Kun häkki heilahtaa

Mun tavoitteena on käydä pari kertaa viikossa muissa maisemissa ulkoilemassa. Jotain muuta maisemaa, kuin niitä samoja koiralenkkejä kiitos. Pysyvät nekin mielenkiintoisina, kun välillä vieraalla maalla tallustaa. Sielu huutaa uutta ja mieli kaipaa vanhaa tuttua. Näin ainakin mulla. On mulle muodostunut useampikin paikka, johon reissaan säännöllisesti. Mikkolanmäen ilmatorjuntatorneilla käyn parin viikon välein tutkailemassa uusia taideteoksia. Nipsukin diggailee, koska meillä on siinä edessä metsässä aina halkotalkoot ja risupainia. Toinen suosikkimesta on Tuomiokirkon läheinen jokiranta.  Kolmas, säväyttävin, on Kakolan vankilan rauniot.

Kakola huokuu jännitystä. Mitä on pitänyt tehdä tuonne joutuakseen? Kuinka paljon kiviseinät ja piikkilanka ovat ahdistaneet mieltä? Nytkin, syksyn viimeisenä lämpimänä ja valoisana iltana, kantautuu elämän äänet mäelle. Ihmisten naurua, juhlintaa, liikenteen hurinaa. Kuinka raadollista on ollut istua pienessä kopperossa pienen ikkunan ääressä ja kuulla, kuinka elämä menee ohitse? Pätikö täällä elokuvissa esitetyt vankilakliseet? Ei pudotettu saippuaa tai huumeita salakuljetettin pempussa? Näitä kysymyksiä syntyy kerta toisensa jälkeen, täällä vankila-alueella mun mielikuvitus käy kuumana.

Pari vuotta sitten Kakolassa järjestettiin esittelykierroksia ja ei tullut mentyä. Silloin ei osannut arvata, että nyt haluttaisi kovasti päästä sisään tutkimaan. Typerä nuorukainen olin! Nyt sisätiloja näkee parhaiten Youtube-videoista. Ei mua ihan niin paljon kiinnosta, että murtautuisin sisään. Voin saman tunnelman kokea tietokoneen näytön kautta. Ja tutkailla säännöllisesti uutisia, että josko esittelykierrokset sittenkin palaavat kalenteriin. Rakennukset raunioituvat kovaa vauhtia ja uutta taloa rakennetaan mäelle jatkuvasti. Elämä on palailemassa mäelle pikkuhiljaa. Ainakin taloissa näkyy valoja ja muita asumisen merkkejä. Ei kuitenkaan näiden massiivisten rakennusten sisään. Jos ei niille löydy uutta käyttöä pikaisesti, niin äkkiähän ne on purettu ja Siika yhtä suosikkikohdetta köyhempi.