Vuosipesun paikka

Musta on tässä vuosien varrella tullut tosi laiska kaikissa pesujutuissa. Kotona lattiaa jaksaa pestä kerran pari kuussa. Suihkussakaan ei todellakaan jaksa jalkoja saippuoida joka kerta. Taitaa miehillä muutenkin olla suihkut niin, että kainalot ja nivuset kuurataan huolella ja muut vesi hoitelee. Ikkunoiden pesu on taas yhtä helvettiä; on nykysessä asunnossa pessyt lasit kolmesti viiden vuoden aikana. Äiti ethän lue tätä? :D

Aikaisemmassa postissa oli kuva Nippen tassunjäljestä Hiivatin pyllyssä. Siitäkin voinee päätellä, että auto ei paljon pesuvettä näe. Auton kohdalla oon aina luottanut vuosipesutaktiikkaan. Ei se pikkuauto siitä kasva, vaikka kuinka kastelee, ja heti pesun jälkeen se kuitenkin on aivan kurainen. Tai joku pullasorsa jättää terveisensä katolle. Kevään korvilla, kun kesärenkaat on alla, näytän peltipinnoille vahapesuainetta ja sisällekkin imurin putkea. Joskus jaksaa jopa muoviosatkin pestä kirkastavalla pesuaineella. Huhhu! Ihan joka vuosi ei sitäkään tule tehtyä!

Eilen koitti Nipsun ensimmäinen painajaispäivä tälle vuodelle. Raksi kalenteriin. Iskä oli vihdoin saanut haettua shampoota apteekista ja mentiin oikein porukalla kylpyyn. Aika pelottava paikka se amme, tuumii Nippe. Liukas, kaikuva, ikävästi märkäkin. Jotain pahanhajusta möhnää hierotaan joka paikkaan ja ällöttää. Hyh, joko täältä pääsis pois?

Jälkikäteen se ällöttävä uusi haju pitää peittää, selvähän se. Hinkataan nahkaa vähän iskän pyllyn hajuiseen sohvaan. Hierotaan kuonoa eteisen mattoon. Peppua heilutetaan tietenkin sängyssä, missäs muualla. Vartti ahkeraa touhuumista ja olo alkaa olla siedettävä. Jee! Sitten on tukkakin kivasti kuin kreppiraudalla laitettu, joten voidaan alkaa keskittymään lätkäpeliin. Go Suomi!