BOOM! Aloitin uuden harrastuksen tuosta noin vain. BOOM! Jouduin sähköpostimainoksen uhriksi. Satuin kurkkaamaan Roskaposti-laatikkoon ja siellä oli paikallisen halpahintamyymälän mainos. Ajankulukseni sitä selailin ja BOOM. Frisbeegolf-kiekkosetti 7,99 €. Äkkiä puolisolle viestiä, että kipaisetkos kaupan kautta ja sijoitat mun uuteen harrastukseen alkupääoman.
Viikonloppuna sitten avasin kiekkosetin ja heittelin hieman lättyjä mökin takapihalla. Ihan mukavaa oli. Hiukan tuntuu kiekot kaartavan vasemmalle, mutta kai se heitto siitä suorenee, kun heittää vaan. Niin ainakin ajattelin. En tiedä voiko harrastaja edes kutsua kiekkoja lätyiksi. Otin kuitenkin riskin. Päätin siinä kohden poiketa mökiltäpaluumatkalla Maskun isolle kentälle kokemaan heittoa oikeassa ympäristössä. Ehkä siellä juuri ja juuri kehtaisi heitellä mun halpislättyjä, kun kerran päätin harrastuksen aloittaakkin. Otin siinäkin riskin. Lopulta koitti se päivä, kun parkkeerasin auton Maskun hiekkakuopille. Olin pukeutunut shortseihin ja teepaitaan, kun lämpöä oli se reilu 20 ja aurinko paistoi. Reteesti vielä lätsä päähän, kiekot käteen ja seuraamaan opasteita radalle. Sitten BOOM. Mun ohi puhisi tosiharrastaja. Oli lätsää, aurinkolasia, pitkää housua ja takkiakin, että voi rytikössä mennä rauhassa. Kengissäkin kivasti pitoa märälle kalliolle. Sitten laukkukassi, jossa vesipulloa, parikymmentä kiekkoa ja erillinen heittohanska. BOOM hävisin varusteurheilun jo kävelymatkalla. Henkisesti käännyin jo takaisin kotiin tässä kohden.
Fyysinen Siika jatkoi vielä matkaa, jotta tulisi luettua edes opastaulut. Todella pramea rata! Näköjään varusteurheilu on ainakin täällä perusteltua.
Siitä taulukosta parit ylös ja etsimään ekaa rataa. Valitsin punaiset heittopaikat eli par 3 ja 88 metriä. Kuulostaa sopivalta haastelta ensimmäiselle ratasuoritukselle.
Eka heitto oranssilla driverilla kiersi taas vasemmalle ja kantomatka aika lyhyt. Okei, driverin piti hoitaa pidemmät matkat. Siispä toinenkin heitto vielä samalla lätyllä, että päästään korille asti. Mitvit! Taas vasemmalle kaartuva 30 metrinen! Vaihdetaas lätty keltaiseen mid-rangeen, jolla on tarkoitus kivasti lähestyä koria. Matkaa korille oli vajaa kaksikymmentä metriä. Kolmas heitto ja BOOM! Osuin sentään koriin. Siitä nostin lätyn pesään ja lopputulema yksi yli parin. Ajattelin tässä kohden, että menköön tämä ensimmäinen rata harjoittelun piikkiin. Samalla näin miten puhiseva varusteurheilija heittää puttilättyä heittohanska kädessään naapuriradalla. Uusiksi ja uusiksi samaa kahden metrin heittoa. Noi varusteurheilijat....
Siitä sitten rämmin upottavan suon läpi kakkosradan heittopaikalle. Missä mun kunnon kengät hei? Opastekyltissä luki, että par 5 ja 257 metriä. Yllä kuva heittopaikalta. Kori on tuolla jossain puurajassa olevan reiän takana. Kyltissä vinkattiin, että avausheitto kannattaa ottaa varovasti, sillä radan alkuvaiheissa on kaksi lampea, joihin lättyä ei kannata heittää. Mmm en edes näe lampia tähän paikalle. Eka heitto tuonne puustoon vasemmalle. Toinen puustosta pois kivasti keskelle väylää. Kolmannen osasin jo tähdätä keskelle väylää aivan lampien reunaan. Varmasti jotain kusetusta toi opastekyltti, mukamas avausheitolla pitää varoa lampia.. Siitä sitten jatkoin kohti koria. Neljäs kivasti taas puihin. Viides keskelle väylää. Kuudes kiveen ja seiska sopivasti väylälle. Kasi osui jo viiden metrin päähän korista ja siitä puttasin ysin sisään. Huijausta! Mukamas par 5 hei. Hmph puhinaa.
Viidennen radan jälkeen fyysinen minänkin lähti kotiin. Ei näillä taidoilla hei. Lisää reeniä pimeässaä jossain syrjäseudulla. Sitten voittajana radalle uusiksi. Ja vasta sitten alan varusteurheilijaksi tässä lajissa. BOOM!
Viikonloppuna sitten avasin kiekkosetin ja heittelin hieman lättyjä mökin takapihalla. Ihan mukavaa oli. Hiukan tuntuu kiekot kaartavan vasemmalle, mutta kai se heitto siitä suorenee, kun heittää vaan. Niin ainakin ajattelin. En tiedä voiko harrastaja edes kutsua kiekkoja lätyiksi. Otin kuitenkin riskin. Päätin siinä kohden poiketa mökiltäpaluumatkalla Maskun isolle kentälle kokemaan heittoa oikeassa ympäristössä. Ehkä siellä juuri ja juuri kehtaisi heitellä mun halpislättyjä, kun kerran päätin harrastuksen aloittaakkin. Otin siinäkin riskin. Lopulta koitti se päivä, kun parkkeerasin auton Maskun hiekkakuopille. Olin pukeutunut shortseihin ja teepaitaan, kun lämpöä oli se reilu 20 ja aurinko paistoi. Reteesti vielä lätsä päähän, kiekot käteen ja seuraamaan opasteita radalle. Sitten BOOM. Mun ohi puhisi tosiharrastaja. Oli lätsää, aurinkolasia, pitkää housua ja takkiakin, että voi rytikössä mennä rauhassa. Kengissäkin kivasti pitoa märälle kalliolle. Sitten laukkukassi, jossa vesipulloa, parikymmentä kiekkoa ja erillinen heittohanska. BOOM hävisin varusteurheilun jo kävelymatkalla. Henkisesti käännyin jo takaisin kotiin tässä kohden.
Fyysinen Siika jatkoi vielä matkaa, jotta tulisi luettua edes opastaulut. Todella pramea rata! Näköjään varusteurheilu on ainakin täällä perusteltua.
Siitä taulukosta parit ylös ja etsimään ekaa rataa. Valitsin punaiset heittopaikat eli par 3 ja 88 metriä. Kuulostaa sopivalta haastelta ensimmäiselle ratasuoritukselle.
Eka heitto oranssilla driverilla kiersi taas vasemmalle ja kantomatka aika lyhyt. Okei, driverin piti hoitaa pidemmät matkat. Siispä toinenkin heitto vielä samalla lätyllä, että päästään korille asti. Mitvit! Taas vasemmalle kaartuva 30 metrinen! Vaihdetaas lätty keltaiseen mid-rangeen, jolla on tarkoitus kivasti lähestyä koria. Matkaa korille oli vajaa kaksikymmentä metriä. Kolmas heitto ja BOOM! Osuin sentään koriin. Siitä nostin lätyn pesään ja lopputulema yksi yli parin. Ajattelin tässä kohden, että menköön tämä ensimmäinen rata harjoittelun piikkiin. Samalla näin miten puhiseva varusteurheilija heittää puttilättyä heittohanska kädessään naapuriradalla. Uusiksi ja uusiksi samaa kahden metrin heittoa. Noi varusteurheilijat....
Siitä sitten rämmin upottavan suon läpi kakkosradan heittopaikalle. Missä mun kunnon kengät hei? Opastekyltissä luki, että par 5 ja 257 metriä. Yllä kuva heittopaikalta. Kori on tuolla jossain puurajassa olevan reiän takana. Kyltissä vinkattiin, että avausheitto kannattaa ottaa varovasti, sillä radan alkuvaiheissa on kaksi lampea, joihin lättyä ei kannata heittää. Mmm en edes näe lampia tähän paikalle. Eka heitto tuonne puustoon vasemmalle. Toinen puustosta pois kivasti keskelle väylää. Kolmannen osasin jo tähdätä keskelle väylää aivan lampien reunaan. Varmasti jotain kusetusta toi opastekyltti, mukamas avausheitolla pitää varoa lampia.. Siitä sitten jatkoin kohti koria. Neljäs kivasti taas puihin. Viides keskelle väylää. Kuudes kiveen ja seiska sopivasti väylälle. Kasi osui jo viiden metrin päähän korista ja siitä puttasin ysin sisään. Huijausta! Mukamas par 5 hei. Hmph puhinaa.
Viidennen radan jälkeen fyysinen minänkin lähti kotiin. Ei näillä taidoilla hei. Lisää reeniä pimeässaä jossain syrjäseudulla. Sitten voittajana radalle uusiksi. Ja vasta sitten alan varusteurheilijaksi tässä lajissa. BOOM!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti