perjantai 2. tammikuuta 2015

Kiss my Turku

Turku Touring ylläpitää Kiss my Turku -kampanjaa, jossa paikalliset ihmiset julistavat kotikaupungin mahtavuutta ja markkinoivat erilaisia tapahtumia. En nyt itse ole liittymässä kampanjaan, vaan liityn ylistäjien kerhoon. Ylistyssanoja piisaa; Suomen vanhin kaupunki täynnä historiaa, kaunis saaristo, upeat nähtävyydet Tuomikirkosta alkaen jne. Onhan noi kivoja juttuja, mutta mun ylistysvirret sisältävät ihan erilaisia sanoja.

Mun koko maailma on täällä Turussa. Koti, rakkaus, työt, harrastukset. Kaikki on sopivasti lähellä. Ainakin jos vertaa Miamiin, jossa ajoin tunnin ajan motarilla ja päädyin silti Miamiin. Joka päivä voit astua ovesta ulos ja lähteä näkemään Turkua. Kävellen olet pian irvistelemässä vuohille Kupittaan lintupuistossa. Vartin autoilu koiran kanssa ja olet ylittämässä jäätynyttä jokea Förillä. Puolessa tunnissa olet Ruissalon päädyssä varpaat meressä tai nauttimassa Suomen parhaimpia ruoka-annoksia Kaskiksessa. 
Aurajoki, Turun sydän, on kaunis myös talvella. Joen rannalla kokee kulttuurin, historian ja kulinarismin hyökyaallon. Upeita nähtävyyksiä ja kokemuksia on tarjolla lähes kaikkialla muuallakin, mutta tämä jokiranta on ainutlaatuinen. Ihan kuin se sitoisi kaupungin paikalleen.

Näkemistä riittää mun silmille joka kerta, vaikka piirit on pienet. Tämäkin kaupunki sykkii elämää. Ihmiset, huhujen mukaan hiljaiset ja sisäänpäinkääntyneet, maustavat kokemusta. Useimmat antavat sun nauttia näkymistä ihan yksinäsi, mutta ai että niitä hetkiä, kun istut konservatorion pihalla syömässä kinkkuvoileipää sekä muna-pekonikuppeja ja viereen pöllähtää naikkonen päivittelemään kaunista auringonpaistetta Suomen joutsenen kyljissä. Hetken kuluttua huomaat kiroavasi mielessäsi, että olisipa toinen muki, josta jakaa tätä minttukaakaota. Vähän kerrallaan turkulaisuuskin muuttuu, merkit on niin ilmassa. Oli jotain lintujakin ilmassa iso parvi, josta mummeli tuli mulle, koiraakuljettavalle pipopäälle, päivitttelemään, että mitä on nuo linnut? Nuo linnut, joita on jumalattomasti? Siinä mieli palailee ala-asteen biologian tunnille hahmottamaan kottaraisen ja tilhen eroja ja koet palan sosiaalista kanssakäymistä, jollaista ei vanha turkulaisuus sisältänyt lain.
 
Kotiinpalaaminen on kerta kerran jälkeen sydäntä lämmittävää. Mulle tuli vartti sitten matkatoimistosta postia lentolipuista, jotka suuntautuvat Shanghaihin 17.1. Kuukausi edellisestä reissusta ja lähden toiselle puolelle maapalloa. Pienenä kaivoin hiekkalaatikolla kuoppaa, jotta pääsisin Kiinaan. Nyt mun sydän jää tänne hiekkalaatikolle, vaikka silmät menevät seikkailemaan muualle.


1 kommentti: