What if I?

Tiedätkös onni on tässä ja nyt! Mulla on masu täynnä lounasta, työt tältä viikolta tehty, lähden kohta salille tekemään selkä-ojentaja -treenin ja kuuntelen sitä ennen Softenginen tänään julkaistua esikoisalbumia. Nämä jätkät maalaa aivan mielettömiä kuvia biiseillään. What if I on soinut parikin kertaa ja tulen niin soittamaan sen pilalle. Broken reflection haisee ja maistuu hiukan Jared Leton tuotannolta, eikä siis pahalla sanottuna. Kokeile itse!

Syksyn lehdet on Nippelle sama juttu, kuin talviset lumikasat. Jos on kasa lehtiä, pitää sinne päästä möyrimään. Jos isi potkii lehtikasaa ilmaan, pitää mahdollisimman moni lehdistä napata ilmasta. Kaikkein pahinta tai kivointa on se, kun iskä heittää kaikki lehdet ilmaan. Oi että sitä saaliin määrää!

Nippe oli tiistaina mukana hoitelemassa sählyjoukkueen peliasuja Artukaisissa ja poikettiin siinä matkan varrella Ruissalossakin. Se on meille enemmänkin talven, kevään ja kesän retkikohde. Oltiin ehkä ensimmäistä kertaa syksypäivänä siellä ja oli mykistävän kaunista. Ei edes menty perinteisiä rantareittejä, vaan lähdettiin rämpimään metsään ja osuttiin sattumalta luontopolulle, joka kiersi kasvitieteellistä puutarhaa. Pitkospuita, rappuja, lehtikasoja, kaatuneita puita, linnunpönttöjä. Hirvenkakkaa ja pupuntupsuja. Iso lampi, omituisia taideteoksia, ränsistyneitä taloja. Sitä kaikkea ehditiin nähdä tällä reissulla.

Aika mannekiini koiraksi! Luulis kyrsivän, että aina pyydän istumaan jonkun muka-kauniin asetelman eteen ja näyttämään nätiltä. Oon kyllä sanonut, että sitte avataan suu jossei kiinnosta poseerata. Ei jäädä hautomaan ketutusta, kun se jossain kohtaa räjähtää käsiin Nyt sitä maastavetoa moro!