perjantai 27. helmikuuta 2015

#Dressgate: tämä lato on punainen

UUU! Internet kuohuu arvaillessaan mekon väritystä. Munkin aivot teki samat tepposet kuin miljoonien muidenkin. Ensin mekko oli tummansininen ja tunnin päästä selvästi valkoinen. Jännittävää miten aivot voivat huijata meitä. Selityksen ilmiölle löydät toki helposti googlella, mutta kyse on siitä, että kuvaa katsoessa sun silmät etsii oikean asteen päivänvalon akselilta. Siispä katsot mekkoa joko sinisessä päivänvalossa tai iltaruskon kajastuksessa. Sen jälkeen aivot hylkäävät joko sinisen tai kultaisen värin kuvasta. Eniveis #latobongaus jatkui viime viikonloppuna.
Tämä #lato tässä on punainen ja näet sen oikeissa väreissä, mikäli et ole puna-vihersokea. Tölli löytyy Ruissalosta Tammenterhon opastuskeskuksesta. Jotenkin jännittävästi numeroituja ovia, joiden tarkoitusta tuli mietittyä pidemmänkin aikaa. Koiraa taas kiehtoi ovien alaosissa olevat reiät. joista jokaiseen piti kuono tunkea. Tulee tuosta värisokeudesta aina kerrottua omat kärsimykset. En ole värisokea sanan varsinaisessa mielessä, mutta sählykentillä koen vääryyttä. Joskus toisinaan pelit pelataan parketeilla ja usein vielä vaaleilla parketeilla. Tällöin muiden mielestä valkoinen pallo ei erotu kentästä tarpeeksi, joten sääntöjen mukaan kaivetaan esiin värikkäät pallot ja valmistajat ovat suuressa viisaudessaan yleistäneet neonpunaisen väriset pallot joka paikkaan. Säännöt myös kieltävät neon-värityksen, mutta silti pallo on yleinen. Mun aivot eivät tunnista palloa, kun se liikkuu mua kohti vauhdikkaasti vaalealla parkettipinnalla kirkkaissa valoissa. Silloin pallo hukkuu lattiaan. Mikä tahansa muu liikesuunta, lattiamateriaali tai lattiaväritysei tuota ongelmia. Jännästi jännä juttu!


Tehtiin löytöjä tuolla bongausretkellä. Ruissalon rannalta alkoi jäät lähteä ja Nipsu koitti kovasti mennä perään. Oikeasti uskomaton koira! Keli kuin keli ja se on menossa uimaan. Ei haittaa pienet pakkaset ei jäälautat. Rannalta bongattiin kalojen joukkokuolema; siinä makoili useampi kala kuin mitä mä sain pyydystettyä viime vuonna. Varsinainen kalamies siis! Uskotaan, että onni kääntyy nyt. Löydettiin meinaan myös Roope Ankan ensilantti ja ollaan oltu siitä asti onnekkaita. 5 penniä vuodelta 1919 ja nyt se on kokonaan mun. Tie missä merillä seilannut ja kuinka monen kalan vatsassa ollut. Nyt se on vain mun. Mun aarre. Mun.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti