Seinälankun kärpänen tuijottaa Nipsua

Nipsusta paljastuu aina välillä yllättäviä juttuja. Jopa esikuvansa Muumilaakson Nipsu yllätti jengin apumiehen hommissa korjaamalla Muumitalon kuistin katon ja auttamalla Muumimammaa leipomisessa  Oli käynyt kirvesmiehen kirjekurssin muilta salaa. Nippelin intohimo puuhommissa kohdistuu enemmänkin tuonne halkopuolelle, joten yllätyksiä pitää järjestää muuten. Viimeksi mökillä ollessa kamu haukkaili ilmaa. Tai niin mä luulin, kunnes menin lähemmäs. Ei ilmaa, vaan hyttysiä. Nam nam maukkaita välipaloja!

Huomaa muuten yllä JOULUVERHOT. Porot hölkkäilee keittiössä jo lokakuussa! Niin asiaan: seinälankun kärpäselle Nipsun kiinnostus kaikkia lentäviä ötöksiä kohtaan on huono uutinen. Kuka nyt tuohon kitaan haluaa? Ei kärpänen ainakaan ja jäi tallille köllimään. Niinpä päätin satsata elektroniseen isoveljeen ja ostin alelaarista Tractive MOTION -aktiviteettimittarin valvomaan, että mitä kotona päivän aikana touhutaan.

Kevyt ja pieni killutin roikkuu kaulassa ja rekisteröi liikehdinnän. Lämpötilan ja valon myös. Kätevästi lähettelee tiedot Bluetoothilla Ipadille. Siellä käyttöliittymä selventelee datan insinöörille sopivaan muotoon. Alla kuvakaappauksia aiheesta.

Todella jännittävää miettiä, että mitä on mun työpäivän aikana tehty! Keskimmäisessä kuvassa vasemmanpuoliset siniset palkit ovat eilisen aamulenkin tiedot. Puoli tuntia köpöttelyä pilkkopimeässä ja kylmässä. Perään aamupalan syönti aktiviteettipallosta. Ysin aikoihin on pieni punainen palkki. Selkeästi siivooja kolistellut käytävässä ja sitä on pitänyt komentaa olemaan ihmisiksi. Pari tuntia kuorsausta. Olisko sitten käynyt murtovaras testailemassa, että onko ketään kotona. Sihen pimpotukseen vastaukseksi reippaat haukunnat, jotta voro menee matkoihinsa. Sitten perään on postipate jakanut kasan laskuja ja taas on pitänyt korvia höristellä. Kolmen aikoihin rappiksessa alkaa töistäpaluuliikenne ja vahtikoira on tietenkin valppaana. Seuraavat isot palkit ovat päivän kohokohta: JEE ISI TULI KOTIIN. Samantein tunniksi juoksemaan metsään ja syömään keppejä. Jälkiruuaksi pienet palloleikit ja sitten isukki jo nostaakin koiran pöydälle kuvausta varten. Taustan harmaat käyrät ovat maanantain vastaavat tiedot eli kätevästi voi vertailla päivärytmejä.

Jännittävää? Kyllä, hetken! Tarpeellista? Tuskin. Rahantuhlausta? Puoli-ilmaiseksi ostin. Nörttiä? Todellakin. "Hyvä hyvä" huusivat nörtit ja hieroivat karvaisia käsiään.

Sähkö tulee töpselistä

Jännittävää nykyajan elämä elektroniikan parissa. Tai ainakin mun elämä. Mun työelämä on täynnä elektroniikkalaitteiden suunnittelua. Jotenkin oon onnistunut viikon sisään hajoittamaan kolme omatekemää laitetta, mun läppärin ja puhelimen. Ja laina-autokin piti viedä korjaamolle. Mulla on joko huonoa karmaa tai sitten saan vain paljon vinkkejä siitä, että olisi aika palata perusasioihin eli aikaan ilman elektroniikkaa.

Digitaalisesta analogiseen elämään ja analogisesta kivikautiseen. Palasin jo perusasioiden äärelle, kun poljin lähes joka paikkaan autokorjauksen aikana. Ensimmäinen vastaisku pahalle karmalle. Pärjäilen romun puhelimenkin kanssa ja odottelen uuden Iphonen julkaisua. En ole vielä Applen puhelimiin sekaantunut, mutta ei se varmastikkaan huonompi ole kuin nykyinen Samsung. Tämä kun tuntuu toimivan vuoden hyvin ja sen jälkeen meno on ärsyttävän tukkoista. Ihan kokonaan elektroniikkaa ei voi hyljätä. Mulle luvattiin myös uusi tietokone vielä tällä viikolla. Jee lisää rikottavaa!

Kotona palattiin myös perusjuttuihin. Ei Youtuberuokaa, vaan ihanan arkista jauhelihakeittoa. Nipsun kanssa muisteltiin vanhoja temppuja ja opeteltiin hakemaan sanomalehteä. Koira tuntuu olevan äärettömän älykäs. Temput oppii heti jos vaan jaksaa keskittyä ja minä opettaa oikein.

Tämä ajanjakso on antanut mulle hyvän opetuksen: ei elämä aina sen ihmeellisempää vaadi. Perusasiat kuntoon! Jauhelihasoppaa, sadekelin pyöräilyä.

Sunnuntain harhaisia hajatelmia

Piti kirjoitella näitä hajatelmia sunnuntai-illalla, mutta kädettömyys iski. En osannut olla tarpeeksi ei-insinööri ja perehtyä kuvien käsittelyyn puhelimella. Maanantain tekosyyksi kelvatkoon hajonnut tietokone. :Luvassa on siis sunnuntaisia ajatuksia tiistaiaamun tunnelmilla maustettuna.

Sunnutain laiskuus lienee ollut peräisin reenauksesta. Torstaina aloittelin pitkän flunssan jälkeen kolmella kävelylenkillä, perjantaina oli vuorossa selkäpainotteinen kuntopiiri ja lauantaina vaan makoilin. Sunnuntaina oli luvassa spektaakkeli: uudet pyöräilyvaipat jalkaan ja pyörällä Kakskerran ympäri. Voi jummijammi mitkä maisemat! Pieni vesisade alkuun ei lannistanut menoa yhtään. Kotomatka oli yhtä aurinkoa ja vastatuulta. Huikea treeni!

Taisin viikonloppuna käydä ottamassa vähän selfieitäkin. #vartiovuorikaverikuva #heinäpaaliselfie.

Nipsu on siitä jännä koiruli, että vastaavia ei juuri tule vastaan. Turusta löytyi sattumalla Nippen broidi, joka lopetettiin, kun tassussa oli yksi luu väärän kokoinen ja sen toimimattomuus sai koiran turhautumaan ja käyttäytymään pelkästään huonosti. Pentueessa oli 8 pötköä, joista veljen lisäksi ollaan tavattu yksi sisko jossain Hämeen suunnalla. Tämä tarina ei lopu tähän. Tuli viikonloppuna koirapuistossa vastaan erilainen sekarotukka nimeltä Pena. Penan äiree on pitkäkarvainen mäykkä ja isi corgi. Ajatus lupaa heti samansorttista pitkää matalaa tassuttajaa. Alla kuva. Yhtäläisyyksiä toki piisaa, mutta Nipsu lienee saanut enemmän kokoa saksanpaimenkoiran geeneistä. Ja kuonoon myös pituutta.

Siinä sohvalla maatessa sunnuntai-illalla mietin, että blogatakko vai surffata vaan. Ei, ei kumpaakaan. Instagram auki ja kuvien viihteelliseen maailmaan. Tässä kolme jännää juttua, jotka huvittivat mua suunnattomasti. Alkuun Claire Wyckoff, mimmi joka juoksee kikkelinkuvia. Alapäähuumori toimii aina ja kikkelinmallisten lenkkien juokseminen lämmitti suuresti mun väsynyttä mieltä.

Seuraavasta tulee mieleen Liisa Ihmemaassa -sadun hatuntekijä. 100daysofhats -tiliä pitää helsinkiläismies, joka aikoo pitää eri pipoa päässä 100 päivää. Sadas hattu tulee joltain tunnetulta hatuntekijältä mmmm. Hassunhauska mies vesimeloni päässä.

Loppuun vielä kuivakkaa poliisihuumoria. Turun poliisin tilillä näytetään erilaisia poliisin kohtaamia tilanteita tässä lähimaastossa ja samalla parannetaan tyyppien imagoa.

Muumipappa kuvasi Muumilaakson kauneimmat näkymät

Kuten ehkä olettekin jo huomanneet, niin mun jutut lähtee usein liikkeelle jostain aasinsillasta. Tälläkertaa Muumilaakson sillasta. Jossain Muumilaakson tarinassa Pappa meinaa osallistua kuvakilpaan ja alkaa etsimään kameraansa. Käy ilmi, että kameran osista on rakenneltu kaikenlaista.tarviketta taloon. Linssi on ollut muumipeikon suurennuslasissa, samettinen peitekangas Mamman viittana ja palkeet Muumimamman palkeissa :D Jännästi sama sana! Sitten kamera viimein saadaan kasattua ja Papparainen räpsii kauneimmat maisemakuvat kilpailuun. Viimeisenä kuvana otetaan ylivaloittunut perhepotretti, joka lopulta voittaa kuvakilpailun ja näin syntyy legenda Muumilaakson valkoisista kallioista. Kannattaa tsekkaa tarina jostain, jos loppu jäi kiinnostamaan.

Mulla on aivan sama juttu, kuin Papalla. Vehkeet on levällään ja aika vanhat. Tykkään tosi paljon kuvata kaikenlaista jännää, mutta laatu kärsii eniten laitteiston vajaavaisuudesta. Toki käyttäjässäkin on vikaa. Pääosan kuvista otan nykyään Samsung Galaxy S3:lla, koska puhelin nyt on aina mukana. Hyvässä valaistuksessa sillä saakin ihan mukiinmentävää tulosta aikaan. Heti, kun valo meneee vähän hämärän puolelle, niin laatu suorastaan romahtaa. Hieman oon myös tehnyt vertailua eri puhelimien välillä ja täytyy sanoa, että Applen tuotteet tuottavat huomattavasti parempaa laatua juuri näissä olosuhteissa. Nokian laitteita en suostu edes miettimään, koska inho kyseistä merkkiä kohtaan on nykyään niin suuri. Löytyy multa myös pokkari, jota kannan mukanani erilaisiin tapahtumiin. Ostin nelisen vuotta sitten Panasonic DMC-TZ3:sen mallikappaleena erittäin hyvään hintaan ja sen kanssa saakin jo jotain parempaa tulosta aikaiseksi. Kameran elinkaari tuntuu lähestyvän loppuaan, sillä objektiivi surisee pahaenteisesti ja prosessorikin raksuttaa entistä kauemmin. Tämä johtunee siitä, että kamera on nähnyt monenlaiset bileet ja festarit, saanut kestettäväkseen hiekkaa ja sadetta.

 

 

 

  

 

 

 

Uuh siinä aiempia taiteellisia otoksia. Jatkoa varten herää parikin kysymystä: voiskos kuvaa muutakin kuin Nipsua ja millä välineellä? Onko järkevää hankkia kunnon järjestelmäkamera, jota sitten vaalii kuin Klonkku aarrettaan? Entä valitakko siinä tapauksessa sellainen suuri järkkäri vai noita uusia kompakteja malleja, joita mm Samsung tarjoaa? Bileet voisi hoitaa jatkossa tuolla nykysellä pokkarilla, ainakin niin kauan kun se on hengissä. Vai panostaakko puhelimeen, jossa on kunnon kamera? Puhelin on kuitenkin helpoimmin saatavilla, kun tulee himo kuvata. Sitten törmäsin tähän Sonyn DS-QX10/100 kameamallistoon.

Todella näppärä järjestelmä, jos oikeasti toimii. Ei olisi edes puhelinyksilöriippuvainen, koska toimii sekä Androidilla et iOS:llä. Hinta on kuitenkin aika suolainen, koska halvempi 10 maksaa Amazonissa 200 $ ja kalliimpi 500 $. Sillä rahalla saakin jo ihan pätevän järkkärinkin. Siispä mitä pitäisi tehdä?

Paluu tulevaisuuteen

Eilen tuli vietettyä nostalginen ilta, kun kävi kutsu pelaamaan Sega Mega Drivella ikivanhoja pelejä. Joskus aikoja sitten noiden parissa kului ilta jos toinenkin. Parhaiten muistan lauantai-illan kasiluokalta, kun kävin nykyisen asuintaloni naapurissa luokkakaverin luona pelaamassa NHL 94:sta. Oi niitä aikoja!

Hymy tuli huulille, kun ruutuun välähti Segan logo ja kohta korviinkin puski legendaarista 8 bittistä musiikkia :) Reenasin iltaa varten kuuntelemalla pelimusaa 8bit radiosta täältä.

Aivan huikea fiilis!