The chosen one ja Nipsu

Luin juuri Iltalehden uutisen Saksan jalkapallopelaajan ylimielisestä tekstistä The chosen one nappulakengässään ja mietin, että nyt se on ohi. Ei yöllistä valvottajaa, ei kahvipaikkakeskusteluja puremisista. Ei tulosvedon tulosten ratkomista pelaamalla Fifaa kämppiksen kanssa. Harmittavaisesti 4 vuotta seuraaviin kisoihin. Mun kisakunto olisi kestänyt vielä muutaman matsin. Toki plussana tuo, että ylimielistä käytöstä ei tarvitse katsella. Sitä on mun lähipiirissä aivan tarpeeksi. Kovin monella rivipelaajalla ei ole edes varaa noihin teksteihin kengässä. Ärsyttävää oli myös katsella muutamien pelaajien jatkuvaa sukeltelua. Yök!

Sitten se iski tajuntaan. Päivää vajaa kuukausi Valioliigan alkuun. Taisin vielä kameraa ostaessani saada 3 kk katseluoikeuden pelejä näyttävään kanavapakettiin. Oujee, on taas jotain mitä odottaa. Ei mulla kotona televisio juurikaan muuten ole päällä, paitsi pelikäytössä. Ainakaan näin kesäsellä. Joskus joku onneton leffa pyörii. Tai Leijonan luola siinä taustamölynä, kun heitän palloa koiralle. Tittidiidiii musiikkikin kelpaa siihen touhuun paremmin. Palataan takaisin jalkapallon äärelle. Valioliigassa eniten koukuttaa se, että pienempänä niitä pelejä tuli katsottua lauantaisin kakkoselta ja samalla jännitettyä vakiorivin osumista. Vanhaan hyvään aikaan Yle vielä palveli ja
näytti pelit ilmaiseksi. Viime vuosina pelien katsominen on jäänyt enemmän juottolapuuhiksi, mutta tuloksia on tullut seurailtua tarkkaan ja etenkin tilastoja. Tämä siksi, että joukkueen ja työporukan kanssa pelataan Fantasya veren maku suussa. Siinä valitaan 11 pelaajaa, jotka saavat pisteitä pelatun ajan, maalien, syöttöjen yms pelisuoritusten mukaan. Hyvin koukuttavaa! Pelien jälkeen seuraava viikko menee vaihtoja ja kapteenivalintaa miettiessä. Maanantaiaamuisin töissä kierroksen voittajan tunnistaa leveimmästä hymystä. Suosittelen vahvasti kokeilemaan, mikäli yhtään kiinnostaa.

Mikäli ei, niin tässä Nippeliinin suosituksia vaihtoehtoisiksi tekemisiksi.

Joo okei, märkää koiraa halko suussa. Ei voita urheiluhullun sydäntä vielä toi. Entäs tämä?

Mmmmm mansikkaa! Tulee mieleen lapsuuden ajat mummolassa, kun kierrettiin kaikki ojanpohjat läpi keräämässä metsämansikkaa, jotka sitten pujotettiin oljenkorsiin. Niistä mummi sitten teki tortun. Valmis torttupohja, kostuketta, kermavaahtoa ja mansikat päälle. Ei muuten ole parempaa! Varsinkin, kun sen tortun vielä söi lauantaina viiden aikaan katsoen Ylen lähetystä..