Virheitä äidin oomme kaikki

Jokainen meistä tekee virheitä. Äiditkin! Jopa minäkin olen virheen tehnyt. Joskus, ehkä. Tai mietitääs nyt vielä, en taidakkaan olla niin varma virheistä. No okei, olen ollut heikko. Onhan meillä kaikilla heikkoutemme, eikä vahvuuksia lainkaan. Kaikki klassiset miehen heikkouden merkit löytyvät peilistä. On väsymystä ajaa partaa, inhoa laittaa tiskit, toivetta asioiden muuttumisesta ja laiskuutta muuttaa asiat itse. Oluestakin tulee näköjään välillä haaveiltua.

En mä heikko ole. Merkit olivat naapurin Joonan peilistä. Tein kuitenkin virheen Kiinassa. Yritin ostaa elämääni muutosta. 20 rämpylää, RMB:tä, maksoi tämä virhe. Euroopan rahaa melkein 3 yksikköä. Aattele! Kolmella eurolla rahaa kasoittain, niin luvattiin. Ai mitäkö mä ostin? Ostin Maneki Nekon. Onnenkissan!

Näitä oli Kiinan jokaisessa liikkeessä, koska tassun heiluessa raha kuulee kutsun ja tulee luokse. Ovista ja ikkunoista pursuaa rahaa, tuota elämän eliksiiriä. Laitoin heti ensimmäisenä iltana kissaan tuoreet paristot ja niin alkoi tassu heilua. Heti alkuun löysin farkkujen taskusta 2 € kolikon. WUHUU! Hyvä alku mun suloiselle virheelle. Sitten alkoi hiljaisempi kausi. Ei tullutkaan rahaa, ei mainetta eikä kunniaa. Tuli perjantai ja uutiset suuresta lottopotista. Niinpä pistin kissan koetukselle. Tulos tai ulos oli ajatuksena. Ensin marinoisin lottokupongit kissan ässillä ja sitten arpomaan numeroita lapulle. Kaikki muut kävivät paitsi 4:n sisältävät luvut, onhan se huonon onnen luku Kiinassa. Samaan syssyyn laitoin vielä Totoa oikein 15 € edestä, kun tulin päivällä lukeneeksi viimeisein päälle olevat vinkit kuumasta hepasta.

Kuinkans sitten kävikään? Mun kuuma heppa hävisi lähdön heikoimmaksi arvioidulle voittajalle lopulta 4 (!!) sekuntia. Kiva, kiitos tästä. Lotossa taas sain yhteensä viiteen riviin 4 oikein. Neljä! VIRHEVIRHEVIRHE. Virheitä kissan oomme kaikki. Nyt kissa istuu nurkassa häpeämässä ja huitoo tassulla pölypalleroita.

Heppatyttöpojan paluu

Heti alkuun paljastan, että oon taas tänään menossa tallille. Tällä kertaa Nipsu tulee mukaan haukkumaan heposia ja totuttelemaan maalaisilmaan.

Siinä todisteita mun toisesta heppaharrastuksesta. Olin eilen raveissa ensimmäistä kertaa ikinä. Voi pojat ja tytöt miten viihtyisää se oli! Oli kaikkea mitä odotinkin: pelihimoa, lihistä kahdella nakilla, hevonpaskaa ja jopa stereotypiamustalaisia. Aika surkea keli joka paikkaan tunkevine sateineen ja silti ei ollut hetkeäkään tylsää.

 

Tuolla Metsämäessä oli eilen joku nostalgiailta, jossa esiteltiin vanhoja ravihevosia, ohjastajia ja menneitä sankaritekoja. Oli kuvia, lehtijuttuja, kuulutuksia ja missasin varmaan paljonkin juttuja. Mulle kaikki nykyinenkin oli tarpeeksi jännää ja uutta.

Mun ensimmäinen totolappu johonkin 15 vuoteen. Eka paikan päällä laitettu ainakin. Ja tietysti toi nro 4 Sidar laukkasi heti lähdössä :D Jotenkin myös koukuttavaa, kun voittamisen mahdollisuus oli koko ajan niiiiiiin lähellä. Pienet, maltilliset panokset ja etukäteen luetut tipsit estivät koko pelikassan hupenemisen ja taisin jäädä tappiolle suunnilleen sisäänpääsylipun ja lihiksen hinnan verran. Silti se tunne oli huikea, kun sai käsiin énsimmäisen Maksettu voitto -kuitin! Ai että! Todellakin tästä tuli sellainen harrastus, että menen toistekkin. Joskus jopa kolmannenkin kerran.