Sekametelisoppaa ja kermavaahtoa

Mulla on menossa töissä luova rahkatauko ja selailen viime aikojen otoksia kuvakansioista. Eläinrikasta elämää on näköjään viime aikoina ollut. Mun takapihalla kulkee joki(virallisesti oja), jossa asuu jokiankkoja ympäri vuoden. Siellä missä ankkoja, siellä mummoja. Joen pohjassa lienee useampikin diabetekseen kuollut ankka, kun katselee sitä pullamäärää, jonka mummot ankoille syytävät. No kukin tyylillään. Kävin Nippen kanssa myös tatuointitorneilla viime viikolla. Tulin ensimmäistä kertaa torneille eri reittiä ja silmiin osui yksi betonikasa, joka on lähes alkuperäisessä loistossaan. On siinä jotain pientä tussisuttua kyljessä, mutta eivät peitä kokonaiskuvaa. Surullisen jylhä näky on. Tatuoinnit tornien kyljessä vie ajatukset pois sodan synkkyydestä. Teksti "kännis vittu" lyö koko tornit leikiksi. Näin rauhan aikana kannatan ehdottomasti eläväisiä torneja. Teksti oikeestaan selittää tatuointien laatuakin.

Katsoin Metsämäen tarjontaa ja seuraavat ravit olisi ensi viikon perjantaina. Hitto aivan väärä päivä, kun Florida lähenee vauhdilla. Palataan siis mun aiempaan rakkaaseen harrastukseen. Kävin eilen tuomaroimassa seuran kehitysvammaisten joukkueen ystävyysottelua. En oikein tiennyt mitä odottaa, koska näin pojat todellisessa kilpailutilanteessa ensimmäistä kertaa. Hyvällä fiiliksellä siellä menivät molemmat joukkueet, joten tuomarina jouduin viheltämään ehkä 5-6 vapaalyöntiä. Harkoissa olen pyörinyt useammankin kerran ja joukkueen asioita hoidan päivittäin. Huipputyyppejä täynnä koko joukkue. Perttikin, joka vääntelee mun naamaa tuossa alla, peruutti kuulemma mun lomat, jotta pääsen poikien kanssa sählyä pelaamaan. MMM kiitos siitä! Huomaa jokaisen päässä uudet suojalasit, joiden hankintaa eräs vakuutusyhtiö lähti tukemaan. Peukkua peukkua tukijoille!

Tajusin nenäpäivää miettissäni, että on piirrustelu jäänyt kovasti paitsioon. Mun bravuuri on se sininenäinen nalle tekemässä jotain. Ei punainen, vaan vaaleansininen nenu. Se on mulle sellanen kuva, että voin piirtää sen vaikka "kännis vittu". Enhän mä oikeasti mitään osaa piirtää, mutta kopioinnissa olen keskivertoa parempi. Nalle on niin palanut verkkokalvoille kiinni, kun yhteen aikaan piirsin niitä joka korttiin ja lappuun. Isosena ollessa piirtelin noita leireillä tytöille, jotka olivat heti "UUUUUUUUUU". Sain itseasiassa takaisin valokuvan yhdestä sellaisesta piirroksesta. Tuo keinuva nalle on suunnilleen 10 vuotta vanha. Kuka pölö noita säästää? Toisessa kuvassa on ipadin piirrosohjelman testauksessa tuherrettu eläin.