Isällistä nenäpäivää!

Tämä postaus olisi pitänyt oikeastaan tehdä jo eilen, kun aihe oli vielä ajankohtainen ja kuuma. Nyt tanssin kylmenneillä jäljillä, koska päätin pyhittää eilisen illan NHL:n parissa pleikkariohjain kädessä. No hei valmistauduin sentään tulevaan kesälomaan. Onnea Iskä, hyvää nenäpäivää!

Iskä on mun sankari. Iskä paiskii hommia töissä. Iskä painaa hommia kotona. Mun äiskä on kärsinyt monensortin vaivoista ja elelee nykyään sohvapotilaan elämää maustettuna pyörätuolilla. Iskä käyttää työruokiksen siihen, että lähtee kotiin auttamaan äiskää sohvalta tuoliin. Töiden jälkeen hommat jatkuu kotona ruuanlaiton, siivouksen yms parissa. Hoidossa juoksee milloin Nipsu, milloin veljen muksut ja koira. Jaksaa kuunnella jopa, kun äiskä purkaa pahat olot sanoillaan. Hattu kouraan ja myönnetään, että harvasta on tuohon. Heillä tuli juuri täyteen 35 vuotta naimissakin ja taival jatkuu vahvana. Tässä iskän runo äiskälle viime viikon hääpäivältä.

Yhteistä matkaa 35 vuotta.
Pappilaan kun tiemme vei päätimme samatein, yhdessä tämä reissu matkataan, loppuun saakka katsotaan.
Huipulla hetket hengaltiin, pohjalle välillä pudottiin, Rakkaus meitä potki niin ja eteenpäin matkattiin
Matkamme jatkuu aina vaan ja Rakkautemme kestää mitä vaan, eikä se lopu milloinkaan.
Mitä minä tunnen, sellaista ei koskaan voi viedä minulta pois.
On edessämme vielä monta päivää, joskaan helppoja ne eivät ois.
Rakkaus on, rakkaus on niin uskomaton ja yhdessä, yhdessä uuteen päivään matkataan.
Näin minä tunnen, näin minä sen nään, edelleenkin RAKASTAN SINUA.

Hapsiainenkin sen tietää; rakkaus tätä maailmaa pyörittää. Mekin muistettiin lähimmäisiä auttamalla Nenäpäivä-keräyksessä. Pieni summa täällä on valtava toisessa päässä. Muista sinäkin tehdä hyvää ja pitää muista huolta <3

Aikuinen lapsi

Spotify toistaa mun korviin Jussi Kuoman Aikuinen lapsi -biisiä ja lapsuus pujahtaa ajatusten keskelle. Nyt uutisissa pyörii ministeritason keskustelua lastenohjelmien sopivuudesta lapsille. Ei jummijammi. Mäkin katoin pienenä Kolmoselta, kun Kipparikalle otti lauantai-aamuisin kurinpalautusta Olgalta, söi vähän pinaattia ja kostoksi rökitti Brutuksen. Olis syntiä moinen nykyään! Harvinaisen selväpäiseksi sitä on päätynyt, vaikka mun lapsuudessa telkkarista tuli Hapsiainen. Mieti nyt, keskisormi silmillä. Seikkailee ja tekee ties mitä pahuuksia. En pistä tähän linkkiä, koska lukijoiden joukossa on myös heikkohermoisia. Jokainen voi halutessaan itse googlettaa ja miettiä mun lapsuuden traumoja.

En oikeasti mene lupaan selväjärkisyydestä mitään. Mulla on hirvittävän huono muisti nimien ja muutaman sanan kohdalla. Monissa mun kuvissa on näitä, mitä nämä nyt on. Niin on näitä näitä tatuointeja. EIKU semmone tatuoitu seinä, mitä nämä nyt on? Osaako joku sanoa, että miksi mun pää sanoo graffittia tatuoinniksi? Hapsiainen! Varmasti sieltä asti perua mun kielitaidottomuus.

Jossain kohtaa lapsuutta tuli mukaan isojen poikien jutut. Ensin purettiin sellanen Coca-Cola -jojo ja vaihdettiin toiselle puoelle Spriten kuori. Uuu oli pahiksen jojo se. Seuraavaksi jalkkiskentällä oltiin Pjärsepalloa: heitettiin kiveä ringissä ja pudottaja joutui maaliin pyllistään housut kintuissa. Kiven heittäjä sai potkaista rankkaripisteeltä pallolla ihan just niin kovin kuin jalasta lähti ja osuman kivun mukaan naurettiin joukolla. Hapsiainen pelas tätä jossain jaksossa, olen aivan varma,Kovin isojen poikien juttu tuli mukaan vähän niinkuin huomaamatta. Jossain kohtaa isot pojat alkoivat heittää ylävitosia ja pikkupojat ihasteli vieressä, että onpa COOL. Mua ei ole ikinä kiusattu niin paljon, kuin silloin kun naapurinpoika pyysi heittään ylävitosen. Käsi ylös, vähän vauhtia ja LÄPS. Paitsi, että Hapsiainen opetti naapurinkeljun vetämään käden pois alta ja Siika löi tyhjää. Yhyhyhyyyyy!

En ole vieläkään kasvanut aikuiseksi, enkä aiokkaan. Isojen maailmassa on aivan liikaa ressiä, velvoitteita ja paheita tarjolla. Kaikkiin paheisiin ei edes kelpaa syyksi Hapsiainen. Eikä noi lastenohjelmat vaikuta lapsiin niin paljon, jos muuten on perustat kunnossa. Hyvä kasvatus ja jokapäiväinen kontakti luulisi riittävän selväjärkiseen elämään nykyäänkin. Nyt nautin piipusta (lakupahe) ja etsin jostain katsottavaksi jakson Kippari Kallea.