Olipa kerran 米卡 (Mi Ka) 一個小男孩 (pieni poika) 大千世界 (isossa maailmassa). Isossa maailmassa oli kaikki isoa. Oli isot taajamat. Oli isot pilvenpiirtäjät. Oli isot housut rakennettuna kuvaamaan porttia itään. Isot kiinalaiset housut. Pieni poika oli siis Kiinassa.
Mi Ka koitti kovin pärjätä ison maailman menossa. Tietä ylittäessä varoi satoja skoottereita sekä oikealle punaisia päin kääntyviä autoja. Syödessä muisti olla laittamatta sormia suuhun, vaikka isosta kalasta tuli ruotoja. Ne hän sylki kauniisti pöydän asetille. Samoin luunpalat possunsorkista ja kanoista. Hän jopa söi pelkillä tikuilla ilman aihetta häpeään. Hän oli ruokapöydässä hyvin rohkea; alas meni niin vasikanmaksa, naudanmaha kuin musukalakin lonkeroineen. Millä iso maailma palkitsi rohkeuden? Järjestämällä ensitreffit alttarille; koko yön mittaisella läheisyyyshetkellä valtaistuimen kanssa hotellikodin wc-tilojen kylmien kaakeleiden katveessa.
Mi Ka oli matkannut suureen maailmaan ansaitsemaan lihaa leipänsä päälle. Ei hän leipää saanut syödä, joten ansaitsemaan pelkkää lihaa. Työssään hän opetti paikallisia tummahiuksisia pieniä ihmisiä kopipoimaan itse keksimänsä suuren laitteen. Rakentamaan monta, monta suurta laitetta suuressa maailmassa. Mi Ka viihdytti pieniä ihmisiä parhaansa mukaan. Kävi vaihtamassa kotoa tuomaansa suklaata kiinalaisiin karkkeihin. Kävi työntämässä pieniä kiinalaisia toimistotuoleissa ympäri taloa. Vitsailikin muista työkavereista, vaikka ei heillä ollut yhteistä kieltä käytössä. Kävi pelleilemässä biljardipöydällä monessa asennossa. Kävi kulauttamassa pienten ihmisten kanssa pienistä maljoista paikallista olutta (2%) ja hokemalla: Kippis! Opetti ihmisiä lausumaan nimeäänkin ja tuloksena oli monta erilaista yritelmää. Oli Mii Ka, Miu Ku, Mik Ki, Mik Ko. Kippis! Sai palkaksi riisistä keitetyn ruskean herkkupalan, joka tarttui kovasti hampaisiin. Kun Mi Ka kehui makua ja tarttuvuutta vastattiin, että sitä onkin tapana käyttää paperiliimana. Lisäämällä hieman vettä joukkoon riisikeitos liimaa mitä tahansa paperia. Nam!
Pienten ihmisten katalin juoni paljastui Mi Ka:lle matkan ollessa puolessa välissä. Mi Ka ummisti hetkeksi silmiään ja mieleen palautui tarinat pienistä kiinalaisita tytöistä pienine jalkoineen. Kuinka jalat sidottiin, jotta ne näyttäisivät pieniltä ja kauniilta. TSING! Mi Ka:n silmät avautuivat tuijottamaan omia jalkoja. Liian pienet kengät. Kaksi kokoa liian pienet työkengät. Ne Mi Ka sai ensimmäisenä päivänä tullessaan taloon, eikä pyynnöistä ja rukoiluistaan huolimatta saanut suurempia. Minusta koitetaan tehdä kaunisjalkaista kiinalaista tyttöä. Siksi minua nimitettiinkin Miu Ku:ksi.
妞 (Pien tyttö) suuressa maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti