Joojoomies tekee hyvää

Kehitys henkisestä joojoo-miehestä mieheksi, joka sanoo useimmin JOO on vasta aluillaan, mutta tulokset on jo tässä vaiheessa hyvin kannustavia. Eilen sain aikaiseksi niiin paljon hyvää, että voinen kattaa loppuvuoden pahuudet sillä.

Meille tuli seuraan sattuman kautta aikuisten kehitysvammaisten säbäilijöiden joukkue, joka reenailee kerran viikossa. Joukkue oli ennen kaupungin toiminnan alla, mutta siellä joku virkaintoinen päätti aloittaa pyllyilyn ja hajoittaa porukan vedoten uusiin ikä- ja sukupuolisääntöihin. Meille peluri on peluri siinä, missä kuka tahansa muukin ja päätin itse järjestää joukkueen asiat kuntoon. Meillä on myös nimellinen kausimaksu 60 € jokaiselle jäsenelle, joka on tähän mennessä osoittautunut juuri sopivaksi noin 15 hengen harrasteryhmille. Työssäkäyvälle jäsenelle tai vanhemmalle toi summa ei ole tähän mennessä ollut kynnyskysymys, mutta juuri kehitysvammaisille se on iso raha. He kun saattavat työkseen tehdä sitä samaa työtä vaikka kukka-auton kuskina ja nauttia kunnan maksamaa työosuusrahaa 0-12 € päivässä. Siitä samasta duunista, mistä toinen saa 12 € tunnissa. No mun pointti tuli varmasti selväksi: tämä joukkue tarvitsee jelppiä muilta, kun tuo reenivuoro maksaa vuodessa sen 550 €. 

Porukalla on tulossa kauden päätapahtuma marraskuussa eli Kiikku-turnaus alueen muita kehitysvammaisjoukkueita vastaan. Peleistä on puhuttu viikkotolkulla ja mailoja käyristellään kovaa vauhtia. Järjestin jo keräyksen seuran muiden joukkueiden kesken, jossa vaatekaapin perukoille unohtuneet vanhat mailat ja muut varusteet saivat uuden elämän tuolla uudessa porukassa. Nyt eilen sain yhden alueen ison kauppaketjun sponsoroimaan joukkueelle peliasut turnaukseen. Tsingtsing 250 € hyvää! Lisäksi on mulla anomus vetämässä eräälle vakuutusyhtiölle, että jos saataisin lahjoituksena suojalasit tai edes osa hankintasummasta. Turvallista, ehkäisevää hyvää työtä. Hyvän mielen juttuja.

Eilen illalla käväisin lahjoittamassa vielä aikaani vapaaehtoistyöhön. Alunperin mun piti tehdä kasvomaalauksia lapsille, mutta se homma oli jo myyty teinityttösille. Niinpä musta tehtiin ylin banaaninleikkaaja, mehunkaataja, muksujenkaitsija ja mainoskuvaaja. Tän postauksen kuvat on omaan käyttöön kuvattuja ja tietenkin luvalla julkaistuja taiteellisia otoksia.

Tehkää ihmiset hyvää! Anna paljon, saa paljon. Tai ota edes käsinukkeselfieitä, josset hyvään tekoon kykene!