Maisemia, mustikoita ja härkiä

Eilinen ilta oli kummajainen näissä heinäkuun tohinoissa; ei treeniä, ei menoja. Tai olisihan mulla ollut jalkapalloa höntsätyyliin, mutta en jaksanut mennä. Kroppa pyysi lepopäivää. Näin oli hyvä hetki pyhittää ilta seikkailulle. Oikeasti mua ällöttää toistuvat koiralenkit kotomaisemissa ja on ihanaa päästä usein katsomaan uusia näkymiä. Välillä tulee ajettua pitkiäkin matkoja, jotta pääsee johonkin mielenkiintoiseen paikkaan.

Päädyin Nipsun kanssa eilen Härkätielle Lietoon ritarimaisemiin. Auto parkkiin ja silmät auki. Ekana mieleen tuli 7 veljestä, kun he juoksivat härkiä karkuun isolle kivelle. Kyllä tuon kivennyppylän päälle mahtuisi useampikin veljes. On siellä joskus jotain linnoitustakin ollut ja juuressa vieläkin kaunis kartano.

Hop hop reippaana kukkulan päälle ja aivan mahtavat näkymät avautuivat meille. Liiankin mahtavat, kun Nippe noin korviaan luimisteli.

Veljekset taisivat kivellä odotellessaan haaveilla pyllimakkaraleivästä. Ei tullut meillekkään mukaan ryynimakkaraa, vaan kerättiin reissulla astetta paremmat eväät. Näitä eväitä pitääkin mennä hakemaan lisää, kun ne nyt tuntuivat olevan kypsiä ja maukkaita.