Nam!

Titttidii, ensimmäiset sentit ovat karanneet! En juurikaan ole vielä diettiä aloittanut, mutta turhien kalorien pois jättäminen näkyy. Toinen kuva on kirjasta sovellettu Tunakas. Mantelijauhosta ja munasta tehty rulla, joka täytetään yrteillä ja tonnikalalla. Mättömättömättö.

Loppuun vielä kuvatodisteita Nispustakin. Hyvin menee, melkein. Nipsun selästä leikattiin juuri patti ja se lienee seuraavan tarinan aihe se. Vapise läski, lähden nyt töistä kotiin!

PS. Tipatonta en ole viettänyt, vaikka otsikossa niin uhittelinkin. Aivan kaikkea ei vielä tähän väliin. Katsotaan, kun otetaan kunnon dieetti kalenteriin..

Sleeping sun

Ah joulukuun alku on mielessä myös muuten, kuin movemberin vuoksi. Jotenkin marraskuu on ollut pitkä pimeä aika, kun ei oo ollu viime vuoden lumikinoksiakaan. On pimeää aamulla, kun pitäis töihin mennä ja pimeää kun pääsen. Rankkaa, raskasta, synkkää, valivalivali.. Oikeasti nyt on päällä aikamoinen väsymys. Kroppa huutaa lisää unta, vaikka oonkin ihan viimeaikoina nukkunut melkein tunnin enemmän yössä. Suurin haitta on noi salibandyreenit, jotka loppuvat kahdesti viikossa klo 22. Turha kuvitellakkaan, että uni tulisi ennen puolta yötä. Ylipäätään kovan reeniohjelman keskellä kroppa tuntuu haluavan lisää lepoa, joten sitä sitten on järjestettävä.

Fyysistä väsymystä vaikeempi on korjaa mielen väsymys. Jatkuva pimeys tuntuu syövän terää kaikesta kivasta. Kaikkein kivointa olisi, jos tulisi vähän lunta! Oh ihanat kinokset, lumipaini koiran kanssa, pulkkamäkeily, luistelu, .. <3 Pitkä lista kivaa! Oi Joulupukki, tuuppaa joku lumisadepilvi Turun päälle jookosta? Joko heti joulukuun alkuun valkoista kultaa jookosta?

Juuri oli uutinen, että Kupittaan luistelumato on nyt yleisölle auki. Mun piti heti kaivaa esiin luistimet, että saan tarkistettua terien kunnon! Viikonloppuna vois mennä kiertään matoa kuntoilumielessä. Mun tuurilla tietty tulee vesisade, kun tällaisia uhittelen :D Aikaisemmin ei kyllä millään ehdi. Tänäänkin pitää Nipsu ottaa kartturiksi ja juosta salibandyjoukkueen asioilla ja muutenkin ympäri cityä. Nipsu on muuten erittäin cool autossa. Luu ulkona tuijaa ulkona kulkevia narttuja! Salillakin olis luvassa selkä, vatsa ja ojentajat. Huh hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta. No sweat, sweetheart! Eiköhän tää tästä suttaanu ja kohta on joululomat ja aikaa vähän hiljentää vauhtiakin. Silloin viimeistään pitäisi saada mielialakin uuteen nousuun.