Eilen lupailin tarinaa Nipsun operaatiosta ja tässä puolityhjentävä selitys. Nipsulla oli selässä suuri patti, joka tuntui kasvavan. Kävin näyttämässä eläinlääkäritädille ja hän ei osannut sanoa varmaksi patin olomuotoa. Rasvapatti, erikoisen suuri karvatupin tulehdus tai kasvain oli ensimmäiset arvaukset. Nooh sen jälkeen oli helppo vastata kyllä, kun eläinlääkäri suositteli patin poistoa ja patologisia tutkimuksia. Operaatio lykättiin seuraavalle maanantaille ja koko viikonloppu meni kyllä haikeissa mietteissä :( Järjestin Nipsun kyläilemään koirakaverinsa Maurin synttäreitä viettämään. Ruokakuppiin pistin parempaa Seppälää eli oikeen Cesar-ruokaa. Yöksi viekkuun tiukkaan haliin ja muuta samanlaista hempeilyä.
Koitti maanantai ja koiruuden jättäminen eläinlääkäriin. Surullinen, tunteikas maanantaiaamu siitä tulikin. Vaikka operaatio oli pieni ja lyhyt, niin hyvin vaikeaa oli jättää murunen sinne häkkiin. Siitä matka kävi töihin ja kolvasin kovalla innolla odottaen kolmea. Sitten kiireellä hakemaan murua. Ei tarvinut kuin ulko-ovi avata ja surullinen ulvonta kuului :( Nööy, Nipsu se siellä kaipasi kotiin.
Onneksi koira oli pirteä ja iloinen, kun pääsi pois häkistä. Ihana isi sai paljon pusuja ja loputkin surut hävisivät heti ulko-ovella. Leikkaus oli pari viikkoa sitten ja nyt loppuviikosta vietiin tikitkin. Lääkärin lausuntokin oli helpotus: patti oli talirauhasen tukkeuma ja aivan vaaraton. Ihanaa! Nipsukin on jo unohtanut tikit ja leikkaushaavan. Life is good, sanois poika tähän.
Nipsun elämä hymyilee. Isikin vähän jo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti