Noniin nyt luvattuun aiheeseen. Mun ja Jussyn matka alkoi lauantaina kolmella lennolla Helsingistä Miamiin. En juuri välitä lentämisestä, koska puuduttavaa paikallaistuminen, jatkuva rynkytys ja jopa koneessa esiintyvä korkeanpaikanjännä tekee olon tukalaksi. Lentojen jännin juttu olikin välilaskussa Kööpenhaminaan. Alunperinkin vaihtoaika oli tiukka, vain 45 minuuttia. Helsingin päässä kone ei syystä tai kolmannesta saanut lähtölupaa ja niin me laskeuduttiin vain 20 minuuttia ennen seuraavaa lähtöä. Sikakiire! Juostiin läpi terminaalin ja löydettiin oikea portti, jossa oli uusi turvatarkastus. PIIPIIPIIIP alkoi kone huutaa, kun luki mun matkalipun ja niin mua vietiin takahuoneeseen. Ekana mieleen tuli ajatus karvaisesta tullimiehestä kumihanska ja vaseliini kädessä. Toinen ajatus liittyi samaan aiheeseen ja kolmaskin. Lopulta mut pistettiin vain seinää vasten seisomaan ja taputeltiin läpi lappusilla kädet, puhelimet, pädit ja muut kamat. Sitten laput syötettiin vihikoirakoneeseen, joka nuuhki lapuista mahdollisten räjähteiden hajuja. Alla kuva Jussysta poistumassa samasta tutkimushuoneesta. Huomaa helpotuksen ilme, kun vaseliinit jäi purkkin. Cool. Ei lennoista sen enempää.
Lennot olivat perillä joskus yhdentoista maissa paikallista aikaa, joten haettiin vuokra-auto lentokentältä ja ajaapamautettiin suoraan hotelliin. Höpöttelen ajamisesta enemmän joskus toiste, mutta sen verran voin paljastaa mun ekasta ajokerrasta, että kiljuin kuin pieni tyttö surauttaessani kuusikaistaiselle motarille automaattivaihteisella. Hyi. Seuraavana aamuna lähdettiin ajelemaan ympäriinsä ja ihmettelemään.
Palmuja, lämmintä ja ajelua katto alhaalla. Aloitettiin ajelu Miamin kuuluismmalla kadulla Ocean drivellä, jonka vieressä on ne kuuluisimmat rannat. Huikeat maisemat olivat myös Key Biscaynessa, joka on Miami Beachin vieressä. Sinne paikalliset menevät piknikille viikonloppuisin ja niin nytkin olivat tienpielet täynnä autoja ja auringosta nauttivia kunnon kansalaisia. Ajellessa tuli väkisin mieleen vanha pleikkaripeli GTA Vice City, maisemat olivat niiiiiiiiiin tuttuja pelistä. Pitääkin kaivaa jostain vanha pelikone esiin ja verestää muistoja.
Maisemien jälkeen päädyttiin shoppailemaan kalsareita, arskarasvaa, hammastahnaa ja mitä kaikkea lihaasyövä skandinaavi voikin matkallaan tarvita. Ensin pyörittiin Lincoln Road Mall:lla Miami Beachilla, jossa oli selkesti parhaat liikeet ja kohta kädet olivatkin täynnä ostoskasseja. Superdryn paitaa, farkkushortsia, uutta kenkää ja paikallista kahvia. Typerää muuten toi nimenkirjoitus mukiin. Päätin sanoa joka kerta eri nimen, koska ei tuolla kuitenkaan osata kirjoittaa oikein. Jotenkin tavaaminenkin etoo, mieti nyt: AM AI AI GAY EI? Olin siis Justin. Alla kuvia Miami Beachin rannalta klo 9 aamulla, kun aurinko on ollut hetken ylhäällä ja rantavartalot nukkuvat vielä iltaista krapulaa pois.
Käytiin shoppailemassa myös toisella ostarilla Bayside MarketPlacella. Siinä vieressä oli Miami Heatin kotihalli ja matsi parin tunnin päästä, joten ravintolat olivat aivan täynnä faneja. Joka puolella oli menossa mahtava sirkusmeininki. Mekin oltiin heti ensimmäsenä ostoksena Suomessa hankittu liput peliin. Jälkikäteen mietittynä koripallo on melkeinpä osavaltion ykköslaji. Pelissä oli huikea tunnelma! Musiikki soi läpi koko pelin ja kun kotijoukkue lähti hyökkäämään soi ratsuväen fanfaari TYTYDYDYDY. Porukka kävi hakemassa olutta ja evästä läpi koko matsin ja silti tunnelma pysyi yllä. Illan huipesin pelin loppu; Charlotte oli pisteen perässä 10 sekuntia ennen loppua ja pallo heillä. Viimeinen heitto viimeisellä sekunnilla jäi rautoihin pomppimaan ja meni lopulta ohi. BILEET! Ulkoa tuttu sirkusmeisinki täytti hallin!
Muistettiin myös työkavereita mukavalla tervehdyksellä. Varmasti lämmitti tunteita, kuten aurinko meidän nahkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti