Cocoa Beach (Floridalainen broileri osa 2)

 

Suurkaupungin humun ahdistaessa kannattaa hypätä autoon, katto taakse, tukka eteen ja kohti auringonlaskua. Meidän reitti vei eteläisestä Miamista nopeinta mahdollista reittiä Fort Lauderdaleen, josta siirryttiin A1A-tielle nauttimaan maisemista. Maisemareitti oli 200 mailia pelkkää rantatietä kohti Cocoa Beachia. Ensimmäinen tunti kului katsellessa; ensin vasemmalle, jossa miljoonan taalan talo. Sitten oikealle, jossa viiden miljoonan mökki. Vasemmalla seuraavaksi 10 miljoonan talo ja huvipursi. Mykistävää luksusta! Eikä miellä ollut enää edes kiire, sillä nopeusrajoitus oli 35-45 ja soittimesta pursui kotimaista musiikkia. Antti Tuisku ja Robin sopi hyvin aurikoiseen ajeluun.

Alunperin meillä oli tarkoitus viihtyä rannalla Cocoa Beachilla, mutta säämies näki tilanteen toisin. Talvimyrsky iski kahden päivän sadekelit ja me kulutettiin aikaa shoppaillessa, leffassa ja muussa ihmettelyssä. Reissun ehkä huikein kauppa löytyi täältä! Ron Jonin surffauskauppa on auki vuorokauden ympäri, eihän sitä koskaan tiedä milloin tarvitsee lautavahaa. Jo tässä vaiheessa päätin, että ei enää lippiksiä ja ei enää printtipaitoja. MM!

Tukikohdan lähellä oli myös mua etukäteen eniten kutkuttanut matkakohde. Pienenä mä halusin olla arkeologi tai sitten edes säälistä astronautti. Kennedy Space Centerissä on pienen pojan mielelle vaikka mitä ihmeteltävää. Jo sisäänkäynnillä odottaa vaikuttava rakettipuisto, jossa on näytillä kantoraketteja eri ajoilta. Vielä pienemmän pojan mielelle tarjotaan myös vihaisten lintujen rakettimaailma. Löydä kuvista alla sika linnassaan! Tämän jälkeen kannattaakin suunnata kiertoajelulle, sillä se on puiston suosituin ja eniten aikaavievä kohde. Bussi kierrättää läpi laukaisualustojen ja rakettihallien kohti Apollo 8:n laukaisusta kertovaa näyttelyä. Muista koskettaa kuukiveä. Sitten, kun olet valmis Apollo-projektien kanssa, kannattaa käydä vielä Atlantissukkuloista kertovasssa näyttelyssä. Siellä pääsee simulaattoriin kokemaan oikean sukkulan laukaisun. COOL! Utelias mieli kiittää kovasti vieläkin tästä kokemuksesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Mun pienen pojan mieltä kiinnosti kovasti myös erilaiset laiturit. Alla Cocoa Beachin laiturielämää. Keräilin simpukoita tuolta alta ja koitin syöttää niitä pelikaanille. Tipunen ei ollut kovin otettu mun lähentelyistä ja miettii kuvastakin katsottuna turistin pöllytystä. Jääköön tipun ja turistin kohtaamisen loppu kertomatta, jännästi jatkuu ensi numerossa!

 

Miami beach (Floridalainen broileri osa 1)

Noniin nyt luvattuun aiheeseen. Mun ja Jussyn matka alkoi lauantaina kolmella lennolla Helsingistä Miamiin. En juuri välitä lentämisestä, koska puuduttavaa paikallaistuminen, jatkuva rynkytys ja jopa koneessa esiintyvä korkeanpaikanjännä tekee olon tukalaksi. Lentojen jännin juttu olikin välilaskussa Kööpenhaminaan. Alunperinkin vaihtoaika oli tiukka, vain 45 minuuttia. Helsingin päässä kone ei syystä tai kolmannesta saanut lähtölupaa ja niin me laskeuduttiin vain 20 minuuttia ennen seuraavaa lähtöä. Sikakiire! Juostiin läpi terminaalin ja löydettiin oikea portti, jossa oli uusi turvatarkastus. PIIPIIPIIIP alkoi kone huutaa, kun luki mun matkalipun ja niin mua vietiin takahuoneeseen. Ekana mieleen tuli ajatus karvaisesta tullimiehestä kumihanska ja vaseliini kädessä. Toinen ajatus liittyi samaan aiheeseen ja kolmaskin. Lopulta mut pistettiin vain seinää vasten seisomaan ja taputeltiin läpi lappusilla kädet, puhelimet, pädit ja muut kamat. Sitten laput syötettiin vihikoirakoneeseen, joka nuuhki lapuista mahdollisten räjähteiden hajuja. Alla kuva Jussysta poistumassa samasta tutkimushuoneesta. Huomaa helpotuksen ilme, kun vaseliinit jäi purkkin. Cool. Ei lennoista sen enempää.

 

Lennot olivat perillä joskus yhdentoista maissa paikallista aikaa, joten haettiin vuokra-auto lentokentältä ja ajaapamautettiin suoraan hotelliin. Höpöttelen ajamisesta enemmän joskus toiste, mutta sen verran voin paljastaa mun ekasta ajokerrasta, että kiljuin kuin pieni tyttö surauttaessani kuusikaistaiselle motarille automaattivaihteisella. Hyi. Seuraavana aamuna lähdettiin ajelemaan ympäriinsä ja ihmettelemään.

 

 

 

Palmuja, lämmintä ja ajelua katto alhaalla. Aloitettiin ajelu Miamin kuuluismmalla kadulla Ocean drivellä, jonka vieressä on ne kuuluisimmat rannat. Huikeat maisemat olivat myös Key Biscaynessa, joka on Miami Beachin vieressä. Sinne paikalliset menevät piknikille viikonloppuisin ja niin nytkin olivat tienpielet täynnä autoja ja auringosta nauttivia kunnon kansalaisia. Ajellessa tuli väkisin mieleen vanha pleikkaripeli GTA Vice City, maisemat olivat niiiiiiiiiin tuttuja pelistä. Pitääkin kaivaa jostain vanha pelikone esiin ja verestää muistoja.

 

 

Maisemien jälkeen päädyttiin shoppailemaan kalsareita, arskarasvaa, hammastahnaa ja mitä kaikkea lihaasyövä skandinaavi voikin matkallaan tarvita. Ensin pyörittiin Lincoln Road Mall:lla Miami Beachilla, jossa oli selkesti parhaat liikeet ja kohta kädet olivatkin täynnä ostoskasseja. Superdryn paitaa, farkkushortsia, uutta kenkää ja paikallista kahvia. Typerää muuten toi nimenkirjoitus mukiin. Päätin sanoa joka kerta eri nimen, koska ei tuolla kuitenkaan osata kirjoittaa oikein. Jotenkin tavaaminenkin etoo, mieti nyt: AM AI AI GAY EI? Olin siis Justin. Alla kuvia Miami Beachin rannalta klo 9 aamulla, kun aurinko on ollut hetken ylhäällä ja rantavartalot nukkuvat vielä iltaista krapulaa pois.

 

 

 

 

Käytiin shoppailemassa myös toisella ostarilla Bayside MarketPlacella. Siinä vieressä oli Miami Heatin kotihalli ja matsi parin tunnin päästä, joten ravintolat olivat aivan täynnä faneja. Joka puolella oli menossa mahtava sirkusmeininki. Mekin oltiin heti ensimmäsenä ostoksena Suomessa hankittu liput peliin. Jälkikäteen mietittynä koripallo on melkeinpä osavaltion ykköslaji. Pelissä oli huikea tunnelma! Musiikki soi läpi koko pelin ja kun kotijoukkue lähti hyökkäämään soi ratsuväen fanfaari TYTYDYDYDY. Porukka kävi hakemassa olutta ja evästä läpi koko matsin ja silti tunnelma pysyi yllä. Illan huipesin pelin loppu; Charlotte oli pisteen perässä 10 sekuntia ennen loppua ja pallo heillä. Viimeinen heitto viimeisellä sekunnilla jäi rautoihin pomppimaan ja meni lopulta ohi. BILEET! Ulkoa tuttu sirkusmeisinki täytti hallin!

 

 

Muistettiin myös työkavereita mukavalla tervehdyksellä. Varmasti lämmitti tunteita, kuten aurinko meidän nahkaa.

 

I'm back, olen selkä

Palanut selkä! Mun selkä ei palanut, mutta matkakumppanin kyllä. Nopea kertaus lienee paikallaan: mun kesä meni töissä, koska pomojen mielestä kesälomailu kesällä on yliarvostettua. Niin koitti syksy ja loma vain siirtyi ja siirtyi. Sitten työt alkoi tulla uniin, rintaa pisti ja kaverin polttareiden jatkotkin vietin ylitöinä töissä grrr. Siinä kohtaa päätin, että kun työt kyllä odottaa ja lätkäisin kalenteriin viivan. Kun vielä matkakumppani löytyi kotoa, saman katon alta, ja viivan laitto kalenteriin sopi mun omalle pomolle niin vamos varaamaan lentoja! Mun kämppis, olkoot nyt koodinimellä Jussy, esiintyy aika paljon jatkossa näissä matka-aiheisissa postauksissa ja tulee teille vielä tutuksi.

Matkan kohteeksi oli etukäteen jo valikoitunut tuo suuri ja kaunis Amerikan yhdysvallat ja sieltä valittiin Floridan osavaltio. Lentojen väliin jäi kivasti 20 päivää aikaa. Sitten vaan anomaan poistumislupaa Nipsulta, heppatytyltä, kotoväeltä ja lyömään lappua sählyfirman luukulle. Viimiset lehtihaastattelut kehitysvammaisten lehteen annoin vielä lentokenttämatkalta ja sitten kivasti 3 lennolla aurinkoon. Mutta se matkasta tältä erää, hehkutan juttuja tulevissa postauksissa.

Olin ladannut reissuun mukaan pari soittolistaa Spotifyn offlinetilaan. Siis soitettavaksi, vaikka ei olisi verkkoa. Nyt tuli juuri uutinen spottarista, että katso kuluneen vuoden musiikkikoosteesi tästä. Ai että!

44177 minuttia vuodessa tekee 2 tuntia joka päivä. 0,27 senttiä per kuunneltu minuutti. Monipuolisesti näyttää jakaantuvan myös nuo kuunnellut kategoriat. Myös Top 10:ssä on biisejä laidasta laitaan; on eri tunnelmiin ja myös treenimusaa.

Nyt pistän soimaan tuon tilaston tuottaman uuden soittolistan, jossa on kuulemma mulle sopivia biisejä vuodelle 2015. Katsotaan, maistellaan ja ennen kaikkea odotellaan reissujuttuja!

Katson autiota hiekkarantaa ja sineen taivaan

Elämän suuria heräämisen hetkiä koettu! Katri Helenalla on niin haroittanut silmissä. Ensin katsotaan taivaalle ja sitten heti perään rannalle. Mitä? Mä en ensinnäkään muistanut, että taivaansini on Katria parhaimmillaan. Ja nämä biisit löytyvät vieläpä samalta levyltä. Katson autiota hiekkarantaa, katosin sineen taivaan. Ei pysty pienen pojan aivot sulattamaan tätä outoutta.

On torstai ja päivitän juuri offline-soittolistaa reissulle mukaan. Julkaisen stoorin vasta nyt, jottei täälläkin olisi ihan kuollutta. Aikataulun mukaan vietän nyt kesäistä päivää Cocoa Beachilla, Space coatilla. Avaruusrannalla. Tässä lähistöllä on se kuuluista avaruuskeskus, josta sukkulat lentävät Venukseen. Tai taivaisiin taakse kuun, ohi linnunratojen. Sinne korkeuksiin CMX:n biisin mukaan. Astronautti on monen pienen pojan haaveammatti. Ei mun. Musta tulee isona arkeologi. Vitsi miten cool olis työntyä syvemmälle pyramidin uumeniin ja löytää vielä yksi muumio.

Katselen juuri tän viikon sääennustetta Floridaan ja kohtalaisen epävakaista on. Hämärä jo metsään hiipi, päivänsäde kultasiipi aikoi juuri lentää eestä sen. Ei ehkä niin hämärää luvassa, vaan ukkoskuuroja ja 20-30 astetta lämpöä siinä lomassa. Pakkasin mukaan jo alla näkyvät punaiset shortonkit! COOL! Meen vielä parturiin huomenna perjantaina, jotta saan koko kaljun palamaan kirkkaan punaiseksi. Odotan siis paahtavaa arskaakin johonkin väliin.

Mites toi uiminen onnistuu? Altaassa aivan varmaan, mutta että jotta koska ihan oikeassa meressä? En oikein välitä Suomessakaan uida, koska kalat puree. Täällä on astetta isompia kaloja. I S O J A. Hyi mua etoo otsikot "Hauki puri meidän Jani-Petteriä pohkeeseen".

Hauskaa käydä viime kesää läpi ja etsiä tähän sopivia kuvia. Tää ei ole ranta viimeinen eikä loppu ihmisen. Discon Levottomat tuulet soi. Vaihdetaan! Pimppiksen matkalaulu ja fiilis ylös. Tein juuri viimisen duunihomman ja nyt ostamaan Nipsulle synttärilahjaa. Senkin olette nähneet jo. Nyt puss puss! Perillä on tuolla edessämme jossain. Mennään, mutta ajetaan hiljempaa. Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan. Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä. Ajetaan hiljempaa. Toivon, että matka jatkuu jatkuu vaan.