tiistai 5. elokuuta 2014

Minä teen suojatien

2.7 km ja 8 suojatietä. Siinä mun työmatka. Keskimäärin 337 metrin välein hyvinvointini ei ole pelkästään mun omissa käsissä. Pelkästään.

Suojatie määritellään hyvin tarkkaan laissa. Siellä sovitaan yhteiset ja selkeät pelisäännöt kaikille osapuolille. Lakia säätämällä ei enempää turvaa saada aikaan. Vika on ihmisten asenteissa; autoilijat ovat äärettömän itsekkäitä, pyöräilijät sinkoilevat miten sattuu rokkikoneet soiden ja jalankulkijatkin kiinnittävät huomionsa ennemmin puhelimensa matopeliin kuin muuhun liikenteeseen. Autoilijat varsinkin ajattelevat, että en jaksa pysähtyä, kyllä mä ehdin, just pysähdyin edelliselle suojatielle, ei toi kävelijä mun eteen astu,...... Äärettömän itsekästä.

Mä käväisin joku vuosi sitten auton alla suojatiellä. Pyörällä, kypärä päässä ja ajovalo palaen. Nainen ajoi kolmion takaa suoraan päälle. Auton vilkku oli oikealle, kuskin katse vasemmalle ja lisää kaasua, kun ei tule autoja. Viime hetkellä mä tajusin, että ei toi näe mua. Viime hetkellä toi näkikin mut. Kumpikin jarrut pohjaan ja suurin osa osumasta suoraan pyörän etuosaan. Lopputulemana käyrä pyörä, musta reisi ja kipeä kyynärpää. Se voima, jolla auto osui, oli uskomaton. Silti nopeudet olivat todella pienet, koska ennen jarrutusta kummankin vauhti oli kahdenkympin maissa. Miten olisi käynyt, jos kuski olisi jättänyt jarruttamatta? Tai jos osuma olisi tullut suoraan mun jalkoihin? Saati auton liikkuessa sitä viittäkymppiä? En halua ottaa selvää.

Näin eilen ensimmäisen kerran mainoksen Liikenneturvan kampanjasta "Sinä teet suojatien". Se varmastikin pyörii juuri nyt televisiossa, kun koulut alkaa kohta ja liikenne on täynnä mukuloita. Voitaisko yhdessä päättää lopettaa perseily ja alkaa pitää toisistamme huolta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti