maanantai 20. lokakuuta 2014

Viikonlopun helmet

Kerrankin voin kertoa mun viikonlopun sisällön samaan malliin, kuin normaalit ihmiset. Ei töitä, ei salibandya, ei talkoita. En tarkota, että oisin silti laakereilla levännyt. Ei toki. Kuitenkin sain itse valita mitä teen ja mitä en. Huippua! Kävin perjantaina töiden jälkeen salilla sitä maastavetoa rykimässä ja treenasin allitkin samalla. Sitten koiran kanssa lähitmetsään halkopainimaan. Molemmilla fiilikset ihan katossa, kuten näkyy. Onneks kärpäsaika oli loppunut jo, on toi suu auki -pyöriminen sen verran nolon näköistä! Illemmalla vähän shoppailua ja itkut Vain elämän tahdissa. Iltarahkat sohvalla ja pitkät yöunet zzz.
























Lauantaina tein taas pitkästä aikaa jotain äärimmäisen noloa. Olin meinaan omasta mielestä aerobic-tunnilla. Sali täynnä jumppahousutytyjä ja kaikki kolme miestä. Kolme! Tai mä ehkä se puolikas, joten kyllä hävetti. Tunti oli noita nykyajan muodissa olevia HIIT-tunteja eli mahdollisimman kovaa mahdollisimman pieneen aikaan, Puoli tuntia keskivartalotreeniä nimellä CXWORX ja rehellisesti voin sanoa, että ekat vartin pidätin oksua. Sitten tehtiin kyykkyjä, joiden aikana sain hiukan palauteltua vatsaa ja alkoi löytyä luottamus siihen, että aamupala pysyy sisällä. Sitten taas sykkeet kattoon ja oksu kurkkuun. Tunnin jälkeen tein salin puolella jalkatreenin ja päivä oli sitten siinä. Kiitos ja moro! No eipäs, sportti antoi hyvät energiat loppupäivään. Lähdettiin Nipsun kanssa tutkailemaan venesatamaan veneennostoa ja talviteloille laittoa. Huomaa saunanjälkeinen toppapuketuminen!



















Vitsi mikä paikka tuo venevarikko. Päätin siellä, että musta tulee merikarhu. Tatuoin habaan ankkurin ja Äidin. Pohkeeseen rikkinäinen sydän ja Nipsulle ostetaan pelastusliivit. Sitten ostetaan tää puinen paatti, jolle menetin sydämeni. Laitetaan se nätiksi ja asennetaan näyttävä ruori. Kylkeen maalataan merensinisellä värillä Merenhuiske. Lähetetään Siika vielä oikeiden merikarhujen oppiin ja sitten tällä seilataan maailman merille.


Jos Nipsusta ei merikoiraa tule, niin ehkä peltomyyrä. Möyrii talven tuloon valmistautuvalla pellolla ja haistelee petojen hajuja. Yhtäkkiä näköpiirissä on musta-valkoinen suuri peto. Korvat pystyyn ja hyökkäykseen! Sitä iloa, kun peto on karkoitettu ja isi on turvassa. Sitten taas tarkkana nuuskimaan uusia hajuja.





Parasta viikonlopussa oli se aika, kun sai käyttää siivoamiseen. Kerrankin sai pestä pöntön oikein ajan kanssa. Samaten laittaa lakanat, pyykit ja järjestellä vaatekappeja. Uppouduin jopa mun yksinäisten sukkien laatikkoon. Joo kyllä, pistän kaikki yksinäiset sukat yhteen ja kerran pari vuodessa etsin niille kaverit. Mä olen aivan liian tohelo pesemään sukkia pareittain ja aina on sukka, jolla ei ole paria. Kaikki samaan paikkaan viettämään yksinäisyyttä ja sitten paritan sieltä ne, joilla on toivoa paremmasta. Iltapuhteena heitin talvigummit pyörään ja sen jälkeen koirapuistoon ihastelemaan Shar pein pentua. Aww miten ruttuset koirat voivat olla söpöjä! Nipsu sai muuten veneenlaittopalkaksi pari kolme lettua ja eilen oli suoli rutussa siitä ilosta. Kannatti silti herkutella, jos koiralta kysytään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti