tiistai 12. marraskuuta 2013

Kun mies on kuin Nalle Puh

Mies on jo pitkän aikaa ollut lempeä ja pölhö kuin Nalle Puh. Kukaties rakastettavakin. Ennen kaikkea suurin yhdistävä tekijä on ollut hahmojen ulkomuoto; hieman kömpelöitä ja pehmeitä molemmat. Kuten Puh, minäkin oon ollut ihan tyytyväinen itseeni. Ei täysin, mutta ihan. Olishan se huikeeta olla hyvässä bikinikunnossa, mutta ei siitä elämänlaatu niin hirvittävän paljon paranisi.

Viime kesällä pistin kovaksi tavoitteeksi parantaa suorituksia salibandykentällä ja pudottaa painoksi 92 kg. Ruokavalioon tein pieniä muutoksia ja liikunnalla trimmattiin loput. Painoa putosi 10 kg ja tavoite melkein täyttyikin. Tosin kesällä mentiinkin sitten sen edestä. Mun keskimääräinen treenikalenteri oli tällainen:

Ma salibandyreenit, alkulämmöksi jalkapalloa ja hallissa kova tempo
Ti ulkoreenit, 6-7 km lenkki, 27 vetoa rappusissa ja 16 min Tabata-kuntopiiri
Ke lepo
To ulkoreenit, 6-7 km lenkki, 2x10 min EMOTM-kuntopiiri, tunti jalkapalloa
Pe sali, selkä, ojentaja, hartiat
La sali, vatsa, rinta hauis
Su lepo

Välillä mentiin vielä kovempaa. Jälkikäteen mietittynä todella kova setti. Kesällä tuloksia tuli ja kunto kasvoi, mutta samalla tuli vastaan erinäisiä ongelmia. Ensin mun jalat kipeytyivät, kun käytin vanhoja paskoja juoksukenkiä. Uusien lenkkareiden myötä ne kivut poistuivat, mutta tilalle tulivat krooniset nilkkakivut ylipronaatoivien askeleiden vuoksi. Lisäksi palautuminen alkoi olla aika rajalla nöin vanhalle miehelle. Loppukesästä jäi jo reenejä väliin, kun tuli mysteerisiä rytmihäiriöitä keskellä päivää. Aika rajut oireet!

Nyt, kun kesäreenit poistuivat, tuli puolet kiloista takaisin ja kunto rapisi melkein silmissä. Lisäksi ruokavalio muuttui täysin, kun mulla todettiin ärtynyt paksusuoli. Enää en pistä mitään kovaa tavoitetta, vaan tahdon mennä hyvän olon mukaan. Paino saa pudota vaikka sinne samaan tavoitteeseen, jos on pudotakseen. Kunto ylös ja hyvä fiilis samalla. Edelleen ohjelmassa on salibandy pari kertaa viikossa ja kuntosali kolmesti. Jatkuvaa intervallireeniä en enää vedä, vaan lenkit mennään enemmän rauhallisesti. Niitä maksimeja ei kokonaan unohdeta, mutta ihan joka reenissä ei niitä haeta.

Alla on kuva lenkistä, kun juostiin Nipsun kanssa maanantaina ennen salibandyreenejä. Ihanaa, kun sekin onnistui ihan flexiä käyttämällä! Näillä eväillä kohti hyvää oloa :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti