Spotify toistaa mun korviin Jussi Kuoman Aikuinen lapsi -biisiä ja lapsuus pujahtaa ajatusten keskelle. Nyt uutisissa pyörii ministeritason keskustelua lastenohjelmien sopivuudesta lapsille. Ei jummijammi. Mäkin katoin pienenä Kolmoselta, kun Kipparikalle otti lauantai-aamuisin kurinpalautusta Olgalta, söi vähän pinaattia ja kostoksi rökitti Brutuksen. Olis syntiä moinen nykyään! Harvinaisen selväpäiseksi sitä on päätynyt, vaikka mun lapsuudessa telkkarista tuli Hapsiainen. Mieti nyt, keskisormi silmillä. Seikkailee ja tekee ties mitä pahuuksia. En pistä tähän linkkiä, koska lukijoiden joukossa on myös heikkohermoisia. Jokainen voi halutessaan itse googlettaa ja miettiä mun lapsuuden traumoja.
En oikeasti mene lupaan selväjärkisyydestä mitään. Mulla on hirvittävän huono muisti nimien ja muutaman sanan kohdalla. Monissa mun kuvissa on näitä, mitä nämä nyt on. Niin on näitä näitä tatuointeja. EIKU semmone tatuoitu seinä, mitä nämä nyt on? Osaako joku sanoa, että miksi mun pää sanoo graffittia tatuoinniksi? Hapsiainen! Varmasti sieltä asti perua mun kielitaidottomuus.
Jossain kohtaa lapsuutta tuli mukaan isojen poikien jutut. Ensin purettiin sellanen Coca-Cola -jojo ja vaihdettiin toiselle puoelle Spriten kuori. Uuu oli pahiksen jojo se. Seuraavaksi jalkkiskentällä oltiin Pjärsepalloa: heitettiin kiveä ringissä ja pudottaja joutui maaliin pyllistään housut kintuissa. Kiven heittäjä sai potkaista rankkaripisteeltä pallolla ihan just niin kovin kuin jalasta lähti ja osuman kivun mukaan naurettiin joukolla. Hapsiainen pelas tätä jossain jaksossa, olen aivan varma,Kovin isojen poikien juttu tuli mukaan vähän niinkuin huomaamatta. Jossain kohtaa isot pojat alkoivat heittää ylävitosia ja pikkupojat ihasteli vieressä, että onpa COOL. Mua ei ole ikinä kiusattu niin paljon, kuin silloin kun naapurinpoika pyysi heittään ylävitosen. Käsi ylös, vähän vauhtia ja LÄPS. Paitsi, että Hapsiainen opetti naapurinkeljun vetämään käden pois alta ja Siika löi tyhjää. Yhyhyhyyyyy!
En ole vieläkään kasvanut aikuiseksi, enkä aiokkaan. Isojen maailmassa on aivan liikaa ressiä, velvoitteita ja paheita tarjolla. Kaikkiin paheisiin ei edes kelpaa syyksi Hapsiainen. Eikä noi lastenohjelmat vaikuta lapsiin niin paljon, jos muuten on perustat kunnossa. Hyvä kasvatus ja jokapäiväinen kontakti luulisi riittävän selväjärkiseen elämään nykyäänkin. Nyt nautin piipusta (lakupahe) ja etsin jostain katsottavaksi jakson Kippari Kallea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti