Kolme maistuvinta reseptiä juuri nyt. NYT.

Keittiö on kodin sydän, sanotaan. Olen viettänyt paljon aikaa sydämellisesti omassa keittiössä, mökin keittiössä ja vieraissa keittiöissä. Keittiöissä on kiehunut pääosin uusia ruokia ja uusia reseptejä. On ollut iso into opetella uutta. Tässä top 3 keitosta viimeisen kuukauden ajalta. Reseptit varmasti poimittu jostain päin blogosfääriä tai ainakin anopin keittokirjasta, elä siis riemastu jos olen kopsinut juuri sinun originaalin idean.


Kuusenkerkkäsiirappi

Nyt, NYT. Kuusenkerkkäsato on jo pitkälti kypsän puolella, joten nyt on aika toimia. Pyydät maanomistajalta luvan ja menet nyppimään muovipussillisen kerkkiä. Noin parisenttiset vaaleanvihreät kasvustot kuusen oksista ovat parhaimmat tähän keitokseen. Sitten varaat noin viitisen tuntia aikaa keittelyyn ja riittävästi lasipurkkeja siirapin säilöntään. Pari pisaraa valmista siirappia on erinomaista puurossa ja etenkin rahkan päällä.

3 litraa kuusenkerkkiä
4 litraa vettä
1 kg sokeria
4 rkl sitruunamehua

Ensin huuhtele kerkät hyvin ja sitten kaada isoon kattilaan kerkät sekä vesi. Keitä suunnilleen kaksi tuntia, jonka jälkeen siivilöi keitoksesta kuusenjämät pois. Lisää sokeri ja sitruunamehu. Keitä toiset reilu kaksi tuntia. Kannattaa varoa liiallista keittämistä; mun ensimmäinen satsi kiehui toffeeksi asti. Hyvää sekin, mutta aika hankalaa saada purkista irti. Sopivan kypsyyden testaaminen onnistuu laittamalla lautanen ensin jääkaappiin ja sitten keitosta kylmälle lautaselle. Jos nesteeseen vedetty viiva ei kuroudu umpeen on siirappi sopivan paksua. Sitten etsitään se vanha Fingerpori, jossa Jorma pullottaa alushousuissa desinfioituihin lasipurkkeihin ja kylmään säilymään.


Broilernugetit

Kaupan nugetit ovat tunnetusti suolenpätkistä ja muista sideaineista kasattuja kötöstyksiä. Itsetehdyt taas ovat niin NAM! Eikä valmistukseen edes tarvita rasvakeittimiä, vaan normaalissa uunissa tulee todella rapea pinta.

Paketti parempaa broilerin lihaa, itse tein rintafileistä
Suolaa
2 kananmunaa
1 dl maissijauhoja
Suolaa
Pippuria
3 dl pankojauhoja
Parmesaania jyystettynä noin 1 dl
Paprikajauhoa, oreganoa, suolaa, pippuria
Oliiviöljyä

Pilko broileri sopivankokoisiksi paloiksi ja pistä näihin jo hieman suolaa. Ensimmäsielle lautaselle maissijauhot suolien ja pippurien kanssa. Vatkaa munat rikki ja laita toiselle lautaselle. Kolmanteen pankojauhot, juusto ja loput mausteet. Käytä sopivasti suolaa, koska sitä lisätään joka väliin. Dippaa kananpala ensin maissijauhoon, sitten munavatkuliin ja viimeiseksi pyörittele pankolautasella. Laita leivinpaperille ja ripauta päälle vähän öljyä. Paista pellillinen nugetteja uunissa 250 asteessa 20-30 min riippuen broilerpalojen koosta. Käy kääntämässä noin 10 min jälkeen ja lisää samalla pieni loraus öljyä. Tarjoile suosikkidippisi kera. Mulla oli luomuketsuppia ja avokadodippiä.


Banaanileipäset

Tässä on tarinan surkein kuva, mutta älä anna sen pelästyttää. Siinä on vähän liikaa vastavaloa, joten näyttää mun leipänen hieman palaneelta. Sitä se ei ollut! Ihanan kosteaa, pehmää ja kuohkea leipää suolivikaiselle! Ihme on, jos saat leivän säilymään edes kahtaa päivää jääkaapissa. Se on niin niiiiin hyvää.

2 banaania
3 munaa
Reilu 4 dl mantelijauhoja
2 rkl rypsiöljyä
0.5 dl turkkilaista jogurttia
2 rkl luomuruokosokeria
1 tl ruokasoodaa
3 tl leivinjauhetta
hunajaa
vaniljasokeria
suolaa

Muussaa ensin banaanit velliksi ja lisää munat sekä öljy. Sekoita mukavasti ja lisää sitten loput aineet. Sekoita hyvin. Lopuksi luraus hunajaa ja ripaukset suolaa ja vaniljasokeria. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia. Testaa kypsyys puutikulla. SYÖ. NAUTI.

Valkosipuliparmesaaniperunamuusirakkaus

Palataan juurille bloggauksessa eli mun masuun ja ruokarajoitteisiin. Rehellisesti sanottuna Amerikan menuut ei juuri sopineet yhteen mun suolen kanssa. Kolme viikkoa pientä kipua tai vähintäänkin sekoilevaa vatsaa lisättynä joulun pakollisilla sukumässäyksillä ajaa mut miettimään taas palaamista niihin noin 20 sallittuun ruoka-aineeseen. Tartuin siitä huolimatta lähikaupan tarjoukseen possun lehtipihveistä. Oi nam pihvi päivässä pitää mielen virkeänä!

 

Päätin yhdistellä yhden reissun parhaimmista ruuista pihvin viereen ja tällä kertaa jättää turhat kasvikset pois, koska ne rasittavat suolta yhtälailla. Key Westissä tilasin lankunmittaiset ribsit ja mashed potatoes with garlig. Pöytään tuli mielettömän kokoinen kylkisiivu ja pottumuusia, josta söin ensin muusin. Mieletöntä herkkua! Tässä ohje mun herkkuun: lehtipihvit valkosipuliperunamuusilla ja  konjakkipippurikastikeella.

Valkosipuliperunamuusi
10 jauhoista perunaa
3 valkosipulikynttä
1 dl Crème fraîchea
Voita
Parmesaania
Maitoa
Suolaa 

Keitä kuoritut potut ja valkosipulikynnet kypsisksi. Muussaa, kuten normaali perunamuusikin. Lisää voita maun mukaan ja ranskankerma. Raasta mukaan runsaasti parmesaania. Maistele suolat kuntoon ja viimeistele rakenne pienellä maitotilkalla, ettei muusi ole aivan tönkköä. Käytä toki luomua kaikissa, jotta maku on parhaimmillaan. Mun suoli kestää juuri tuon verran valkosipulia ilman mitään kummempaa oiretta.

Lehtipihvit
4-8 pihviä
Oliiviöljyä, voita
Suolaa, pippuria

Ota pihvit tuntia ennen lämpemään. Taputtele rakennetta ohuemmaksi kahden voipaperin välissä. Paista kuumalla pannulla, jossa on öljyä ja voita, noin 20-30 sekuntia per puoli. Mulla oli 8 pihviä, joten paistamisen jälkeen laitoin myllyistä suolat sekä pippurit pintaan ja lämpimään uuniin odottamaan toisia.

 

Konjakkipippurikastike
0.5 - 1 dl talouskonjakkia
2-4 dl luomukuohukermaa (pihvien määrän mukaan)
Suolaa, pippuria


Pihvien paiston jälkeen lorauta konjakki pannulle ja irroittele sen pinnasta kaikki maut mukaan. Parin minuutin sisällä kaikki alkoholi on palanut pois, joten kermat mukaan ja mausteet. Anna kiehua pari minuuttia ja sitten kasaamaan annosta lautaselle. Nam!

Fenkolivapaa alue

Mieli ja ruumis kaipasi jotain muuta ravintoa ainaisten banaanilettusten sijaan ja jalat veivät kohti jääkaappia. Hmmm kaapin kelmeässa valossa hohti pekonia, aikaa sitten ostettuja varhaisperunoita, mansikkaa, fenkolia ja hiukan muutakin pientä ainesosaa. Kaikki enemmän tai vähemmän ylijäämiä aiemmilta päiviltä.

Siitä kasaan youtubehtava annos, jolla kyllä nälkä lähti. Ensin pesin potut ja kääräisin ympärille pekonisuikaleen. Pallurat levylle pekonin sauma alaspäin, päälle tippa öljyä, suolaa ja pippuria. Uuniin 200 astetta ja puolisen tuntia, koska nää potut olivat pieniä. Jääkaapissa oli myös pussinpohjallinen auramurua. Tomaatti nätisti siivuiksi, väliin auraa ja kasataan takaisin tomaatinnäköiseksi. Nam. Annos kaipasi vielä jotain salaatinkaltaista, jotta pekonin tuhtius häiventyy. Siispä toimeen.

Pohjalle pinaattia ja siivutettua fenkolia. Mukavasti pliisua ja mausteisuutta samassa. Päälle kurkkua leikattuna serpentiiniksi. Näyttävää. Päälle mansikkaa lohkoina ja hunajamelonin paloja. Makeutta. Loput Auramurut pintaan. Suolaista herkkua. Viimeistellään balsamicosiirapilla. Ai että miten hyvää!

Nyt jälkikäteen tuli masu vähän kipeäksi ja syy lienee fenkolissa. Harmi :( Pystyn juuri nyt syömään melkein mitä vain hieman. Sipuleita ja parikaa lukuunottamatta siis. Fenkoli taitaa olla siinä rajoilla, että jos ei muuten rasita vatsaa, niin pienen määrän kanssa pärjää.

Elvis elää pekonissa!

Hei hei ystävät! Kerron teille nyt sadun Elviksestä. Olipa kerran Siika, joka rakasti tehdä ruokaa. Aina välillä rakkaus yltyi niin isoksi, että Siika päätti julkistaa tuotokset Youtubeen. Eräänä iltana youtuberuokalistalla oli tarjolla Elviksen suurta herkkua: nautinnollinen yhdistelmä pekonia, maapähkinävoita ja banaania. MMM! Miten voi jokainen puraisu maistua kaikilta kolmelta samaan aikaan? Siika päätti yhdistää pekonirakkauden toiseen jo pitkään mieltä vaivanneeseen ongelmaan. Miten tehdä hyvä ja maukas gluteeniton burger? Millä korvata pullamössöleipä niin, että se on terveellistä ja sopii suolelle? Nuudelia ei jaksa, kun niitä tein juuri edelliseen hampurilaiseen. Sitten Elvis ilmestyi mieleen ja kuiskasi: bataatti! Ooh vähän googlettamista ja löytyi idea lopulliseen herkkuun.

Bataattiburger Elvispekonilla ja fetajogurttikastikkeella

Aloitetaan pekonista, jotta ehditään napostella muutama valmis ennen lopullista burgeria. Uuni 200 astetta ja pekonit sinne kypsymään. Itse taittelin alumiinifoliosta sahalaitaisen alustan uunipellin päälle, siihen pekonit nätisti riviin ja paistoin reilut 15 minuuttia. Kun pekonit ovat saavuttaneet haluamasit rapsakkuuden, valellaan ne tällä taivaallisella maapähkinäkorrutteella:

1 dl tomusokeria
1 rkl maapähkinävoita
2 rkl maitoa
muutamia tippoja vaniljauutetta

Kuorrutteen jälkeen päälle ripotellaan vielä murskatut kuivatut banaanit. En jaksanut itse kuivatella, vaan tyydyin tällä kertaa kaupasta ostettuihin. Mulla tosta määrästä kuorrutetta meni osa hukkaan, mutta ei se niin justiinsa ole. Annetaan taideteosten asettua ja siirrytään eteeenpäin reseptissä.

Etukäteen on hankittu myös iso ja pyöreähkö bataatti, joka on pesty hyvin. Leikkasin siitä noin sentin viipaleita ja voitelin ne oliiviöljyllä ja pieni ripaus suolaa perään. Pekonit ulos uunista ja bataattisiivut perään samalla, kun lämpö nostetaan 225 asteeseen. Paistetaan reilu vartti, kunnes viipaleet ovat saaneet vähän väriä ja ovat mukavan pehmeät.

Tässä välin on hieman luppoaikaa, joten istu alas, pistä silmät kiinni ja nauti yksi pekoni. MMMMM! Elvis oli sitten hieno mies! Jatketaan jogurttikastikkeeseen.

100 g fetaa
2 rkl turkkilaista jogurttia
luraus oliiviöljyä
luraus sitruunanmehua
pippuria, reilusti timjamia ja maista, että tarvitaanko suolaa

Murskaa ensin feta ja lisää sitten jogurtti. Mausteet mukaan ja testaa, että onko ihanan suolaista ja raikasta kastiketta. Se jääkaappiin maustumaan ja odotellaan bataatteja.

Kasataan youtubeannos. Pohjalle makea bataatti, sitten rapeaa salaattia, reilusti suolaista kastiketta, 3 siivua pekonia ja päälle vielä toinen bataattikansi. Jääkaapista esiin tölkkicola, spotifystä soimaan Elviksen Can't help falling in love ja loppu sujuukin omalla painollaan.

Tipaton tammikuu

Hups, ehdin juuri ja juuri synnyttämään tammikuuksikin tekstin. Joulukuussakin sormista irtosi vain yksi tarina. Nyyh laiska mies! Laiskuuden lisäksi kirjoitusintoa syö se, ettei mulla ole tietokonetta kotona. Pädillä ja luurillakin saa toki tekstiä, mutta ei kovin pitkää tarinaa niillä viitsi taikoa.

Eniveis, tekosyyt sivuun ja sisältöä tähänkin tarinaan. Joulu oli ja meni, ei niissä mitään ihmeellistä. Perhe, lahjoja, ruokaa, vatsakipuja, lumettomuus, .. Vuosi vuodelta joulun merkitys siirtyy odottamisesta kohti nautintoa ja rauhaa. Musta tulee siis vanha :( Paras joululahja oli tietenki se, jonka ostin itse itselle. Tämä kirjanen tässä näin:

Fuel Food - Hanna Skyttä. Teos on mun raamattu tähän vuoteen. Syksyllähän mulle arvattiin jatkuvien mahaoireiden syyksi ärtynyt paksusuoli (IBS). Cool, hirveä lista ruoka-aineita vältettäväksi. Rakkaat omenat, päärynät, kaalit, sipulit, paprikakin, .. Vieläkään en ole täysin sinut tämän kanssa, vaan toivon sen menevän joskus vielä ohi. Välillä tulee lähdettyä työkavereiden kanssa lounaalle ja poikkeuksetta aina palaa takaisin pahan olon tai kipeän vatsan kanssa. Perseestä koko touhu! Niin takasin kirjaan; päätin jouluna sivistää itseäni uusien ruokavaliovaihtoehtojen joukossa ja tämä Hannan konsepti iski heti. Syö puhdasta, ravinnerikasta ruokaa. Turhat aineet pois ja tarjotaan keholle vain aineita, joista se saa mahdollisimman paljon hyötyä. Samalla kropan ulkomuoto alkaa muuttumaan ja löysät lähtee.

Kätevää sanon ma! No toteutus hakee vielä uomiaan, kun testailen eri ruoka-aineiden sopimista mun suolelle. Paprika on iso no-no, vaikka monessa listassa olisi syötävien ainesten puolella. Oon kuitenkin tehnyt kirjan resepteistä niitä, joiden luulen sopivan, ja maukasta on ollut. Toivon kovasti, että kirjasta saan hyvän pohjan rakentaa oma ruokavalio, kunhan pääsen eteenpäin testailussa. Pakko edetä hitaasti, sillä toi massu tuntuu ottavan väärästä aineesta kunnolla nokkiinsa :( Samalla koko homma suoraan sanoen vituttaa. Suuri osa mun sosiaalisista kontakteista urheilun ulkopuolella pitää sisällään jonkin sortin syömistä ja juomista. Kiva mennä bileisiin asenteella "syökää te sipsiä, mulla on tässä tätä jauhelihariisimössöä". Jahas taas eksyin kirjasta, mutta tarkoituksella. Tossa tuntui olevan ohjeita myös itse mukaan otettaviin herkkuihin. Jee, jauhelihariisimössön sijaan itse tehtyjä protkiksia. Nam!

Titttidii, ensimmäiset sentit ovat karanneet! En juurikaan ole vielä diettiä aloittanut, mutta turhien kalorien pois jättäminen näkyy. Toinen kuva on kirjasta sovellettu Tunakas. Mantelijauhosta ja munasta tehty rulla, joka täytetään yrteillä ja tonnikalalla. Mättömättömättö.

Loppuun vielä kuvatodisteita Nispustakin. Hyvin menee, melkein. Nipsun selästä leikattiin juuri patti ja se lienee seuraavan tarinan aihe se. Vapise läski, lähden nyt töistä kotiin!

PS. Tipatonta en ole viettänyt, vaikka otsikossa niin uhittelinkin. Aivan kaikkea ei vielä tähän väliin. Katsotaan, kun otetaan kunnon dieetti kalenteriin..