maanantai 6. lokakuuta 2014

Heppatyttöpoika




















Välillä sitä koittaa tuijotella elämäänsä ulkopuolisen silmin. Ihan kuin olisi kärpäsenä seinälankussa ja näkisi kaiken, mutta ei sanoisi mitään. Mä saan aina siitä jotenkin sellasen mielikuvan, että ulkopuolisena ihmettelisin kovasti mun elämän ratkaisuja ja sattumuksia. Pessimistipeikon ajatuksia. Koitan kovasti muuttaa elämää siihen suuntaan, että aina sanotaan kyllä. Luulen, että se on reitti positiivisempaan mieleen ja onnistumisiin elämässä.

Kun nainen kysyy multa: "haluatko lähteä tallille" oli vastaus simppeli. Hyvin mielelläni. Mielikuvani hevosista rajoittuu lähinnä mukulana luettuihin heppakirjoihin ja pureviin poneihin, joita oli mummolassa kalastusreissujen varrella. Okei järkytys varmaan monelle, mutta luin varmaankin kaikki tyttöjen heppakirjasarjat läpi. Olin nopea lukeamaan ja ahmin kirjoja piittaamatta aiheesta. MMMM Nummelan ponitalli. No se vanhoista mielikuvista ja nyt uusia hankkimaan.




















Aikuisen miehen sisäinen heppahullu höristää korviaan ja esittelee Amandan. Ensinäkeminen oli varmasti yhtä jännää molemmille. 16 v teiniheppa ja vanha Siika tuijottelee toisiaan ja miettii, että mitähän toi aikoo. Pitäisköhän juosta karkuun vielä, kun pääsee? Tähän kysymykseen ei pidä vastata "JOO", vaan kaivaa ne munat esiin. Ja sitten kaivetaan namit esiin. Tie teinin sydämeen käy antamalla omenan tai lakritsin makuisia namuja. Ai että! Sen jälkeen ollaan bestiksiä loputtomiin tai ainakin niin kauan, kun namusia riittää.


Kärpänen miettii tässä kohtaa, että mies mitä hittoa puuhaat? Kuka aloittaa tallielämän kolmekymppisenä? Et kai vaan juokse naisen pillin mukaan? Kärpäsellähän ei ollut lupa kommentoida mitenkään, joten hyss moisille ajatuksille. Elämä on liian lyhyt kaavoihin kangistumiselle ja eiei-meiningille. Amanda alkaa tottua mun läsnäoloon ja ollaan oikeestikin jo ihan kamusia. Ja mitä maailma olisi ilman uusia frendejä? Nii justiinsa, hys hys kärpänen. Sitä paitsi heppa oppii multa olemaan COOL. Kato vaikka!




















Mua hajottaa toi viiminen kuva :D. Tuo ilme, asento, maailmanmiehen meisinki ujon pojan hymyllä. Pitää äkkiä julkaista tää tarina tai poistan sen vielä. Se kärpänen ainakin kuoli jo nauruun....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti