Liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan

Keräilin itseäni lauantai-illalla sohvalta kahden jalkapallopelin jälkeen ja mietin, että missä vika. Olo oli laiskistunut ja mukavan rento. Silti jotain oli pielessä. Mmm mahan kurina sen lopulta paljasti; syypää oli tuo ärsyttävä pikkunälkä. Tai isokin. Nopea laskutoimitus ja päivän saldoksi tuli aamupala, rahka ja broilersalaatti. Siipä jääkaapille toteamaan, että mikään näistä ei nyt kelpaa mielitekoon. Oli saatava jotain jännittävää. Yksi ynnä yksi on noin kaksi eli päätin lähteä ulos seikkailemaan ja syöpöttelemään.

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ainakin sateinen ja pimeä ilta. Keksin kotona idean googlata lähimaastosta joku nuotiopaikka ja mennä sinne paistamaan kyrsää. Nopeasti paketti makkaraa lähikaupasta ja vähän halkoja mukaan taloyhtiön halkovarastosta. Sitten auton nokka kohti Vaarniemeä, Kaarinaa. No kai lienee selvää, että oli huono idea :D Tuntematon paikka, todella pimeä ja synkkä sää sekä mun seikkailijan rohkeus. Pääsin ulos autosta todetakseni, että metsässä on äänekkäitä eläimiä ja mulla ei ole mitään käsitystä mihin suuntaan lähteä taapertamaan. Hyi. Siispä uusi ajatustuokio ja päätös lähteä kotiin taloyhtiön grillipaikalle. Ai että! Grillimakkaraa sateessa pihakeinussa. Seikkailu se sekin!

Sunnuntain paras juttu oli Nipsun paluu kesäleiriltä. Oli oppinut viikon aikana syömään ruokansa ja kasvattanut myös hirmuiset pallonheittohimot. Viikon paras fiilis, kun ottaa koiran lusikkaan ja rutistelee.

Mua jäi hirveesti häiritsemään pelkuruus tuolla Kaarinassa. Miten voi aikuinen mies pelätä rapinaa ja murinaa pimeässä metsässä? Hiirtä sarvesta! Mua muuten alkaa itseänikin ärsyttää noi mun muuntelemat sanonnat :D No mutta takaisin aiheeseen. Hiiri kävi eilen uusiksi seikkailemassa noissa maisemissa, tällä kertaa valoiseen aikaan. Ei ääniä metsässä. Tai oli siellä suunnistuskisat ja hölkkäileviä sukkahousumiehiä tömistelemässä. Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että en olisi ikinä löytänyt pimeässä laavulle. Tai pystynyt edes kiipeämään tuota ylämäkeä ehjänä. Kallion päällä avautui mahtavat näkymät. Oli laavua, grillipaikkaa ja lintutornia. Merinäköäalaa. Lintuja. Metsää. Tänne tulen vielä uudestaankin ihastelemaan luontoa.

Nipsun halkorakkaus on saanut uuden vivahteen. Nyt on pakko päästä mereen huutamaan, että heitä sitä halkoa. Sää kuin sää on uimasää. Tällä koiralla on munaa! En ymmärrä mistä on saanut mallia, ei ainakaan mun hiireydestä.