Eilen koitti talven suurin päivä tähän mennessä: Siika kävi hiihtelemässä kuin Reippailija-Hemuli konsanaan. Isipappa täytti pyöreitä ja juhlan kunniaksi isi laskemaan mäkeä Paippiin, koska ulkoladut olivat astetta märemmät. Viime hiihtoreissusta olikin aikaa pari talvea ja ensikosketus suksiin aina yhtä vaikeaa. Ei aivot ymmärtäneet, että jalat eivät liiku vaan vitsi on siinä, että liikuttaa suksia. No oli miten oli, ainakin mun hiihto oli olympiatason show! Heti ensimmäinen tiukka mutka suoraksi ja päin betoniseinää :D Pari kertaa tuli myös nojattua sauvaan vähän kovemmalla kädellä, etten muksahtanut tantereeseen. Hiki oli aivan mieletön, vaikka vauhti jäikin vaatimattomaksi. Silti aivan huippufiilis maalissa!
Yllätyshiihtojen jälkeen juhlimukset vedettiin läpi lähiperheen kanssa. Lahjaksi pukki toi tällä kertaa uutta monoa, hiihtoasua, villapaitaa ja pipoa. Taisi konjakkipullon pahvilaatikostakin löytyä pötkö lauantaimakkaraa :) Korttiin hain fiilistä isin palvelusajasta merivoimissa ja tunnistettavista viiksistä. Kertakaikkiaan hyvät bileet! Hillokin maistui, kuten Hemulille suorituksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti