Vatkattu kiinalainen muna

Kiinan vierailu ei aivan iskenyt mun tajuntaan samalla tavalla kuin Miamin rannat. Liikaa pröystäilyä, liikaa saasteita ja liian omituisia ruokia. Kunniavieraarana ei voinut kieltäytyäkkään tarjoilusta, joten omnom kaikkea tuli maisteltua. Niistä lisää jossain tulevassa ja jo aiemmissakin postauksissa. Sain reissulla hyvääkin ruokaa. Parhaat olivat oikeastaan aika yksinkertaisia. Tässä resepti kiinalaiseen aamiaismunaan.

Kiinalainen aamiaismuna:
3 munaa rikottuna kulhoon
1 kuppi kädenlämpöistä vettä (noin 2 dl)
Suolaa
Loraus öljyä

Vatkaa munien ja veden sekoitusta voimakkaasti, kunnes rakenne on aivan kuohkeaa. Mausta öljyllä ja suolalla, jonka jälkeen kaada posliiniseen tarjoiluastiaan. Kypsytä vesihauteessa tai höyryttämällä 10 minuuttia. Syö mangostaanin kanssa.

Kiinassa parasta oli ihmiset. Näissä kuvissa esiintyy mun parhaat uudet kamut Kiinasta: Xiao Mei ja Xiao Chen, Chang, Zang,.. kirjoitetaan miten kirjoitetaan. Jatkossa Chen, jottei tarvi arvailla. Kertakaikkiaan sydämellisiä tyyppejä. Yhteinen kieli on suunnilleen ala-asteen tasoinen englanti ja silti viihdyin heidän kanssaan joka hetkenä. Jossain kohtaa tuli jutuksi aamupalat ja varsinkin aamiaismunat, jolloin heidän piti saada kokata mulle oma versionsa samettisesta munakkaasta.

Niinkun muuallakin maailmassa naisen tahto oli täällä kova. Hetken mies saa touhuta syömäpuikkojen kanssa, kunnes naisen päre palaa. Ei näin ja kamat viedään käsistä. Kaikki mieslukijat varmasti tunnistaa tilanteen. Sitten alkaa muna vispaantumaan ja rakenne on hetkessä kuohkea. Tässä kohden Chen tuli mun viereen ihmettelemään vikkeliä käsiä ja mitä tekee meidän Siika? Päättää kiitokseksi kokkailutuokiosta opettaa kamuille suomea. Lopulta mullakin oli hymy korvissa, kun Chen menee kertomaan mukana olleelle suomalaiselle työkaverille: "Mei is very good MUNANVATKAAJA". Kokeile ihmeessä kiinalaista versiota aamiaismunasta. Veden lämpimyyden  merkitys ei oikein avautunut tällä kommunikaation tasolla, mutta kai se vaikuttaa kuohkeuteen jotenkin. Loppuun vielä yksi kuva, jota ei pitäisi julkaista. Sanoin Chenille, että try to look ugly. Sitten räps ja siinä lopputulos; mun naama todella ugly ja kamun ihan normaalina. Ei näin bojat!

Kiinalaista kalaa

Tuntuu, että nielussa on mun tuntemien kiinalaisten suosikkiruoka. Big fish. Iso kala lillumassa liemessä tuhansine piikkeineen. Ainakin piikit ovat nielussa, nielemään ei pysty ollenkaan.

Palasin kotiin sunnuntai-illalla mukanani todella vuotavainen nokka, joka siirtyi nielukivuksi ja kuumeeksi. Matkustus yksin kipeänä, not cool. Kaveri jäi sinne painamaan hommia, joten meitsi seilasi yksin Shanghain hotellilta lentokentälle, 10 tuntia koneessa ja siitä vielä bussilla himaan. Ryysk rääsk.

Se mun kotimatkasta. Nyt mätänen kotona ja koira kiukuttelee, koska ei tehdä mitään. Ei leikkiä, ei puuhaa. Ulkona oli pakko leikkiä, kun lenkitys ei sovellu olotilaan juuri nyt. Lumisotaa oltiin ja sitten keksittiin uusi yhteinen harrastus: minä teen lumiukkoa ja Nipsu purkaa. Uudestaan ja uudestaan! Palataan lisätarinoilla, kun mies on taas terve! Tittidii!

Olipa kerran Mi Ka

Olipa kerran  米卡 (Mi Ka) 一個小男孩 (pieni poika) 大千世界 (isossa maailmassa). Isossa maailmassa oli kaikki isoa. Oli isot taajamat. Oli isot pilvenpiirtäjät. Oli isot housut rakennettuna kuvaamaan porttia itään. Isot kiinalaiset housut. Pieni poika oli siis Kiinassa.

Mi Ka koitti kovin pärjätä ison maailman menossa. Tietä ylittäessä varoi satoja skoottereita sekä oikealle punaisia päin kääntyviä autoja. Syödessä muisti olla laittamatta sormia suuhun, vaikka isosta kalasta tuli ruotoja. Ne hän sylki kauniisti pöydän asetille. Samoin luunpalat possunsorkista ja kanoista. Hän jopa söi pelkillä tikuilla ilman aihetta häpeään. Hän oli ruokapöydässä hyvin rohkea; alas meni niin vasikanmaksa, naudanmaha kuin musukalakin lonkeroineen. Millä iso maailma palkitsi rohkeuden? Järjestämällä ensitreffit alttarille; koko yön mittaisella läheisyyyshetkellä valtaistuimen kanssa hotellikodin wc-tilojen kylmien kaakeleiden katveessa.

Mi Ka oli matkannut suureen maailmaan ansaitsemaan lihaa leipänsä päälle. Ei hän leipää saanut syödä, joten ansaitsemaan pelkkää lihaa. Työssään hän opetti paikallisia tummahiuksisia pieniä ihmisiä kopipoimaan itse keksimänsä suuren laitteen. Rakentamaan monta, monta suurta laitetta suuressa maailmassa. Mi Ka viihdytti pieniä ihmisiä parhaansa mukaan. Kävi vaihtamassa kotoa tuomaansa suklaata kiinalaisiin karkkeihin. Kävi työntämässä pieniä kiinalaisia toimistotuoleissa ympäri taloa. Vitsailikin muista työkavereista, vaikka ei heillä ollut yhteistä kieltä käytössä. Kävi pelleilemässä biljardipöydällä monessa asennossa. Kävi kulauttamassa pienten ihmisten kanssa pienistä maljoista paikallista olutta (2%) ja hokemalla: Kippis! Opetti ihmisiä lausumaan nimeäänkin ja tuloksena oli monta erilaista yritelmää. Oli Mii Ka, Miu Ku, Mik Ki, Mik Ko. Kippis! Sai palkaksi riisistä keitetyn ruskean herkkupalan, joka tarttui kovasti hampaisiin. Kun Mi Ka kehui makua ja tarttuvuutta vastattiin, että sitä onkin tapana käyttää paperiliimana. Lisäämällä hieman vettä joukkoon riisikeitos liimaa mitä tahansa paperia. Nam!

Pienten ihmisten katalin juoni paljastui Mi Ka:lle matkan ollessa puolessa välissä. Mi Ka ummisti hetkeksi silmiään ja mieleen palautui tarinat pienistä kiinalaisita tytöistä pienine jalkoineen. Kuinka jalat sidottiin, jotta ne näyttäisivät pieniltä ja kauniilta. TSING! Mi Ka:n silmät avautuivat tuijottamaan omia jalkoja. Liian pienet kengät. Kaksi kokoa liian pienet työkengät. Ne Mi Ka sai ensimmäisenä päivänä tullessaan taloon, eikä pyynnöistä ja rukoiluistaan huolimatta saanut suurempia. Minusta koitetaan tehdä kaunisjalkaista kiinalaista tyttöä. Siksi minua nimitettiinkin Miu Ku:ksi.

妞 (Pien tyttö) suuressa maailmassa.

Kiinalaiset housut ja muita itämaisia höpinöitä

Wuhuu! Hotellin verkko kivasti kiertää jonkun muun maan kautta, joten Facebook ja Googlen palvelut toimivat. Mua ei siis ole eristetty sivistyksestä. Kirjoitan tätä eräällä piirilevytehtaalla, koska pitää näyttää asiantuntevalta ja tekeväiseltä, vaikkei mulla ole juuri täällä mitään työtehtävää. Ei mennä sen enempää työjuttuihin, kun ei niistä sovi muutenkaan mitään kirjoitella. Saavuttiin eilen Shanghaihin ja ajeltiin sieltä pari tuntia, noin 120 kilometriä, Suzhouhun. En edes huomannut sitä rajaa, jossa kaupungit vaihtuivat. 30 miljoonan ihmisen keskus muuttui vain 13 miljoonan tuppukyläksi. Välimaastossa oli maaseutua, jonka asukasmäärä on jotain 7-14 miljoonaa. Jotain kokosuhteista kertonee se, että ohitettiin Turun keskustan kokoinen kerrostalolähiö, jossa asui tuplasti Turun asukasmäärän verran jengiä. Täällä kasvaa muuten pieniä ja äärimmäisen maukkaita mandariineja. Small as Suzhou, sanotaan.

Heti tuli tunne, että ei maailma sillä pelastu kun mä kierrätän tunapurkin metallinkierrätykseen. Täällä ei edes ole koko metallikeräystä. Täällä joku poimii sen tunapurkin kaatopaikalla, koska siitä saa rahaa. Ei sitäkään siis vihreiden arvojen perusteella kerätä. Ja niitä tunapurkkeja on 30 miljoonan edestä vain tällä alueella. Kaupungit leijuvat sumun keskellä. Välillä on parempaa näkyvyyttä ja näkee kaukanakin olevat pilvenpiirtäjät, välillä näkee vain läheiset talot. Sumu tulee, kun kosteus kerääntyy ilmansaasteiden ympärille. MMM maailma on niin tuhon partaalla.

KFC-treffit oli menestys. Paikalliset eivät välitä mäkkäristä, vaan tykkäävät enemmän kanamestasta. Ensin pöytään tuotiin joku semitulinen burger ranskalaisilla. Kohta naapuriliikeestä tuli kulho sipulikeittoa, lautanen soijaa ja höyrytettyjä nyyttejä, joissa oli sisällä keittoa ja jonkin eläimen lihaa. Miten saadaan soppa pysymään taikinanyytin sisällä ja vielä lihakin kypsäksi? Jännästi jännä ruoka ja hyvänmakuinenkin. Treffien jälkeen meitä kierrätettiin jonkun vanhan kaupungin maisemissa. Taisi joku talo olla tuhannen vuoden ikäinen ja ympärillä kauniita kanaaleja. Jännin juttu oli se, että täälläkin tehtiin rahaa. Joka paikassa oli krääsämyymälöitä ja toiveissa oli myydä turisteille mitä tahansa kelpaavaa. Ei länsimaalaisille turisteille, vaan keskikiinasta tulleille. Samat tyypit eivät myöskään ole ennen länkkäreitä nähneet, joten me oltiin tuijotuksista päätellen isompi nähtävyys kuin ne vanhat kivitalot.

Kuulemma en saa oikeaa kuvaa Kiinasta tällä matkalla. Asun viiden tähden hotellin 43:ssa kerroksessa pilvenpiirtäjien ja ostoskeskusten keskellä. Alueen ihmiset ovat varakkaampia kuin muualla lähistöllä. Aamupalastakin tunnisti yli puolet aineksista. Lucky me! Kävin juuri lounaalla täällä ja sitä ennen veskissä. Kokemus olisi ollut sekin, kun maassa on vain reikä ja posliiniset astinsijat jaloille. Asiointia varten piti tuoda omat paperit, koska talon paperit kulkeutuvat aina jonkun kotiin. Mä jätin tarjouksen väliin ja suuntasin pisuaarille. Lucky me! Lounasruualla oli possunsiivuja seesamissa ja valkosipulissa. Tiskirätin näköistä tofua paprikalla. Riisiä. Luinen paneroitu possupihvi. Tomaattikeitto. Sienikeitto. Marinoitua naurista. Jotain vihreää vihannesta ja vielä vihreämpää vihannesta sekä jälkiruuaksi purkillinen mansikkamaitoa, jonka kyljessä oli Kiinan Robin. Mulla on oikeasti hiukan tylsää, kun kirjoittelen ruokalistaa noin yksityiskohtaisesti. Tittidii pitää keksiä joku toinen tapa näyttää tärkeältä. Peace out.

Amerikankotka liitää (Floridalainen broileri osa 6)

Palmut huojuu, hot dog tuoksuu ja kromi kiiltää. Nää bassot pystyis varmaan vuorii siirtää. Amerikankotka liitää

 Karri Koira - Amerikankotka liitää

Lauantain pitkä lento kihelmöi jo varpaiden välissä. Mikäs sen parempaa silloin, kun palata takaisin aiempiin reissuihin. Muistella sitä tunnetta, kun tukka hulmuaa avoauton kyydissä ja nostat kädet pystyyn. Vastaantulevan avoauton kuljettaja tekee samoin ja hetken maailma on yhtä.

Tänään oli jännä kaffepaikkakeskustelu Baltian korkeimmista paikoista ja se vei mut muistelemaan Riikaa ja Stalinin hammasta, ensimmäistä Neuvostoliiton pilvenpiirtäjää. Sen perään herähti nenäkarvoihin muistelotuoksut Zeppelinhalleista. Kalahallin puolella taisin sisäänhengittää kolmesti. Enempään ei vain olisi pystynyt. Eipä kai Latviasta muuta tarvi muistaakkaan, kuin haisevat paikat ja ihmiset. MMM!

Suzhoussa jännittää eniten ruoka. Mario (nimi muutettu) ei juuri syö tulista, mausteista, sipulista tai vastaavaa ruokaa. Suoli ei ole itämaisen ruuan kanssa yhteensopiva. Mitä sitten söisi? En tiedä, että onko Kiinassa noita Cheesecake Factoryn luomuksia. Toivon kovasti, että olisi. Tuo kuvan torttu oli paras suolen kohtaama kakkupalanen. Ikinä. Milloinkaan. Ainakin KFC:n mätöt tulee testailtua täälläkin, sillä Kiinan tehtaan pomo on jo sopinut ensitreffimme KFC:n kanakorin äärelle. Firma pistää siis parastaan! :D No on varmasti hyvä aloittaa ruokamatka jollain helpolla stepillä ja vasta myöhemmin syödä kananvarpaita, possunsuolia ja kotiloita.

Pitää vielä opetella muutama kiinalainen nimi ja niiden kirjoitusmuoto, kun menee tilaamaan Starbucksit. Mun nimi on perinteisellä kiinalla 米卡. Kirkkovene ja perään harava. Erittäin mukava ja helppo muistaa!

Nyt en lupaa mitään blogipäivityksistä. Kiina on kaikessa hyvässä tahdossaan suojellut kansaa Googlen ikeeltä ja blokannut kaiken googleen liittyvän nettiliikenteen. Saa siis nähdä pääsenkö kirjautumaan matkalta tilille lainkaan, mulla ainakin osa verkkoliikenteestä kiertää Halikon kautta ja silloin pitäisi päästä käyttämään Facebookkia ja Gmailia. Vi ses! Vi hörs!