Sähkö tulee töpselistä

Jännittävää nykyajan elämä elektroniikan parissa. Tai ainakin mun elämä. Mun työelämä on täynnä elektroniikkalaitteiden suunnittelua. Jotenkin oon onnistunut viikon sisään hajoittamaan kolme omatekemää laitetta, mun läppärin ja puhelimen. Ja laina-autokin piti viedä korjaamolle. Mulla on joko huonoa karmaa tai sitten saan vain paljon vinkkejä siitä, että olisi aika palata perusasioihin eli aikaan ilman elektroniikkaa.

Digitaalisesta analogiseen elämään ja analogisesta kivikautiseen. Palasin jo perusasioiden äärelle, kun poljin lähes joka paikkaan autokorjauksen aikana. Ensimmäinen vastaisku pahalle karmalle. Pärjäilen romun puhelimenkin kanssa ja odottelen uuden Iphonen julkaisua. En ole vielä Applen puhelimiin sekaantunut, mutta ei se varmastikkaan huonompi ole kuin nykyinen Samsung. Tämä kun tuntuu toimivan vuoden hyvin ja sen jälkeen meno on ärsyttävän tukkoista. Ihan kokonaan elektroniikkaa ei voi hyljätä. Mulle luvattiin myös uusi tietokone vielä tällä viikolla. Jee lisää rikottavaa!

Kotona palattiin myös perusjuttuihin. Ei Youtuberuokaa, vaan ihanan arkista jauhelihakeittoa. Nipsun kanssa muisteltiin vanhoja temppuja ja opeteltiin hakemaan sanomalehteä. Koira tuntuu olevan äärettömän älykäs. Temput oppii heti jos vaan jaksaa keskittyä ja minä opettaa oikein.

Tämä ajanjakso on antanut mulle hyvän opetuksen: ei elämä aina sen ihmeellisempää vaadi. Perusasiat kuntoon! Jauhelihasoppaa, sadekelin pyöräilyä.