maanantai 29. joulukuuta 2014

Se talvinen tarina

Tänään aamulla heräsin omaan tämän talven pakkasennätykseen ja kaiholla muistelin Floridan rantoja. Toki rakastan talvea, lunta, pientä viimaa ja poskipäiden nipistelyä. Nyt vaan pakkanen tuntuu tekevän pahaa ihan luissa asti. HYRR!
 
 

 
Koitan vilusta huolimatta ottaa kaiken irti vallitsevasta talvisäästä. Lunta ja lumisadetta! Vaikka taivaalta satelee vähän, niin ei tarvitse koiraa pestä joka lenkin jälkeen. Karvakuonokin tykkää, kun lumi peittää turhat hajut ja narttujen sekä pupujen jäljitys on niin helppoa! Kuono menee syvällä hangessa ja tuhisee, kun lunta menee sieraimeen. Löydettiin kasa talviomenoitakin, kun seikkailtiin Luolavuorella. Viuh joku pyöräilijäkin ajoi jäistä rataa pitkin alas. Nipsu ei arvosta pyörää yhtään; tätänkin pomppivaa pelleä olis pitänyt päästä kurittamaan, kun häkkyrän selkään uskaltautuu.
 

Ihana joulu on takana. Paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa, herkkuja, lahjoja ja rauhallista olemista. Himosilakkaa! Mun joulun uusi herkku! Netti näyttää olevan täynnä ohjeita, esim tällainen vaiktutaa hyvältä. Mun syömässä versiossa oli pippureiden sijaan pelkästään rosepippuria. Juustoja, kinkkua ja riisipuuroa. Käytiin Nipsun kanssa jakamassa rakkautta Sandy-mammalle ja Amanda-hepalle. Jouluiloa on niin helppo jakaa, kun vähän karvakuonoa rapsuttaa ja antaa porkkanaa.
Palataan taas blogin merkeissä, kunhan sulan tästä syväjäästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti