Prinsessoja ja arkeologeja

Arvaa kuka olisin Arvaa kuka -hahmoista, jos voisin tästä näin päättää? Tumma Max gigoloviiksineen tai arvokkaasti harmaantunut Peter? Vanhan matemaatiikanopettajan näköinen Tom tai elähtänyt punapäinen hippi Alfred? Väärin meni! Olisin Bill; munapäinen pyöreä kalju ukkeli, jolla on poskillaan pahanteosta kiinnijääneen punoitus poskillaan. Bill maistuu nimenäkin suussa mukavan pehmeältä ja silti salaperäiseltä. Bill.

Vietän nyt kansallista prinsessaviikkoa. Mun mielestä tämä on jopa kansallisen liputusviikon arvoinen viikko. Suvivirret vielä tuoreesa muistissaan kirmaavat pienokaiset ovat täyttäneet leikkipihat ja urheilukentät. Eikä siinä vielä kaikki. Uskon siihen, että suomalainen lisääntyy kesäisin. On niitä Siikoja, jotka syntyvät maaliskuun 19 eli juhannuksen kieppeillä siitettyjä kansalaisia. Ja on niitä prinsessoja, joilla on synttärit kesäkuun alussa. Siinä ovat vanhemmat syttyneet vielä loppukesän lämpöön, kun syksy on jo painanut päälle. Siispä synttäreille mars!

Muista hei nauttia lasten seurasta. Rehellisempää ja antoisampaa seuraa saat etsiä. Vie prinsessa puistoon, askartele hänen kanssaan kruunu tai vaikka keinu pihalla. Jätä aikuisen huolet hetkeksi taakse ja elä ilossa. Prinsessaterveisin!

Kurkiauroja, kurkipotkuja

En ole juurikaan innostunut lintubongauksesta, mutta kurkiauroista tulee mun mieleen majesteetillista tuntua. Iso lintu kerää jengin ympärilleen ja liihottaa laulaen kohti etelää. Jokainen auran jäsen on tarpeen rikkomaan vuorollaan ilmanvastusta, jotta aura jaksaa lentää Espanjaan asti. Laulu taas merkitsee lähtöalueille lupausta paluusta kevään tullen. Ihastelin viikonloppuna useammankin auran lentoonlähtöä. Isot siivet haukkaavat ilmaa allensa. Majesteetillista.

Vietin tämän viikonlopun reissatessa maakunnissa. Ensin lauantaina Paimiossa tutkailemassa kummimukulan olotilaa. Oli tyttö kuulemma laulanut koko aamun, että Siika tulee kohta. Ja jälkikäteen selitellyt miten VANHA setä kävi kylässä. Sikamaista käytöstä nykynuorisolla :( Nipsu oli ensimmäistä kertaa mukana kyläreissulla, koska tyttönen asuu maatilalla kissojen ja kanojen joukossa. Ihan liian paljon liian kiinnostavia otuksia pienen koiran mielelle. Tämä vierailu meni oikeastaan aivan loistavasti. Mukulat viihtyivät keppihullun koiran kanssa ja mä sain lasten leipomaa pullaa syödäkseni. Kuvissa uuden maatilan katolta kerätty rotan luuranko, vanhan maatilan päärynäpuun ensimmäinen tuotos ja kummimukula antamassa vanhalle sedälle kukkia.

Paimiosta suunnattiin ihan Satakuntaan asti mökkeilemään ja nauttimaan syksyn tunnelmista. Kurkia, mausteiden keräämistä pellolta ja halkoja. Halkorakkaus alkaa iskeä jo isäntäänkin. Keli oli kovin kesäinen ajankohtaan nähden. Siihen mun lupaamaan ensilumeenkin on enää vajaa kuukausi. Siispä nautitaan nyt näistäkin lämmöistä. Ja hyvästä seurasta ja loistavasta ruuasta.

Naapurin maajussi oli laittanut heinäkuussa hamppua kasvamaan ja nyt pöheiköt olivat järjettömän kokoisia. Kävin leikkimässä viidakon ykää ja heilutin puskia. MM!

Koska tämäkin tuntuu olevan kuvapainotteinen postaus, niin loppuun pari selfietä ja loisto-otos Sandy-mammasta. Mammalla on ikää reilu 14 vuotta, joten on oikein, että vanha mies ja mamma päätyvät  pusuttelemaan.

Hyvästit heinäkuulle

Silmäilin juuri seinäkalenteria ja BAMM. Tajuntaan tärähti fakta: heinäkuun toiseksi viimeistä iltaa viedään. Mitä? Mihin se on mennyt? Elän vieläkin niitä toukokuun hetkiä, kun odotin Ruisrockkia, serkun häitä ja mansikkasadon kypsymistä. Oli kylmä ja huono keli, koko ajan sai kulkea pitkissä housuissa ja hihatkin tuli tarpeeseen.

Ostin uuden kameran toukokuun loppupuolella ja nuo yllä olevat kuvat ovat ensimmäisiä otoksia. Nyt heinäkuun lopussa mittarissa on reilu 2400 näpsäystä. Huimat 35 per päivä. Hurahdin täysin tähän lajiin! Tuossa on muuten jalassa uudenkarheat Sketchers Gorun 3:t. Nyt nekin ovat nähteet kilometrejä yli 800. Niidenkin karheus on jäänyt asfalttiin aikoja sitten. Ja mun jalat voi päivä päivältä paremmin.

Selasin läpi kuvia ja heinäkuu näyttää olleen todella touhukas. Hyvä heinäkuu. Ei paras, koska kesäloma lurkkii jossain lokakuun puolella. Lokakuusta on siis tulossa kaikkien aikojen lokakuu. Heinäkuu on ollut hyvä. Haikein mielin lähden sitä hyvästelemään. Sain siltä paljon, vaikka toivoin enemmän. En kai koskaan ole täysin tyytyväinen. En halua ollakkaan, pitää olla olemassa jotain vielä parempaa. Ainakin unelmissani.

Motivoituneimmat työmiehet toteavat keskiviikkoisin, että ylihuomenna on jo viikonloppu. Mulle ylihuomenna on jo elokuu. Yksi kesä päättyy. Toki kesäiset helteet jatkuu elokuullekin, mutta mä näen jo pimeät yöt. Hämärät aamut. Aamulenkille puetaan päälle verskat ja pitkähihainen. Sadevarusteina pitää olla kumisaappaat tennareiden sijaan. Varhaiseperuna on vain perunaa. Kesäreenit loppuvat ja kaikki urheilu tapahtuu sisätiloissa. Metsässä juostessa ei enää tuoksu auringonpaiste puunruongoilla. Rakastan sitä tuoksua. Kohta päivitän blogiin kuvia Nipsusta leikkimässä pudonneilla lehdillä. Metsäkuvatkin ovat syksyisen värikkäitä.

Ei, en pelkää syksyä. En elokuuta. Otan vastaan kaiken tulevan. Enää 86 päivää ensilumeen. 146 päivää jouluun. Heinäkuuhun vain vähän enemmän.

Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisen kevätpäivänä 

minä olen taas täällä luonasi.

Nuuskamuikkunen

Kesä on täällä taas. Istutaan hiljaa missä raiteet risteytyy.

Olavia lainatakseni ihana kesä on saapunut. Lämmintä ja aurinkoa. Hyttysiä, saunaa ja olutta. NAM. Harmittavaisesti aika kuluu, kun ei ole lomaa. Töissäkin ilmastointi pauhaa täysiä ja on jotain 16 astetta lämmintä. Melkein pitää shortsit jättää pukkariin ja pistää vasta lähtiessä päälle. Noh mun loma on syys-lokakuun vaiheteessa ja sitten on pare olla vielä kesää jäljellä!

Heppa pääsi viimeinkin uusiin käsiin. Kummityttö täytti kaksi ja taisi Heppa olla kiva uusi kaveri. Heppa sai uudet harjakset ja hännän. Lisäksi valjakset kaipasivat uutta nahkaa ja renkaisiin vedettiin uudet upeat punat. Loppusilauksena punottiin yhdessä uusi punainen vetonaru ja näin heppa on valmis tuleviin leikkeihin.

Syndeillä oli muuten tarjolla aivan huikeaa kakkua. Mate Mammas -kakku :) Vedin ehkä historian isoimmat vaahtokarkkiöverit. Ja nuolin Laten kuonoa ah!

Kesä kesä kesä! Kävin jo uimassakin ja aika saavutus, että jo heinäkuussa. Yleensä ajoitan uinnit elokuulle kerran kolmeen vuoteen. Kamusia ollaan koitettu nähdä ja puuhailla kaikkea jännää. Koirapuistoa, mökkiä, uusia maisemia, ystäviä, mitä näitä nyt on..

Nyt viikonlopun viettoon. Adios!