Kolme maistuvinta reseptiä juuri nyt. NYT.

Keittiö on kodin sydän, sanotaan. Olen viettänyt paljon aikaa sydämellisesti omassa keittiössä, mökin keittiössä ja vieraissa keittiöissä. Keittiöissä on kiehunut pääosin uusia ruokia ja uusia reseptejä. On ollut iso into opetella uutta. Tässä top 3 keitosta viimeisen kuukauden ajalta. Reseptit varmasti poimittu jostain päin blogosfääriä tai ainakin anopin keittokirjasta, elä siis riemastu jos olen kopsinut juuri sinun originaalin idean.


Kuusenkerkkäsiirappi

Nyt, NYT. Kuusenkerkkäsato on jo pitkälti kypsän puolella, joten nyt on aika toimia. Pyydät maanomistajalta luvan ja menet nyppimään muovipussillisen kerkkiä. Noin parisenttiset vaaleanvihreät kasvustot kuusen oksista ovat parhaimmat tähän keitokseen. Sitten varaat noin viitisen tuntia aikaa keittelyyn ja riittävästi lasipurkkeja siirapin säilöntään. Pari pisaraa valmista siirappia on erinomaista puurossa ja etenkin rahkan päällä.

3 litraa kuusenkerkkiä
4 litraa vettä
1 kg sokeria
4 rkl sitruunamehua

Ensin huuhtele kerkät hyvin ja sitten kaada isoon kattilaan kerkät sekä vesi. Keitä suunnilleen kaksi tuntia, jonka jälkeen siivilöi keitoksesta kuusenjämät pois. Lisää sokeri ja sitruunamehu. Keitä toiset reilu kaksi tuntia. Kannattaa varoa liiallista keittämistä; mun ensimmäinen satsi kiehui toffeeksi asti. Hyvää sekin, mutta aika hankalaa saada purkista irti. Sopivan kypsyyden testaaminen onnistuu laittamalla lautanen ensin jääkaappiin ja sitten keitosta kylmälle lautaselle. Jos nesteeseen vedetty viiva ei kuroudu umpeen on siirappi sopivan paksua. Sitten etsitään se vanha Fingerpori, jossa Jorma pullottaa alushousuissa desinfioituihin lasipurkkeihin ja kylmään säilymään.


Broilernugetit

Kaupan nugetit ovat tunnetusti suolenpätkistä ja muista sideaineista kasattuja kötöstyksiä. Itsetehdyt taas ovat niin NAM! Eikä valmistukseen edes tarvita rasvakeittimiä, vaan normaalissa uunissa tulee todella rapea pinta.

Paketti parempaa broilerin lihaa, itse tein rintafileistä
Suolaa
2 kananmunaa
1 dl maissijauhoja
Suolaa
Pippuria
3 dl pankojauhoja
Parmesaania jyystettynä noin 1 dl
Paprikajauhoa, oreganoa, suolaa, pippuria
Oliiviöljyä

Pilko broileri sopivankokoisiksi paloiksi ja pistä näihin jo hieman suolaa. Ensimmäsielle lautaselle maissijauhot suolien ja pippurien kanssa. Vatkaa munat rikki ja laita toiselle lautaselle. Kolmanteen pankojauhot, juusto ja loput mausteet. Käytä sopivasti suolaa, koska sitä lisätään joka väliin. Dippaa kananpala ensin maissijauhoon, sitten munavatkuliin ja viimeiseksi pyörittele pankolautasella. Laita leivinpaperille ja ripauta päälle vähän öljyä. Paista pellillinen nugetteja uunissa 250 asteessa 20-30 min riippuen broilerpalojen koosta. Käy kääntämässä noin 10 min jälkeen ja lisää samalla pieni loraus öljyä. Tarjoile suosikkidippisi kera. Mulla oli luomuketsuppia ja avokadodippiä.


Banaanileipäset

Tässä on tarinan surkein kuva, mutta älä anna sen pelästyttää. Siinä on vähän liikaa vastavaloa, joten näyttää mun leipänen hieman palaneelta. Sitä se ei ollut! Ihanan kosteaa, pehmää ja kuohkea leipää suolivikaiselle! Ihme on, jos saat leivän säilymään edes kahtaa päivää jääkaapissa. Se on niin niiiiin hyvää.

2 banaania
3 munaa
Reilu 4 dl mantelijauhoja
2 rkl rypsiöljyä
0.5 dl turkkilaista jogurttia
2 rkl luomuruokosokeria
1 tl ruokasoodaa
3 tl leivinjauhetta
hunajaa
vaniljasokeria
suolaa

Muussaa ensin banaanit velliksi ja lisää munat sekä öljy. Sekoita mukavasti ja lisää sitten loput aineet. Sekoita hyvin. Lopuksi luraus hunajaa ja ripaukset suolaa ja vaniljasokeria. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia. Testaa kypsyys puutikulla. SYÖ. NAUTI.

Varaudu selfietulvaan

Tadaa! Nyt se paljastuu: Siika on niiiiiiiiiiiiiiin turhamainen narsisti, sillä tämä postaus pitää sisällään sikamonta selfietä. Tässä Siika kiipeää metsään, tässä slaavikyykkää kalliolla ja tässä kivasti taivas korostaa silmien väriä.

 

Eilinen kylmä, mutta aunkoinen, keli innoitti meitä kantamaan selfiekepin ensimmäistä kertaa ovesta ulos. Ja se kannatti. Monta erilaista ja uutta kuvakulmaa täytti puhelimen kuvakansion! Kuvalaatu menkööt harjoittelun ja kuvattavan naaman piikkiin. Mulla soi Imagine Dragonsin Polaroid sattumalta juuri nyt, kun tätä kirjoitan. Oh, love is a polaroid. Better in a picture. Juuri näin.

 

 

 

 

Rankkaa puuhaa olla mannekiinina. Koira makaa jälkikäteen aivan raatona ja mä tankkaan protskuvohvelia. Hyvää vaihtelua toi vohveli, jos ainaiset banaanilätyt tökkivät. Laitoin desin mansikka Whey 80:stä ja puoli desiä maitoa. Psylliuimia joku suunnilleen teelusikallinen ja 4 ruokalusikallista mantelijauhoa. Päälle vielä pari munaa ja kaikki sekaisin. Tuli vähän isohko määrä taikinaa yhteen vohveliin, joten ensi kerralla pikkaisen joka aineesta pois.

 

 

Adopt a barn

Käytiin eilen Nipsun kanssa adoptoimassa meille kotiin lato. Okei, se oli niin iso, että piti jättää tien pieleen nököttämään. Suuri ja punainen lähilato. Linnuntietä tuosta on kotiin 927 metriä ja 60 senttimetriä. Valittiin siis tämän viikon bongaukseksi helpoimmalta kuulostava kohde, mutta tosiasiassa talsitiin kuutisen kilometriä ladolle. Jännässä paikkaa sijaitsee tämä yksilö; vieressä on monenlaista teollisuusyritystä, autokorjaamoa, katsastuskonttoria sekä suurehko ammattikoulu. Ja sitten iät ja ajat paikkaallaan punoittanut puuhökkeli, jonka seinissä paistaa ajan patinat. Merkki kivijalkaan ja näin ollen lato on meidän.

Touhuttiin me viikonloppuna muutakin. Lauantaina kävin häviämässä pari salibandyottelua ja alkaa rassata mieltä jatkuva häviäminen. Viimeisin voitto on marraskuulta ja nytkin hukattiin johtoasema lopussa tasapeliksi. Enää ei ollut edes kyse siitä, että pelattaisiin huonosti vaan ei yksinkertaisesti voitettu. Ei. No. Siinä tämän bloggauksen ainoat kieltosanat ja jatkossa positiivisia ajatuksia. Parempia juttuja viikonlopussa oli kaikki kokkaamiseen liittyvät tarinat. Ystävänpäiväksi tein kasan suklaisia suolarinkilöitä, jotka muistuttavat sydäntä. Römppäsukat jalassa väkersin jokaiselle myös oman banoffeen. Pohjalle keksimurua, seuraavaksi kinuskia, sitruunalla marinoitua banaania ja päälle turkkilaista jogurttia sekoitettuna pieneen kermavaahtoon. Pinnalle ripottelin vielä väriksi kaakaota ja siihen keksit nököttämään.

Sunnuntaina, kun muut talon asukit kärsivät krapulaa, kävin salilla tekaisemassa tunnin kuntopiirin keskivartalolle. Viikon ahkeran treenaamisen jälkeen alkaa kroppakin toimia kuten ennen reissuja ja sairasteluja. Oksu tuli toki nytkin suuhun, mutta kuolemantunne pysytteli poissa. JEE! Siihen päälle sauna ja kuivatellessa googleen hakusanaksi lohi. Ensimmäinen resepti oli lohihampurilainen hölskytyskurkuilla (Liemessä-ruokablogi). Siispä saunasta kaupan kalatiskille ja kotiin tekemään omaa versiota burgerista. Sämpylänä käytin valmista kaurasämpylää, olin laiska ja nälkäinen. Pihvin päälle paistoin vielä siivun pekonia ja kastikkeeksi turkkilaista jogurttia tillillä ja valkosipulilla maustettuna. Viereen salaattikääröt ja nauttimaan.

Tämä ruokaisa päivitys on hyvä päättää kuvaan koiran ja kissan kohtaamisesta. Tämä, jos mikä, on varma merkki kevään tulemisesta. Peukkua sille!

Vatkattu kiinalainen muna

Kiinan vierailu ei aivan iskenyt mun tajuntaan samalla tavalla kuin Miamin rannat. Liikaa pröystäilyä, liikaa saasteita ja liian omituisia ruokia. Kunniavieraarana ei voinut kieltäytyäkkään tarjoilusta, joten omnom kaikkea tuli maisteltua. Niistä lisää jossain tulevassa ja jo aiemmissakin postauksissa. Sain reissulla hyvääkin ruokaa. Parhaat olivat oikeastaan aika yksinkertaisia. Tässä resepti kiinalaiseen aamiaismunaan.

Kiinalainen aamiaismuna:
3 munaa rikottuna kulhoon
1 kuppi kädenlämpöistä vettä (noin 2 dl)
Suolaa
Loraus öljyä

Vatkaa munien ja veden sekoitusta voimakkaasti, kunnes rakenne on aivan kuohkeaa. Mausta öljyllä ja suolalla, jonka jälkeen kaada posliiniseen tarjoiluastiaan. Kypsytä vesihauteessa tai höyryttämällä 10 minuuttia. Syö mangostaanin kanssa.

Kiinassa parasta oli ihmiset. Näissä kuvissa esiintyy mun parhaat uudet kamut Kiinasta: Xiao Mei ja Xiao Chen, Chang, Zang,.. kirjoitetaan miten kirjoitetaan. Jatkossa Chen, jottei tarvi arvailla. Kertakaikkiaan sydämellisiä tyyppejä. Yhteinen kieli on suunnilleen ala-asteen tasoinen englanti ja silti viihdyin heidän kanssaan joka hetkenä. Jossain kohtaa tuli jutuksi aamupalat ja varsinkin aamiaismunat, jolloin heidän piti saada kokata mulle oma versionsa samettisesta munakkaasta.

Niinkun muuallakin maailmassa naisen tahto oli täällä kova. Hetken mies saa touhuta syömäpuikkojen kanssa, kunnes naisen päre palaa. Ei näin ja kamat viedään käsistä. Kaikki mieslukijat varmasti tunnistaa tilanteen. Sitten alkaa muna vispaantumaan ja rakenne on hetkessä kuohkea. Tässä kohden Chen tuli mun viereen ihmettelemään vikkeliä käsiä ja mitä tekee meidän Siika? Päättää kiitokseksi kokkailutuokiosta opettaa kamuille suomea. Lopulta mullakin oli hymy korvissa, kun Chen menee kertomaan mukana olleelle suomalaiselle työkaverille: "Mei is very good MUNANVATKAAJA". Kokeile ihmeessä kiinalaista versiota aamiaismunasta. Veden lämpimyyden  merkitys ei oikein avautunut tällä kommunikaation tasolla, mutta kai se vaikuttaa kuohkeuteen jotenkin. Loppuun vielä yksi kuva, jota ei pitäisi julkaista. Sanoin Chenille, että try to look ugly. Sitten räps ja siinä lopputulos; mun naama todella ugly ja kamun ihan normaalina. Ei näin bojat!

Valkosipuliparmesaaniperunamuusirakkaus

Palataan juurille bloggauksessa eli mun masuun ja ruokarajoitteisiin. Rehellisesti sanottuna Amerikan menuut ei juuri sopineet yhteen mun suolen kanssa. Kolme viikkoa pientä kipua tai vähintäänkin sekoilevaa vatsaa lisättynä joulun pakollisilla sukumässäyksillä ajaa mut miettimään taas palaamista niihin noin 20 sallittuun ruoka-aineeseen. Tartuin siitä huolimatta lähikaupan tarjoukseen possun lehtipihveistä. Oi nam pihvi päivässä pitää mielen virkeänä!

 

Päätin yhdistellä yhden reissun parhaimmista ruuista pihvin viereen ja tällä kertaa jättää turhat kasvikset pois, koska ne rasittavat suolta yhtälailla. Key Westissä tilasin lankunmittaiset ribsit ja mashed potatoes with garlig. Pöytään tuli mielettömän kokoinen kylkisiivu ja pottumuusia, josta söin ensin muusin. Mieletöntä herkkua! Tässä ohje mun herkkuun: lehtipihvit valkosipuliperunamuusilla ja  konjakkipippurikastikeella.

Valkosipuliperunamuusi
10 jauhoista perunaa
3 valkosipulikynttä
1 dl Crème fraîchea
Voita
Parmesaania
Maitoa
Suolaa 

Keitä kuoritut potut ja valkosipulikynnet kypsisksi. Muussaa, kuten normaali perunamuusikin. Lisää voita maun mukaan ja ranskankerma. Raasta mukaan runsaasti parmesaania. Maistele suolat kuntoon ja viimeistele rakenne pienellä maitotilkalla, ettei muusi ole aivan tönkköä. Käytä toki luomua kaikissa, jotta maku on parhaimmillaan. Mun suoli kestää juuri tuon verran valkosipulia ilman mitään kummempaa oiretta.

Lehtipihvit
4-8 pihviä
Oliiviöljyä, voita
Suolaa, pippuria

Ota pihvit tuntia ennen lämpemään. Taputtele rakennetta ohuemmaksi kahden voipaperin välissä. Paista kuumalla pannulla, jossa on öljyä ja voita, noin 20-30 sekuntia per puoli. Mulla oli 8 pihviä, joten paistamisen jälkeen laitoin myllyistä suolat sekä pippurit pintaan ja lämpimään uuniin odottamaan toisia.

 

Konjakkipippurikastike
0.5 - 1 dl talouskonjakkia
2-4 dl luomukuohukermaa (pihvien määrän mukaan)
Suolaa, pippuria


Pihvien paiston jälkeen lorauta konjakki pannulle ja irroittele sen pinnasta kaikki maut mukaan. Parin minuutin sisällä kaikki alkoholi on palanut pois, joten kermat mukaan ja mausteet. Anna kiehua pari minuuttia ja sitten kasaamaan annosta lautaselle. Nam!

Kolminkertainen hurraa-huuto paahtoleivälle

Hurraa ja sama kolmesti! Lämmitin juuri evääksi eilen tehtyä soppaa ja ai että! Mukana on myös siivu paahtoleipää kalkkunaleikkeellä. Ostin eilen vuoden ensimmäisen pussin leipää ja heti pahinta mahdollista laatua eli pullamaista paahtoleipää. Vehnämössöä, jossa 5 % osuus kauraa oikeuttaa kutsumaan leipää kaurapaahtoleiväksi. Mmm pitkästä aikaa todella hyvää ja sopii erinomaisesti tähän pinaattikalakeiton viereen. Hurraa! Pitääkin joulun jälkeen alkaa miettimään ensi vuoden leipäpussin makua.

Haettiin Nipsun kanssa nälkää kiertämällä Kupittaan lintupuiston ympäristöä läpi ja odotettiin lähikaupan aukeamista. Sumuista maisemaa puhkoivat jalkapalloilijoiden äänet ja tuijottavat vuohensilmät. Tuli ihan vahingossa törmättyä haistelemaan noita villasukantuoksuisia otukoita. Oikeastaan hyvään aikaankin, jos vaikka saisi koiran unohtamaan ketunmaun ja tottumaan muihin eläimiin. Niin, maailmassa on muitakin kuin Nipsu ja isi. Otin muutaman kuvankin kohtaamisista; kaikissa teemana koiran takaraivo ja taustalla villiä luontoa grrrrr!

Tuoltako se muna tulee? Aika ystävällisesti oltiin puistossa puolin jos toisin. Vuohet lähinnä päättivät tuijotella meitä lukuunottamatta nuorinta, joka tuli antamaan kielarit. Hanhilaumassa saatiin aikaan kaakatusta, johon käskin haukkua takaisin. Joskus aikaa sitten kävin mummin kanssa tuolla puistossa usein syöttämässä sitä upeaa leipää puluille. Hurraa paahtoleipää! Nyt oli aidoissa kyltit, että ethän syötä eläimiä. Jotenkin sekin hohto on saatu kiellettyä. Kaikki on nykyään kiellettyä.

Aiemmin mainitsin Miamin lennoista ja nyt on suunnitelmat edenneet sen verran, että varasin avoauton koko kolmen viikon ajaksi. Tarkoitus on käydä katsomassa NBA-peli Miamissa, pari lätkämatsia Floridassa ja Tampassa ja ehkä jenkkifutismatsikin. Universalin studiot Orlandossa, Kennedyn Space Center, Everglades ja Key West ovat ajomatkan varrella. Mahdollisesti myös venematka Biminille. Hurraa!

Ennen oli miehet rautaa

Lueskelin viime viikonloppuna mökillä ikivanhaa keittokirjaa. No okei, kirja oli vuonna 1956 painettu Keittotaito koteja ja kouluja varten(Helmi Koskimies & Eva Somersalo). Sivut olivat tahraantuneet, välissä kokin omia reseptejä ja kannet kuluneet. Hyvällä fiiliksellä jatkoin lukemista, olihan kirja täyttänyt tehtävänsä.

Ensin huomio kiinnittyi käytettyyn kieleen. Voin peseminen ja taikinan hierominen sai heti hymyn huulille. Ei nykyään enää tarvi pestä liikoja suoloja pois voin pinnalta, joten ajatus hauskuuttaa mieltä. Ruoka syödään ruokavadilta ja viilikin valmistetaan lasikehlossa. Ruuassa on rababrberiä ja dilliä sekä munassa ruskuainen. Raittiusboolin tärkein ainesosa on pullo raittiussampanjaa. MM se on suurin hitti tän päivän halloween-bileissä. Nauroin myös muutaman reseptin ideaa; vasikanlihasta valmistetut kananpojat on nimenä erinomainen! Siinä hienonnetusta vasikasta tehdystä taikinasta muotoillaan linnunrinnan muotoisia kakkuja. Tai makaronikyljykset, jossa keitetystä makaronista muotoillaan kyljyksen muotoinen pihvi. Huijausruokaa!

Toinen silmiinpistävä seikka kirjassa on sen ajan tarve käyttää hyväksi kaikki osat eläimestä ja kasviksista. Löytyy resepti paistetuille utareille. NAMNAM korppujauhoissa leivitettyä utaretta voissa paistettuna. Kuulemma sopii nauttia kuumana perunan kera. Entäs mukaeltu kilpikonnakeitto eli vasikanpääkeitto? Reseptin alkuun käsketään halkaista vasikan pää ja ottaa syrjään kieli sekä aivot myöhempää käyttöä varten. Kyllä nykyihminen elää niin hemmoteltua ja helppoa elämää. Menet markettiin ja valitset lihannäköisen mössön, josta paistelet kivat pihvit. Ei tarvitse miettiä, että missä nämä ruuan muut osat käytän ja miten ihmeessä saan sen reseptin vaatiman ainenksen esiin tuolta kaiken keskeltä. Kyllä nykyajan uusavuttomuus on peräisin pitkälti siitä, että ei ole edes tarve osata tehdä mitään.

Tässä on kolme reseptiä, jotka aion itse tekaista kirjan mukaan. Lupaan pistää kuvat annoksista, kun olen saanut aikaiseksi toteuttaa nämä herkut.

Banaanikiisseli
3 kuorittua banaania
2 rkl pestyä voita
1 rkl sokeria

Banaani, voi ja sokeri hierotaan, kunnes seos on kuohkeaa. Oikeasti niin simppelin kuuloinen resepti, mutta keksin heti käyttökohteen, Mulla pursuaa banaaniletut jo korvista, joten aion koittaa miten kiisseli toimii paistettujen munien kanssa. Suunnilleen samat ainekset, eri koostumus.

Pinaattikeitto
2 l lihalientä
200 g pinaattia
2 rabarberinlehteä
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa, valkopippuria, sokeria maun mukaan
1 munanruskuainen
1 ½ dl kermaa

Perkaa ja huuhdo pinaatti sekä rabarberinlehdet. Keitä 10 minuttia suolalla maustetussa vedessä. Kaada lävikköön ja huuhtele kylmällä vedellä, jotta väri säästyy kauniina. Hienonna. Tämän jälkeen ruskista jauhot voissa kattilassa. Lisää hienonnetut lehdet ja kuumaa lihalientä vähän kerrallaan samalla hyvin sekoittaen. Anna kiehua 10 minuuttia, jonka jälkeen lisää mausteet. Vatkaa kiehumisen aikana ruskuainen ja kerma hyvin sekaisin tarjoiluastiassa. Kaada maustettu keitto seoksen päälle hyvin sekoittaen. Tarjoile kovaksikeitettyjen munien kera.

Tomaattimunat
6 tomaattia
6 kananmunaa
½ dl hapanta kermaa
suolaa, valkopippuria
voita

Leikkaa tomaatista pieni kansi pois ja kaiverra siemenet ulos. Riko aukkoon muna ja mausteet. Päälle hapanta kermaa ja sitten kansi takaisin paikalleen niin, että tomaatti on suljettu. Sulata voi pannussa ja paista kaikki tomaatit noin 8-10 minuuttia. Mulle tämä on paluu vanhaan aikaan, sillä olen ikävöinyt täytettyjä paprikoita siitä asti, kun ne multa kiellettiin. Ai että!

Kurpitsasitä, kurpitsatätä

Nipsu sai lahjaksi 5,4 kiloa pelkkää iloa eli mukavan kokoisen talvikurpitsan. Sopii leikkeihin, koristeeksi, unikaveriksi tai sitten haasteeksi isille. Siinä pallo sulle, herkut kokkaa mulle.

Alkuun siis veitsi teräväksi ja hommiin. Mulla ei ollut mitään kokemusta kurpitsanlaitosta, joten työstötekniikat olivat aika lailla hakusessa. Ensin kurpitsasta siivu pois, että pysyy paremmin tasapainossa. Sitten halki. Koverretaan keskusta pois ja säästetään siemenet myöhempään käyttöön. Herkulliset kurpitsasiivut paahdoin uunissa, noin 200 astetta ja reilu puoli tuntia. Osa vain öljyllä sipaistuna. jotka sitten soseutin ja pakastin leivontaa varten. Osa taas sai päälleen öljyn lisäksi kunnon mausteseoksen, jossa oli pilkottuna pari valkosipulin kynttä, pari kuivahtanutta chiliä, fenkolinsiemeniä. korianterinsiemeniä ja oreganoa.

Tuoksu oli aivan törkeän hyvä! Yksi, kaksi, viisi ja muutama muukin siivu päätyi heti kuumana masuun. Loput soseutettiin risottoainekseksi.

Nipsun mausteinen kurpitsarisotto:
reilu litra kasvislientä
3-4 dl risottoriisiä
5 dl paahdetusta mausteisesta kurpitsasta tehtyä sosetta
2 valkosipulinkynttä
3 varsiselleriä
puolikkaan sitruunan mehu
raastettua parmesaania

Tee risotto, kuten ennenkin olet tehnyt. Paista voissa sipulit, sellerit ja riisit. Päälle lihalientä vähän kerrallaan. Kun riisi alkaa olemaan lähes kypsää sekoita mukaan kurpitsasose ja sitruunamehu. Jätä risotto herkullisen kosteaksi ja raasta päälle parmesaania. Jos annos viihtyy lautasella yli 5 minuuttia olet tehnyt jotain pahasti väärin.

Siinä resepti kurpitsasille. Soseesta tuli tehtyä myös kurpitsatätä eli pekaanipähkinä-toffee-kurpitsasemifreddoa. Youyouyoutubea!