maanantai 27. lokakuuta 2014

Topi ja Tessu

Otsikko viittaa ehkäpä parhaimpaan Disneyn elokuvaan ja samalla menneeseen viikonloppuun. Olipa siis kerran Tessu (Nipsu), ajomäyräkoira parhaasta päästä. Tessu asustelee Hilma-muorin (Siika) hyvissä hoivissa ja vierailee landella aina välillä syömässä halkoja.



Eilen Tessu pääsi vapaana kävelemään Hilman kanssa ja nauttimaan poutaisesta sunnuntaista. Landella ku ei ollut kiire mihinkään, niin rauhassa tassuteltiin läheisiä pikkuteitä pitkin ja tutkailtiin landepaukkujen asujaimistoja. Oli jännittäviä porkkanakasoja, pelto täynnä mätää punakaalia ja tuhansia lavoja. Ilma suorastaan huokui seikkailun tuoksua!


Tässä kohtaa kaikki pidättää henkeä, kun elokuvaan tulee mukaan Topi(Kettu), tuo viekas karvakuono. Topi asui Tessun elämään yhtäkkiä yllättäen sekä Hilma-muorin ja Tessun että myös itsensä. Alkoi peräsinmeno, jossa kaikki osallistujat kuulivat mitä Kettu sanoo. Topi paineli metsään perässään haukkuva Tessu ja kirosanoja huutava Hilma. Tessu pysähtyi aivan hetkeksi katsomaan Hilmaa ja kuuntelemaan odotuskäskyjä. Sitten häntä heilumaan ja Topin perään, harvoin saa tällainen cityajomäyräkoira jahdata oikeaa luontokappaletta. Episodin hämmentävin hetki oli, kun tilanteenseen liittyi Pösö, tuo vanha ja ärhäkkä metsästyskoira. Pösö oli selvästi jonkin eläimen jäljillä, luultavasti saman ketun perässä. Kohta Hilma jo kuulikin kuinka Pösö ja Tessu tappelivat siitä, että kumpi tätä kettua jahtaa. Tappelun vihaisten ja hätäisten haukahdusten jälkeen metsän täytti syvä hiljaisuus.
Ei auttanut muu, kuin hälyttää etsintäpartio kasaan kiertelemään metsää. Kohta metsän hiljaisuuden peittivätkin Tessu-huudot. Jossain kohtaa Hilma sammutti Sporttrackerin, kun täynnä oli 6,5 km ja akku loppumassa. Maisema toisti itseään: puita, kiviä, hirvenkakkaa, peurankakkaa, jäniksenkakkaa, ihmisenkakkaa, puita, kiviä... Kaksi tuntia Hilma juoksi metsässä huutaen. Herkempi Muori olisi jo tullut uskoon rukoillen Tessun löytymistä. Mielessä taisi käydä jo uuden koiran hankkiminenkin. Sitten puhelin soi. Pelastus! Tessu oli istunut läheisellä tiellä ja epäillyt pelastuspartion tarpeellisuutta. Pitikös nyt ihan näin isolla porukalla tulla mua hakemaan. Tessulla oli päällään aiemminkin blogissa esitelty aktiivisuusmittari. Kun normaalia aktiivisempana päivänä tulee kasaan noin 7500 pistettä, niin oli Tessu saanut tässä kahdessa tunnissa kerättyä jo 8500 pistettä. Soiton jälkeen Hilma alkoi itse keräillä itseään keskeltä umpimetsää ja suunnistaa parin pellon yli läheiselle tielle. 11 kilometrin tallustelu, kura, märät jalat, peurankakka ja hirvikärpäset olivat pientä riesaa, kun mieli oli helpottunut. Kotomatkan tunnelmat näkyy alla olevasta kuvasta. Kettujahdin uuvuttama ajomäyräkoira nukkuu kuono autonovenkahvassa. Palataan viikonlopun muihin tunnelmiin tuonnempana.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti